Muutama pieni, mutta tärkeä muistutus meille kaikille - Liikenneturvallisuus

Postaus julkaistu alunperin 30. lokakuuta vuonna 2016. Lopusta löytyy nyt myös lukijoiden vinkkejä aiheesta heränneen keskustelun myötä. 

"Onpa pahaenteisen oloinen kuutamo tänään", ajattelin pysähtyessäni Varkauden rampille. Matkaa oli vielä jäljellä noin puolitoista tuntia, joten päätin pysähtyä bussipysäkille hetkeksi nappaamaan pari palaa raakasuklaata ja katsomaan puhelimeen tulleet viestit. Lähdin nopeasti uudelleen liikkeelle, että olisin joskus puoli yhden tai yhden aikaan yöllä kotona. Matka sujui hyvin, radiosta soi hyvää musiikkia ja erääseen taajamaan tullessa laitoin pitkät valot pois katulamppujen loisteessa. Taajaman jälkeen laitoin pitkät uudelleen päälle, iloitsin kohta muuttuvasta korkeammasta nopeusrajoituksesta ja katsoin kimaltelevaa tienpintaa, todella kimaltelevaa. Ei huurteista, vaan niin uskomattoman kimaltavaa ja mustien pienten kappaleiden täyttämää. Lasinsirpaleita. Nostin katseen ja pitkien valojen loisteessa huomasin sattuneeni kolaripaikalle nopeasti onnettomuuden jälkeen, pysäytin auton tien reunaan ja yritin saada hätävilkut päälle. Ajatukset tuntuivat puuroisilta kun laitoin oven ja penkin väliin limsatölkin, ettei auton ovet lukkiudu automaattisesti auton ollessa käynnissä.



Kaikkein pahinta oli hiljaisuus ja pimeys - ketään ei näy missään, kuulen oman hengitykseni ja ajoneuvojen varjot kajastavat näkyviin vain vilkkujen loisteessa. Mennessäni ajoneuvon luokse toivoin, että ei ole käynyt hirveän pahasti. Samaan aikaan ihmisiä tuli ulos ja ajoneuvon valot syttyivät. Hätänumeroon oli soitettu, apua tulossa ja lähes kaikki ehjinä, mutta shokissa. Kysyin tarvitsevatko he apua, mutta tilanne oli hallinnassa, apu tulossa ja pääsin suht nopeasti jatkamaan matkaa. Lähtiessäni ajamaan kotiinpäin minun oli pakko pysähtyä uudelleen käsien alkaessa täristä. En ole koskaan ollut noin nopeasti paikalla muille ihmisille sattuneen onnettomuuden jälkeen.



Pysäytin auton linkkipysäkille taas kerran ja soitin aviomiehelleni. Jälkikäteen mietin pysäkillä puhelimessa ollessani, että miten olisin voinut auttaa? Kelien kylmetessä ja lämpötilan ollessa viime yönä nollassa asteessa olisin voinut tarjota vaatteita, raakasuklaata ja evätpussissa olleita oluita. Vesi ja limppari olivat loppuneet matkalla. Mukanani ei ollut vilttejä, taskulamppuja tai muuta mistä olisi voinut olla apua. Miksi en ole muistanut päivittää muksulle oikean kokoisia vaatteita ns. autokassiin, jossa olisi ollut vilttejä, aikuisten vaatteita, huppareita ja muuta lämpimämpää? Kassi odottaa edelleen täyttöä kodinhoitohuoneessa. Miksi ensiapupakkaus puuttuu meidän toisesta autosta? Mitä muuta olisin voinut tehdä ja teinkö oikein, kun jatkoin matkaa kun en olisi voinut auttaa ja apu oli jo tulossa? Vain ammattilaiset pystyivät auttamaan niitä, jotka eivät autosta päässeet ulos itse.

Toisesta suunnasta ohiajanut auto vilautti pitkiä useamman kerran kuin katsoakseen, että näkikö hän oikein. Onneksi osalla pientareella seisoneista oli heijastimet kuten minullakin, mutta silti tämä muistutti hyvin karkealla tavalla heijastimien tärkeydestä. Myös onnettomuustilanteissa, varsinkin jos ajoneuvosta ei saa hätävilkkuja tai valoja päälle. Tapahtumakohta oli hyvin pimeä puolen yön aikaan yöllä, enkä itsekään huomannut tilannetta ennen kuin laitoin pitkät päälle katuvalojen loppuessa. Kurkkua puristava tunne helpotti vasta kun huomasin ambulanssin tulevan vastaan lähellä tapahtumapaikkaa. Ei auttanut enää kuin pitää peukkuja ja toivoa, ettei kellekään käynyt pahemmin.



Nyt alati pimenevien päivien myötä ilahduttavan monilla on heijastin, mutta monilta myös heijastin uupuu tai se on sijoitettu niin, ettei sitä autoillessa huomaa. Pari kertaa on tummiin pukeutunut heijastiton ihminen näkynyt pimeällä vasta sitten, kun reaktioaikaa ei ole lähes lainkaan. Viimeksi eilen. Toistaiseksi olen ehtinyt väistämään ja jarruttamaan, mutta entäs kun tie on jäässä ja lumet ovat tulleet? Muistakaa käyttää heijastinta, se on erittäin halpa henkivakuutus ja monet yritykset jakavat niitä ilmaiseksikin. Ennen autolla ajamista en ollut henkilökohtaisesti tajunnut, kuinka heikosti kävelijä näkyy ilman heijastimia jopa kaupungin keskustassa valojen katveessa. Tai olihan minulla heijastin osan aikaa, mutta se oli nahkatakin napinlävestä roikkuvana eli näkyi pelkästään edestä kun en halunnut neulan tai nipsun jälkeä nahkatakkiin. Nyt olen onneksi viisaampi ja heijastimet löytyy koko meidän perheeltä.



Tästä viimeisimmästä vielä... Oli pakko pysähtyä paikan päälle - en olisi voinut antaa anteeksi itselleni jos jotain pahempaa olisi sattunut ja olisin vaan ajanut ohi, varsinkin kun minuakin on tienpäällä autettu ja tarjottu apua - mutta on eräs (heijastiton!) ohikulkija näyttänyt keskariakin meille, kun olin joulukuun alussa muksu sylissä puoliksi ojassa olevan auton vieressä odottamassa hinausautoa kääntävää auttajaa. Tuo edellä mainittu tilanne oli muutenkin niin absurdi kokonaisuudessaan, että en ole siitä maininnutkaan täällä blogin puolella, mutta kerrottakoon että ei todellakaan ollut oma moka liikenteessä. Näistä jää arvet vaikka säilyisikin ehjänä itse - kyseinen kohta karmii aina, enkä pysty sitä kiertämään kohtuullisessa ajassa, joten otan aina hieman ennen tapahtumapaikkaa vakionopeudensäätimen pois päältä ja vahdin tarkkaan kanssa autoilijoiden käytöstä ja ajotapaa. Pari päivää sitten viimeksi sydän pomppasi kurkkuun tässä samassa kohdassa, kun vastaan tuleva auto väisti pyöräilijää ja ajoi hetken vastaan samalla kaistalla, pienen hetken ehdin miettiä että "voi vit**, ei kai nyt taas?". Minulla meni pitkään, ennen kuin uskalsin yksin ajaa ko. paikasta uudelleen ohi, enkä ole ainoa jolle on jäänyt tällainen kokemus vastaavista tilanteista. Osa kiertää tapahtumapaikan kauempaa jopa vuosikymmenien jälkeen.

Autoilijat - muistakaa laittaa autoon mukaan lämmintä vaatetta hanskoista sisävaatteisiin, vilttejä, taskulamppuja ja se ensiapupakkaus ihan varmuuden vuoksi. Autoilijat, kävelijät, juoksijat ja pyöräilijät - olkaa kilttejä sekä järkeviä ja laittakaa ne heijastimet niin, että ne näkyvät myös meille muille tienpäällä liikkuville. Kiitos ja turvallista pimeän aikaa meille kaikille!

Aiemmin julkaistu teksti päättyi tähän, mutta kokosin tähän uuteen julkaisuun vielä lukijoiden jakamia vinkkejä ja omia vinkkejä, mitä heräsi aiheesta keskustellessa lukijoiden kanssa.

Vinkkejä lukijoilta ja minulta onnettomuuksien varalle

Sijainti. Hätäkeskus tarvitsee sijainnin, jotta apu löytää perille mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Lataa 112- sovellus älypuhelimeen, jolloin hätäkeskukseen soittaessa sijaintisi paikannetaan automaattisesti. Onnettomuustilanteissa ei välttämättä ajatukset juokse tai ei muista, minkä ohi on juuri ajanut, joten tämä on todella hyvä appi. Tarvittaessa voit myös paikantaa sijaintisi kartat- sovelluksen avulla. 

Huolehdi, että autossasi on varoituskolmio ja huomioliivit tai -takki. Katso myös, missä se varoituskolmio on - joissain autoissa saattaa olla takakontin "ovessa" tai kontissa niin, ettei heti osu silmiin. Huomioliivejä saa muutamalla eurolla esimerkiksi Joensuun Stadium Outletista, käytiin sellainen hakemassa, kun mieheni törmäsi hirveen ja joutui jättämään huomioliivin kolaripaikalle merkiksi. 

Turvavyöleikkurin sijainti. Tiedätkö mistä saat leikkurin turvavyön katkaisuun, jos kolaroit? Niinpä. Eli ehdottomasti leikkuri niin, että kuski saa sen helposti, takakontissa se ei auta ketään. 

Taskulamppu kannattaa olla akullinen, pakkasella pienistä paristoista ei ole paljon iloa. Litium- akku esimerkiksi kestää pakkasia eli Suomen oloihin sellainen olisi järkevämpi vaihtoehto. 

Pieni lapio tai taitettava lapio - tälle voi tulla tarvetta!

Vakuutukset. Mieti, riittääkö vakuutus pelkästään hirvikolarien varalta vai kannattaako ottaa eläinkolarit kattava vakuutus - nimim. karhu hyppäsi mieheni auton eteen viime viikolla täällä Polvijärvellä. Ainakin Säästöpankin Vakuutukset ja If tarjoaa eläinkolarivakuutuksia.

Älä räplää sitä puhelinta ajaessa. Minulla ei ole kovin montaa kertaa sattunut hirvi tai muu eläin auton eteen, mutta useamman kerran vastaantuleva auto on tullut kaistalleni ja pari kertaa olen joutunut koukkaamaan voimakkaasti penkan puolelta ettei kolahda. Liikenteessä huomio siihen liikenteeseen ja jos se ei onnistu, niin ehkä ei kannata lähteä rattiin lainkaan. 

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Selvitä missä autossasi on hätävilkut! Eli mistä saat hätävilkut päälle tarvittaessa, meillä miehen autossa hätävilkut saa keskeltä kojelautaa, mutta omassa autossani hätävilkut laitetaan ratin alta oikealta puolelta päälle. 

Turvallisia ajokilometrejä ja kokemuksia liikenteessä teille kaikille!