Työt loppuivat. Mietin jonkin aikaa, että puhunko työstä tai työttömäksi jäämisestä ollenkaan täällä blogin puolella. En ole koskaan täällä tai Instagramin puolella (paria bts- kuvaa lukuunottamatta ilman yrityksen mainintaa) tuonut esille mille firmalle teen töitä sosiaalisen median koordinoinnin ja markkinoinnin osalta. Tai siis.. Noh, tein viimeiset kolme vuotta. Luulen kyllä, että työpaikan puolesta olisi ollut ok tuoda esille, mutta päädyin vetämään aika tiukan rajan työn ja oman sosiaalisen median välille useammastakin eri syystä. Nyt työt päättyivät määräaikaisen sopimuksen päättymisen vuoksi ja muutapa en voi kertoa julkisesti.
Käytännössä olen siis nyt viisi viikkoa kesälomalla ja samalla pitäisi hakea myös uutta työtä digimarkkinoinnin, sisällöntuotannon ja sosiaalisen median parissa... Ehkä tästä on jollekin vertaistukea? Ehkä tästä joku saa jotain irti, vaikka yleensä en pahemmin työasioista täällä jaa mitään. Ainakin Instagramin puolella tuntui, että monilla muillakin on epävarmuutta töistä ja töiden jatkumisesta tulevaisuudessa. Silti useimmat kertovat vasta uuden työn saatuaan, että vaihtavat työpaikkaa tai jäivät työttömäksi - aivan kuin se olisi häpeä, "tabu", vielä tänäkin päivänä.
Kieltämättä tämä on vaikea paikka myös itselleni, sillä työ määrittää omassa mielessäni aika paljon sitä, miten arvokas olen ihmisenä. Arvotan itseni usein työn kautta, vaikka siitä ajatusmallista pitäisi päästä eroon. Se, mitä työtä kukin tekee, ei nosta tai laske ihmisen arvoa millään tavalla. Melko haitallinen ajatusmalli, kun tarkemmin miettii. Ei tulisi mieleenkään arvottaa esimerkiksi ystäviäni tai kavereitani sen mukaan, onko heillä töitä vai ei. Tai sen mukaan millaista työtä he tekevät. Tämä on sellainen asia, mitä en todellakaan halua opettaa eteenpäin jälkikasvulleni. Hävettää, että usein arvotan työn kaiken muun edelle ja joustan kaikesta muusta. Jopa hyvinvoinnista ja harrastuksista. Välillä tuntuu, että olen vain varjo entisestä.
Työnhaun kanssa hirvittää, että entä jos en saakaan uutta työtä nopeasti? Mitäs, jos joudun olemaan pidempäänkin ilman töitä? Entä, jos en ole tarpeeksi hyvä tai entä, jos en saa töitä Pohjois- Karjalan alueelta? Tällä seudulla useilla yrityksillä markkinoinnin ja sosiaalisen median osaaminen niin vanhanaikaista, että edessä voi olla työnhaku myös muilta paikkakunnilta. Hybrid- malli on tosin erittäin yleinen näissä töissä, että sinänsä ei haittaa, vaikka työpaikka olisi jossain muualla Suomessa. Mahdollinen uusi työyhteisö myös mietityttää, sillä tällä viimeisimmällä työpaikallani oli todella hyvä ilmapiiri! Ei kyräilyä, kiusaamista, sabotointia, eikä asiatonta käytöstä muita kohtaan.
Minua ei sinänsä harmita itse työstä luopuminen, sillä työnkuvani muuttui saman yrityksen sisällä vuosi sitten. Uusi työnkuva lyhyt videoiden tuotannossa kotimaan markkinoille ei ollut yhtä mieluinen kuin aiempien kahden vuoden työnkuva kansainvälisessä vaikuttajamarkkinoinnissa, sekä sosiaalisen median koordinoinnissa. Omat vahvuuteni ovat selkeämmin jälkimmäisissä, vaikka lyhyt videoidenkin tekeminen oli ihan jees. Ei kuitenkaan yhtä paljon iloa tuovaa työtä. Työ tuntui viimeisen vuoden aikana suurimmilta osin raskaalta ja toisinaan koin ristiriitaa arvojeni osalta, sekä painetta asettua tietynlaiseen muottiin, joka ei tuntunut omalta. Ehkä tätä voisi kuvata niin, että minulla ei ole enää ollut sydän mukana kaikessa tekemisessä?
Enemmän minua harmittaa se, että joudun luopumaan noin hyvästä työyhteisöstä, jossa on hyvä olla. Se ei nimittäin ole itsestään selvää yhdessäkään työpaikassa. Aiempien kokemusten takia olen työelämässä "hitaasti lämpenevää" sorttia, enkä päästä ketään liian lähelle liian nopeasti, vaan olen niin sanotusti varpaillani. Tämä on harmi, sillä aikuisena ystävien saaminen on hankalampaa ja työ on suuri osa- alue elämässä. Minulla oli todella ihania ja mielenkiintoisia persoonia työkavereina, moniin olisin voinut tutustua paremminkin.
Sattuneesta syystä työ päättyi aiemmin kuin odotin, arvelin nimittäin tekeväni näitä töitä toukokuun lopulle asti. Tämä tuli todella nopealla aikataululla - sain infoa vasta toissa viikolla ja seuraava päivä olikin sitten viimeinen työpäiväni. Sen tarkemmin en voi kuitenkaan asiaa avata ja tietenkin olisin voinut tästä myös kieltäytyä, mutta minusta oli reilua joustaa, koska myös työpaikan puolelta on joustettu ihan aina, kun sitä olen tarvinnut. Jouston pitää toimia molempiin suuntiin, muuten se ei ole reilua.
"Vähän" piti prosessoida asiaa ja siinä menikin useampi päivä, että tunnekuohut helpottuivat. Siksi tuon asian vasta nyt esille, ettei tule sanottua mitään harkitsematonta ja toisaalta myös siksi, että samassa tilanteessa olevat ihmiset näkevät, että ei muillakaan aina mene putkeen. Ei kaikilla aina ole työpaikkaa valmiina, vaan joskus käy näin, että ei ole vielä uudesta duunista tietoakaan.
Sellaista se elämä on. Muutenkin tänä aikana yrityksillä on todella haastavaa, kuten olen aiemminkin täällä puhunut. Se kannattaa muistaa omia hankintojaan tehdessä - jos vaan voit taloustilanteesi puolesta, niin osta kotimaista, kotimaassa tehtyä ja kotimaisista liikkeistä. Toivottavasti edes osa työpaikoista säilyy Suomessa, vaikka ajat ovat surkeat tänä päivänä. On hälyttävää, että maailman "onnellisimmassa" maassa ostovoima on surkeampi vuosi vuodelta.
Minusta alkaa olla melkoisen huolestuttavaa miten monet yritykset ovat menneet jo tässä vaiheessa konkurssiin ja miten moni on joutunut lopettamaan, koska kulut ovat kasvaneet niin paljon. Leikkaukset alkavat purra. Ehheh. Vauhti vaan kiihtyy koko ajan ostovoiman olemattomuuden vuoksi, eikä pahimmassa tapauksessa jäljelle jää kuin isoimmat toimijat ja he, jotka myyvät välttämättömyyksiä elämiseen. Kurjaa, miten monilla tutuillakin tunnit on vähennetty minimiin, kaikki samassa paikassa olleet on irtisanottu tai heidät on lomautettu kokonaan. Onpa ihanaa olla milleniaali.
Millä fiiliksillä eteenpäin? No, toistaiseksi ainakin ajatukset ovat vähän sekaisin, vaikka enää ei yhtä pahalta tunnukaan. Ehkä tälle on syynsä. Ehkä tämä on pakollinen sysäys eteenpäin, etten jää tekemään liian pitkäksi aikaa sellaista työtä, mistä en enää juurikaan nauti. Toisinaan pysähtyminen hetkeksi selkeyttää ajatuksia ja toiveita oman tulevaisuuden osalta. Ei auta jossitella, että entä jos olisin vaihtanut työpaikkaa vuosi- kaksi sitten, kun siihen oli useampi mahdollisuus. Hyvä ilmapiiri, luottamus, rehellisyys ja työn vapaus saivat jäämään.
Näen työkavereita vielä kerran grillauksen merkeissä, sen jälkeen joitain vapaa- ajalla ja muita, jos joskus törmätään jossain. Työn osalta toivon löytäväni nykyaikaisen ja terveen työyhteisön, jossa on hyvä olla ja tehdä töitä. Sellaisen, missä työmäärä on järkevä ja inhimillinen - ei sellainen, missä kaikki mahdollinen viestintään, sisällöntuotantoon, markkinointiin, sosiaaliseen mediaan ja digimarkkinointiin liittyvä on sysätty vain ja ainoastaan yhdelle ihmiselle.
Kansainvälinen puoli kiinnostaisi hurjan paljon, mutta saa nähdä minne lopulta päädyn ja minne haen. Luotan, että loistan enemmän kv- puolella, sekä sosiaalisen median ja vaikuttajamarkkinoinnin parissa. Uskon, että lyhyt videoidenkin tekeminen onnistuu eri kanaviin, kun tuote / tuotteet / palvelu(t) ovat sellaisia, mistä itselläni on enemmän kokemusta ja mistä olen kiinnostunut enemmän. Sellaisia, joiden takana voi seisoa. Erityisesti muoti, kauneus, vastuullisuus, luonnollisuus ja kestävän kehityksen mukainen toiminta kiinnostaa. Katsotaan ja pidetään peukkuja, että uusi duuni löytyy pian!
Oletko vaihtanut työpaikkaa lähiaikoina? Tai oletko jäänyt työttömäksi tämän hetkisen maailman tilanteen vuoksi?
Aurinkoista viikkoa sinulle!
