Vadelma ja Viipale, vadelmaviipale, Viipale ja Vadelma. Nyt on tiedossa hyviä ja huonoja uutisia, joka vähän selittää sitä, että itsellä on ollut vähän puhti poissa, eikä mikään ole huvittanut. Tästä postauksesta tulee pitkä. Voinko vähän avautua ja valittaa samalla? Kerroin aiemmin
ikävästä päätöksestä lomareissulle. Meille jäi vain yksi ihana 13- vuotias kissavanhus, jolla on aina ollut kissakavereita. Vivi tuli meille silloin, kuin muutimme yhteen 2011-2012 vuoden vaihteessa ja hän on aina ollut hyvin rauhallinen, omanlaisensa persoona. Vähän sellainen joukon kissamamma. Väyrysen lähtiessä muille metsästysmaille Vivi mourusi yötä päivää yksinäisenä, joten viikkoja kestäneiden erittäin rikkonaisten yöunien jälkeen päätimme etsiä kissanpentuja hänelle seuraksi.
Ensinnäkin, tiedättekö mitä ihmettä on tapahtunut kissanpentujen hinnoille koronan jälkeen? Olin ja olen järkyttynyt edelleen. Yhdestä kissanpennusta pyydetään tänä päivänä 400- 650 euroa, joka minusta on järkyttävä summa maatiaiskissanpennusta suhteutettuna rotukissojen hintaan. Moni myyjä perustelee tätä pentujen kuluilla, mutta no way in h*ll, että yhden kissanpennun kuluihin menisi 500 euroa. Ei se inflaatio nyt ihan niin paljon vaikuta. :D Voin sanoa, että jopa yksityisellä pennun terveystarkastus maksaa 20 euroa per pentu, noin 70 euroa rokotuksen kanssa. Kahden kissanpennun eläinlääkärin tarkastus rokotuksineen maksoi kunnallisella yhteensä 90 euroa.
Toiset taas perustelevat kissojen hintoja sillä, ettei pentutehtailua olisi niin paljon ja kissat tulisivat varmasti loppuelämän kotiin. Mitä enemmän olen nähnyt ilmoituksia, niin sitä enemmän näyttää siltä, että pentutehtailua on paljon enemmän kuin ennen. Pentujen hinnat ovat niin kovat, että voit saada yhdestä pentueesta jopa 2000-4000 euroa pentujen määrästä riippuen. Siis maatiaiskissoista, joiden taustoja ei välttämättä edes kerrota sen tarkemmin. Kulujen vähentämisen jälkeen nettoa jää todella paljon. Se varmasti houkuttaa joitain ihmisiä pennuttamaan kissojaan säännöllisesti.
Kissa saa yleensä neljä pentua, mutta pentuja voi tulla jopa kahdeksan kerralla. Kissat voivat saada kolme pentuetta vuodessa ja käsittääkseni emo voi olla hedelmöittynyt "kahdesti" samaan aikaan, jolloin osa pennuista on yli- tai aliaikaisia. Vivi oli tällaisesta pentueesta ja oli siksi huomattavasti pienempi kuin muut samaan aikaan syntyneet pennut. Toinen yhtä pieni pentu oli menehtynyt.
Mitä näihin pentueisiin tulee, niin esimerkiksi Torissa oli tietyssä kaupunginosassa pari pentuetta, joiden kuvaus oli lähes sanasta sanaan identtinen, vain myyjän nimi oli eri. Sama kuvaus oli myös toisen lähellä olevan paikkakunnan kissanpentu- ilmoituksessa. Herättää vähän epäilyksiä. Torissa ja Facebookissa ei saa julkaista ostoilmoituksia pentutehtailun estämiseksi, mutta myynti- ilmoituksia löytyy molemmista pilvin pimein ja osa myyjistä julkaisee säännöllisesti uusia pentueita. Öö, ei ehkä kovin loppuun asti ole noita sääntöjä ajateltu?
Minusta on kyseenalaista, että ihminen pennuttaa kissaansa rahan takia tai vain siksi, että itse nauttii kissojen pentuajasta. Emokissa saattaa olla vähän eri mieltä, jos uusia pentuja tulee vähän väliä. Jos kissa ulkoilee esimerkiksi maatiloilla ja maalla, niin kyllä minusta silloinkin kissojen leikkauttaminen on oikein ja vastuullinen teko, ellei aio pennuttaa kissaa. Rajansa on toki siinä pennuttamisessakin ja kissoja pennuttaessa olisi hyvä tietää molempien kissojen taustat, ettei pennuille periydy mahdollisia sairauksia. Siksi varsinkin ulkoilevat ja sairauden kanssa elävät kissat pitäisi aina leikkuuttaa.
Viimeksi, kun asia oli meille ajankohtainen, kissoista pyydettiin 50 euroa. Sitä edeltävät kissat maksoivat 20 euroa ja 30 euroa per pentu. Nyt ostimme kissanpennut toiselta puolelta Suomea ja maksoimme 200 euroa per kissanpentu. Enempää emme olisi suostuneet maksamaan, sillä pennut myynyt pariskunta ei ollut käyttänyt kissoja eläinlääkärissä, eivätkä rokottaneet kissoja. Lisäksi eläinsuojeluyhdistyksiltä saa tarkistetun, rokotetun, sirutetun ja leikatun pennun 250-300 euron hintaan.
Meille tuli siis kaksi puolipitkäkarvaista kissanpentua heinäkuussa. Toinen, Viipale, on täysin musta. Siis ihan pikimusta, sellainen noidan kissa. Hänellä turkki vaikuttaa jäävän aika normaaliksi ja sileäksi hieman pidemmäksi karvaksi, ei siis perinyt pitkäkarvaisuutta toiselta vanhemmaltaan. Toinen kissanpentu, Vadelma, on mustavalkoinen ja erittäin pörheä kissa, josta todennäköisesti tulee ihan pitkäkarvainen isona. Viipale on poika ja Vadelma tyttö. Ja joo, lapsi sai päättää nimet isänsä kanssa eli meillä on nyt "pikku vattu" ja "kärähtänyt leipäviipale".
Kieltämättä mietin näin hieman taikauskoisena, että voimmeko ottaa täysin mustaa kissaa, mutta Viipale on luonteeltaan aivan ihana. Niin ihmisläheinen, hellyydenkipeä ja tervehtii aina kotiin tullessa. Viipale on todella utelias ja tulee muun muassa suihkuun mukaan. Vesi ei pelota tai haittaa ollenkaan, joka on loistava juttu seuraavassa kappaleessa kertomastani syystä. Viipale on vähän rauhallisempi ja kömpelömpi tapaus, kun taas Vadelma on vähän riiviö. Eikä ihan vähääkään. Vadelma muun muassa kiipeää verhoja pitkin, tonkii roskiksia ja kierrätyskasseja, yrittää syödä ihan kaiken, saattaa varastaa leikkeleen leivältä ja puree leuasta aamuisin. Kaikkea pitää maistaa, oli se sitten sohvapöytä, jonkun varpaat tai kuivat puurohiutaleet.
Pentujen tultua meille selvisi, että Viipale on erityinen. Viipale on saanut useita kohtauksia, jotka viittaavat joko epilepsiaan tai kehityshäiriöön (aivovammaan?). Aivovamma voi olla synnynnäinen tai ennen meille tuloa saatu. Tätä tutkitaan nyt, sillä epilepsiaa ei pitäisi näin pienellä kissalla vielä näkyä, mutta lapsen takia todella toivon, että kyseessä on mieluummin epilepsia. Surua meillä on tänä vuonna riittänyt ihan tarpeeksi. Nuoren kissan epilepsian hoito on ilmeisesti toimivaa ja mahdollistaa hyvin pitkälti normaalin kissan elämän.
Jos taas kyse on kehityshäiriöstä tai vastaavasta, niin meidän pitää antaa Viipaleen mennä. Ei ole oikein pitää väkisin elossa, jos kissa ei voi elää normaalia kissan elämää. Kohtaukset ovat raskaita ja stressaavia kissalle, jonka lisäksi kissaa ei oikein voi jättää valvomatta, ettei hän tipu korkealta kohtauksen alkaessa tai lyö päätään mihinkään. Hän usein laskee alleen kohtauksen aikana, mutta onneksi ei ole milläänsäkään suihkussa käymisestä. Välillä oli enää yksi kohtaus viikossa, mutta nyt tiistai- illan ja torstain välillä kohtauksia on ollut kolme.
Kieltämättä olemme miettineet, että tiesikö kissat myynyt pariskunta näistä kohtauksista, jolloin he olisivat tietoisesti myyneet meille sairaan kissan "terveenä ja reippaana pentuna". Se selittäisi sen, miksi pentuja ei oltu tarkastettu ja rokotettu. Silloin ei myöskään tarvitse itse tehdä vaikeaa päätöstä, kun se jää ostajan murheeksi. No, sille emme voi mitään ja faktahan se on, että valtaosa ihmisistä ajattelee vain itseään ja omaa etuaan. Tuntemattomiin ihmisiin ei voi, eikä kannata luottaa sokeasti. Lapsi myös sanoi, että hän on jälkikäteen miettinyt, että saiko Viipale kohtauksen jo autossa, kun haimme kissanpennut. Hän oli siis takapenkillä kissanpentujen kanssa.
Noh, ensi viikolla on seuraava eläinlääkärillä käynti ja samalla leikkautamme Viipaleen, sillä emme halua sisäsiittoisia vahinkopentuja. Jos Viipaleella on epilepsia, niin se tarkoittaa varhaisempaa sukukypsyyttä ja Viipale on kasvanut huomattavasti nopeammin kuin Vadelma. Jopa niin paljon nopeammin, että olen miettinyt, että voivatko nämä kissat todella olla samasta pentueesta? Vadelma painaa reilun kilon ja Viipale painaa jo reilusti yli kaksi kiloa. Viipaleella on myös ns. aikuisen kissan kynnet jo nyt, Vadelmalla edelleen pentumaiset, ei niin vahvat ja terävät.
Oli miten oli, niin kyllähän tämä tuntuu raskaalta. Varsinkin, jos joudumme lopettamaan lapsen lemmikin kehityshäiriön tai aivovamman takia. Vuosi sitten meillä oli kolme tervettä kissaa, mutta menetimme heidät kaikki tänä vuonna maaliskuun ja elokuun välillä. Kyllä, myös meidän kolmas kissa eli kissavanhus jouduttiin lopettamaan viime viikolla, sillä hän sai aamuyöllä pitkittyneitä kohtauksia neurologisista syistä, joihin ei kuulemma ole hyvä hoitovaste enää, kun kissalla on paljon ikää. Vivi lähti siis eläinlääkärin suosituksesta paremmille metsästysmaille reilun 13- vuoden iässä. Nyt meillä on siis vain nämä uudet pennut, joista toisen saatamme mahdollisesti menettää, ellei kyse ole epilepsiasta.
Vivillä ei ole koskaan ollut mitään, mikä viittaisi yhtään mihinkään sairauteen tai sattunut mitään, miksi häntä olisi tarvinnut käyttää eläinlääkärillä. On niin outoa, että yhtäkkiä kissalle tulee tuollaisia kouristelukohtauksia ilman mitään varoitusta. En voi olla miettimättä, että sattuiko jotain meidän näkemättä, entä jos pikkukissoilta tuli joku pöpö tai onko esimerkiksi kyy ehtinyt puraisemaan Viviä? Vai mitä ihmettä? On hankala ymmärtää, kun osa kissoista voi kuitenkin elää kaksikymppisiksi ja ylikin. Miksi juuri nyt, kaksi kuukautta Väyrysen jälkeen?
Meillä on ollut aina kissoja, mutta en suoraan sanottuna tiedä, haluammeko enää näiden jälkeen hankkia tai huolehtia mistään lemmikeistä. Toisaalta en tiedä, osaako sitä olla ilman lemmikkejäkään, kun niitä on aina ollut. Sydän vain särkyy, huolta on tänä vuonna riittänyt ihan hirveästi ja eläinlääkäreihin ei ole koskaan mennyt näin paljoa rahaa kuin tänä vuonna. Aiemmin olemme käyttäneet kissat vain leikattavana, mutta muuten heitä ei ole koskaan tarvinnut käyttää eläinlääkärissä mistään syystä. En tiedä. Ihan ahteristahan tämä on, kun olisi muitakin murheita ja rahan menoa.
Lemmikit tuovat parhaimmillaan paljon iloa arkeen, mutta tämä vuosi on näyttänyt pahalla tavalla myös sen toisen puolen.
Täällä on siis murheita riittänyt ja välillä sosiaalinen media on tuntunut aika merkityksettömältä tässä rinnalla. Olen kyllä kirjoittanut paljon, mutta ajastanut julkaisuja myöhemmälle. Toivomme parasta Viipaleen osalta ja toivomme, ettei Vadelma jää yksin. Ensi viikolla ollaan hieman viisaampia, toivottavasti ainakin. Sain nyt purettua vähän fiiliksiä ja ajatuksia täältä ruudun toiselta puolelta, josko tämä saisi ajatuksia enemmän kasaan. Seuraavassa postauksessa palataan takaisin tyyliin ja muotiin kissoista murehtimisen sijaan.
Onko sinulla kokemuksia kissojen epilepsiasta? Milloin se ilmeni ja miten hoito auttoi, jos auttoi? Mitä mieltä olet nykyisestä maatiaiskissojen hinnoittelusta?
