torstai 22. tammikuuta 2026

Itsetehdyssä talvitakissa ja vaaleanpunaisissa maihareissa

Onko mitään ajattomampaa kuin pitkä musta takki? Ompelin itselleni tämän pitkän villakangastakin useita vuosia sitten, sillä halusin trenssin lisäksi pakkasille sopivan mustan takin. Pitkä villakangastakki on lämmin talvella, kun villaa on kankaassa tarpeeksi - tässä pörheässä villakankaassa on 80% villaa. Käytän tätä takkia yleensä noin kymmenestä pakkasasteesta eteenpäin. Nollan asteen tienoilla takki tuntuu turhan lämpimältä päällä, joten tämä on pakkaspäivien luottotakki. 


Villakangastakki - itsetehty
Paita - Urban Classics
Hame - BikBok
Sukkahousut - Snag Tights
Maiharit - Vamsko
Säärystimet - siskon tekemät
Laukku - Ted Baker


Villakangastakki on klassinen ja näin tyköistuvana naisellinen takki. Itse tehdessä parasta oli se, että sain muunneltavat kaulukset, kaksirivisen napituksen ja SYVÄT taskut! Kauluksia voi pitää siis ylhäällä, kuten ensimmäisessä kuvassa tai sivulle asettuvina tavallisina herrainkauluksina avaamalla kaksi ylintä nappia. Ostin ruusukultaiset metalliset napit Saksasta. Takana halkio yltää noin takamukseen asti, joten takaosa ei ruttuunnu istuessa ja autoillessa. Sen lisäksi halkion ansiosta alle mahtuu tarvittaessa puffuisemmatkin tyllit. 

Muita pidempiä mustia takkeja minulla on oikeastaan vain trenssit, mutta haaveilen pitkästä mustasta nahkatakista. Minullahan oli sellainen aikoinaan, mutta inspiraation iskiessä tein siitä aikoinaan nahkaboleron, hameen ja harnessin. Käsityöläiset tietävät, että visio pitää toteuttaa. Ehkäpä samankaltainen takki tulee joskus kirppiksellä vastaan, pitää katsella valikoimaa sillä silmällä! Entinen pitkä nahkatakkini taisi olla miesten mallia, sillä se oli malliltaan aika oversize, mutta juuri sellaisen haluaisin tänäkin päivänä. Ehkäpä tämän ääneen sanominen tuo takin vastaan seuraavalla kirppiskierroksella. 


Minun on myönnettävä, että itse en pidä "makuupussimaisista" toppatakeista, enkä ns. makkaratakeista, joissa toppakerrokset menevät kuin Michelin ukolla. Toppatakit eivät muutenkaan miellytä silmää, vaikka joskus niitä tarvitsee mm. lasketellessa tai kelkkaillessa. Trenssitakit ja klassiset pitkät takit ovat enemmän omaan makuuni. Kerrostamalla nekin sopivat talveen, mutta villakankaasta ja nahasta tehdyt menevät ihan sellaisinaan kylmillä keleillä. Takkeja minulla on kieltämättä vaikka muille jakaa. Puolustuksekseni on sanottava, että pidän takkien ompelusta ja suunnittelusta! 

Suomessa takkeja joutuu käyttämään lähes ympäri vuoden, joten siinäkin mielessä on hyvä olla hieman valinnanvaraa. Takki viimeistelee asun. Talvella takit ovat varmaan se eniten näkyvä osuus kokonaisuudesta. 


Rennon arkisen asun kaveriksi puin vaaleanpunaiset maiharit jalkaan. Lyhyet liilat säärystimet laitoin jalkojen lämmikkeeksi pitkän talvitakin lisäksi, sillä asussa oli yhdet paksuhkot sukkahousut minihameen kera. Näin vain pieni osuus kokonaisuudesta jäi "kerrostamatta" eli pysyin lämpimänä pakkaspäivänä. Kimaltelevat pinkit Lux- sukkahousut ovat ihanat, värisävy on upea ja paksuus on sopiva! Minulla on tällaiset myös oransseina. Kimalle on kudottu sukkiksiin, joten se ei rapise ympäriinsä tai katoa pesujen myötä. 

Värilliset maiharit saisivat tulla muotiin isommin, niin valikoimaa olisi enemmän. Miltäs kuulostaisi esim. sähkönsiniset, keltaiset tai viininpunaiset maiharit? Minusta aivan mahtavalta! Nuorena siniset maiharit matalalla korolla olivat lempparini, mutta käytin ne puhki asti. Ehdin nämä vaaleanpunaiset maiharit ostaa Vamskolta, ennen kuin he lopettivat kenkien valmistuksen ja nämä ovat olleet todella hyvät talvella. Pohja on kumia, joten se pitää liukkaalla kelillä. Väri on hieman herkkä, mutta nahka on kestävää ja lesti on hyvin muotoiltu. 


Tässä kokonaisuudessa pidän eniten siitä, miten lyhyt helma ja takin pitkä helma tuovat kontrastia toisilleen, mutta säärystimien ja minihameen yhdistelmä miellyttää myös silmää! Toivoinkin näiden säärystimien käytön myötä "joulupukilta" vastaavia säärystimiä pidempänä versiona, sellaisina polven alle yltävinä. Olisi ihanaa käyttää säärystimiä useamminkin, mutta niiden pitää olla tällaiset muhkeahkot ja väljähköt ohuiden kittanoiden sijaan. Muutamia erilaisia minulla onkin, mutta varmaan parit- kolmet eri väriset vielä menisivät. 


En tiedä, olenko ainoa milleniaali, jolle tulee säärystimistä mieleen W.i.t.c.h.- sarjakuva ja 2000- luvun alun muoti miniminimittaisine hameineen? Ai että, säärystimien osalta käytännöllistä ja erittäin chic minihameen kanssa yhdistettynä. Sarjakuvan piirrostyyli oli upea yksityiskohtia ja kaikkien hahmojen persoonallisia tyylejä myöten! Harmi, etten tainnut säilyttää kaikkia sarjakuvia, mutta muutama lemppari taitaa vielä varastosta löytyä. 

Todella lyhyet hameet eivät ehkä ole käytännöllisimpiä Suomen olosuhteissa, mutta ne vaikuttavat silti olevan nouseva trendi Y2K- tyylin fanien keskuudessa. Jos seuraat vaikuttajia rapakon takaa, niin siellä miniminimitta on trendannut jo kauan. 

Huippua torstai- iltaa sinulle! 

Mikäli päivän asut minihameilla inspiroivat, niin tsekkaa myös nämä:

lauantai 17. tammikuuta 2026

Keramiikkakurssin testejä - uusia sivellinlasitteita ja erilaisia savia

Aloitetaan viime syksyn keramiikkakurssin testeistä ja katsotaan sen jälkeen tehdyt työt! Onnistuneita ja epäonnistuneita töitä tuli edelleen, olen ollut savitöissä nyt noin kaksi vuotta eli en ole pro- tekijä. Rikoin tänäänkin yhden kuoppalautasen, kun otin siitä liian napakasti kiinni. Olen joillain lyhytkursseilla käynyt ja peruskoulussa olin useana vuonna savityön valinnaisessa, mutta siitä on aikaa. Tässähän sitä opetellaan samalla! Ostin viime vuonna viisi erilaista sivellinlasitetta. Välillä tuntuu, etten saa tarpeeksi hyvää jälkeä normaaleilla dipattavilla ja kaadettavilla lasitteilla niin arvelin, että sujuisiko paremmin sivellinlasitteilla. Voin tässä vaiheessa sanoa, että kyllä ja ei. Riippuu lasitteesta, jippii! 

Yksi olennainen asia keramiikassa on lasitteet ja niitä kannattaa yleensä kokeilla etukäteen. Tämä ei ole aina toteutunut itselläni. Kukas se sanoikaan, että viime hetken paniikki on paras muusa? Käytännössä on siis ollut pakko laittaa lasitetta testaamatta ja joskus lopputulos on sen näköinen, heh. Yritän jatkossa tehdä enemmän testejä, sillä kaikki savet eivät sovi kaikkien lasitteiden kanssa ja toistepäin. 

 

Noh, päästäänkin ensimmäisiin onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin kokeiluihin. Ylimmässä korkokengässä on muutama kerros unikonpunaista sivellinlasitetta, mutta missä se punainen on? Unikonpunainen sivellinlasite on käytännössä oranssi. Se on helposti rullaantuva ja en oikein tiedä miten monta kerrosta sitä pitäisi laittaa, että lopputulos olisi tasainen. Ei auta kuin testata uudelleen. Todennäköisesti tätä pitää olla melko paksu kerros, että nähdään pilkahdustakaan eläväpintaisesta unikonpunaisesta, mutta rullaantuva koostumus vaikeuttaa lasitteen kerrostamista. 


Tein viime viikolla lisää testipaloja ja lisäsin siihen lasitteeseen etikkaa, joka tekee lasitteista sellaisia "ei niin helposti painuvia ja sakkaantuvia". En tiedä toimiiko unikonpunainen lasite tämän valkoisen saven kanssa, jossa on hiekkaa mukana. Juu kyllä, hiekkaa. Ei samottia (= savirouhetta/ sirpaletta eri kokoisina savesta riippuen) kuin yleensä. Kauniin valkoinen savi, mutta niin märkää, että takertuu kaikkialle alustasta lähtien. Liian kuivana sama savi halkeilee liiaksi käsiteltäessä eli pitää työstää sitä silloin, kun se on siltä ja väliltä. 

Sinisissä korkokengissä on sinistä kosmos- sivellinlasitetta tai oikeastaan sen vastaavaa, koska kosmos on aina loppu. Mustaa ei myöskään saanut, joten tilasin sellaisen eri firmalta parin muun lasitteen lisäksi. Useilla kerroksilla tästä sinisestä melkein kosmoksesta tulee kaunis suht tasainen pinta, mutta muistatko vielä miltä tämä näytti rouheammalla, samottirikkaammalla savella? Tadaa! Tässä kuva muistinvirkistykseksi! 


Nämä eivät edes näytä samalta lasitteelta. Ei värin osalta, eivätkä pilkkujen osalta. Tämän takia ne testipalat ovat tärkeitä, ettei tarvitse testata valmiilla töillä. Mustalla savella eli polton jälkeen tummanruskealla savella sama lasite käyttäytyi niin, että valkoiset pilkut sulivat sileiksi ja sininen osa myös sileäksi. Lasite jäi yllättävän läpikuultavaksi jopa neljällä kerroksella, siveltimen jäljet jäivät näkyviin. Omaan makuuni vähän turhankin paljon. Ainakin käyttöesineessä, mutta joku taide- esine voisi olla eri? Sellainen, missä rohkeat siveltimenvedot olisivat pääosassa. 

Mustan saven kanssa pitää vielä tehdä enemmän testejä, että sille löytyisi sopivimmat lasitteet - tilaamani musta savi on todella sileää ja plastista (?) eli se sopii muun muassa pienten yksityiskohtien tekemiseen, sekä muotoiluun paremmin kuin muut käyttämäni savet. Nuorena tein vastaavasta savesta isohkon nukkuvan lohikäärmeen, joka on tätä nykyä kuistillamme. Tein myös Karvinen- sarjakuvasta tutun pyöreän keksipurkin cookies- tekstillä, se oli ihan must. Vuonna 2026 haluan tehdä siitä jotain erilaista, jotain taianomaista ja mielikuvituksesta tulevaa ilman käytännön miettimistä. En ole vielä varma mitä se on, mutta onneksi tässä on aikaa miettiä. Tai miksei vain ottaisi palaa ja tekisi siitä jotain mitä kädet tekevät?  


Yllä olevassa kuvassa näet miten valkoista hiekkaa sisältävä savi on. Todella kaunis ja puhdas valkoinen sellaisenaan, kirkkaan lasitteen kanssa tai ilman. Kupperosta tuli kiero, mutta kun oli kerran jo kuivahtanut, niin päätin kokeilla miten pipettivalumat toimisivat. Vähän kuin harjoituksena yhtä työtä ajatellen, jonka aion toteuttaa tässä kevään aikana. Käytin siis pientä pipettipulloa metallisella kärjellä ja laitoin sinne pienen määrän appelsiinin väristä tavallista lasitetta. Tämä lasite on vähän haastava, sitä pitää olla reiluhko määrä, että oranssinsävyt tulevat esille. Liian ohuena pinta jää läpikuultavaksi ja laikkuiseksi, kuten tämän postauksen viimeisestä savityöstä huomaat. Samasta postauksesta löydät aiemmin tekemiäni keramiikkakurssin töitä! 

Varnian Appelsiini- lasite reagoi alla olevan kuvan tavalla. En ole varma, reagoivatko lasitteet toisiinsa, vai onko tuohon kohtaan jäänyt esimerkiksi savipölyä tai jotain muuta. Minua kuitenkin kiehtoo tämä appelsiini- lasite, sillä onnistuessaan se on todella kaunis ja eläväpintainen! Jatkan harjoituksia ja testejä tällä, lasitteena tämä on niin monipuolinen. Sammaleenvihreä- tai palmunvihreä- lasite voisivat myös toimia hienosti tällaisessa valumakuviossa, kun molemmat lasitteet ovat niin eläväpintaisia. 


Ostin viime vuonna Kerasil- verkkokaupasta kolme erilaista lasitetta. Ostoskoriin päätyi harkinnan jälkeen Night Sky, joka on musta sivellinlasite valkoisilla pilkuilla. Siskon joululahjaan ostin munakoison värisen Aubergine- lasitteen ja kultaisia yksityiskohtia varten Metallic Gold- sivellinlasitteen. 

Yllä ja alla testipaloissa on testit kahdella ja kolmella kerroksella. Munakoiso- lasite vaatii tuhdimman määrän siveltimeen tullakseen tasaiseksi. Metallic Gold menee taas todella tummaksi, jos kerroksia on useampi ja värisävy taittaa paksuna kerroksella enemmän pronssiin kuin kultaan. Tässä lasitteessa on vähän sellainen antiikkikultainen viba. Toki kuvat olen ottanut tunnelmavalaistuksessa, joten päivänvalossa kullanhehku tulee hieman paremmin esille. Kaikki kuvailemani ja kokeilemani lasitteet ovat matalanpolton lasitteita, sillä keramiikkakurssin käytössä on matalanpolton uunit. 


Tein aiemmin yksityisellä Halloween- teemaisella keramiikkakurssilla pääkalloetanan, jolle tein syksyllä kaverin. Testasin tähän uusia sivellinlasitteita ja jätin pään mattapintaiseksi, luun kaltaiseksi. Laitoin "kaulaan" hieman mustaa enkoopia ikään kuin varjostukseksi. Violetin lasitteen olisi voinut sivellä sen päälle asti, niin olisi nähnyt miten enkoopi näkyy lasitteen läpi. Enkoopi on siis ennen raakapolttoa siveltävä värjätty "saviliete", joka käyttäytyy vähän vesivärimäisesti tai akvarelli- värien tapaan. Peittävämmän pinnan halutessaan sitä pitää kerrostaa hieman. Pigmentti pomppaa esille lasitepolton myötä eli värit ovat siihen asti haaleammat kuin oikeasti ovatkaan. 

Tein tälle versiolle vähän taisteluarpia ja muotoillumman kotilon selkään, jotta näen miten lasitteet toistuvat kaarevalla ja epätasaisella pinnalla. Varsinkin tuo Metallic Gold toistuu hienosti muotoilulla pinnalla, ihan kuin sellainen patinainen antiikkikulta! Pidän siitä miten elävältä pinta näyttää, kun pohjakin on epätasaisempi ja muotoillumpi. Tasaisella pinnalla lasite ei ole yhtä elävä, mutta on kuitenkin tasainen ja kiiltävä. 


Kokeilin sinistä tavallista lasitetta tällaiseen lehteen ja lopputulos reunoilta oli ihanan koboltin sininen! Harmittaa, että tämä näytti ennen polttoa siltä, että lehteen meni tasaisesti väriä, mutta keskeltä jäi edelleen vaaleammaksi. En tiedä, olisiko tässä pitänyt pyörittää lasitetta kauemmin ympäriinsä, että tämä olisi tasaisempi. Kaunis lasite tämäkin ja laitoin tämän itseasiassa pikkuveljelle joululahjaan mukaan, alustaksi avaimille tai muulle pikkusälälle. 


Keramiikkasydämet tein äidille ja anopille. Anopin sydämeen laitoin Night Sky- lasitetta, eikö olekin upea? Sivellinlasite oli niin sileää ja miellyttävää käyttää, että Night Sky:sta taisi tulla lempparini tähän mennessä. Äidin sydämeen kirjoitin japanilaisella kapealla siveltimellä enkoopilla "äiti", tein pieniä terävähköjä sydämiä ja laitoin kirkkaan lasitteen päälle. 

Ensin suunnittelin tekeväni näistä kaulakoruja säädettävällä puuvillanauhalla, mutta aloin miettimään, että vaihtaako kumpikaan heistä kaulakoruja? Edes joskus? Äidillä on ollut aina sama koru kaulassa ja en muista anopillakaan kaulakorun vaihtuvan kovin usein, vaikka joku mielikuva korusta on. Kysymällähän se olisi selvinnyt, mutta en halunnut paljastaa yllätystä kummallekaan. 


Vaihdoin siis suunnitelmaa ja tein avaimenperät / laukkukorut molemmille. Laitoin karabiinihakaan sydämenmuotoiset avainrenkaat ja ketjua. Kiinnitin ketjuun myös tähtiä, joita tilasin yhteen DIY- juttuun ja äidille kiinnitin avaimenperään myös enkelinsiivet isästä muistuttamaan. Äitini on uskonnollinen, joten tiesin heti riipuksen löytäessäni, että siivet kuuluvat tähän avaimenperään annettavaksi. Laitoin molemmille myös lehtiaiheiset keramiikkatyöt mukaan pakettiin. 

 
Tilasin viime vuonna parit tarvikkeet keramiikkakurssille ja yksi niistä on pieni kaulin, jolla saan tehtyä tuollaista vanhan luonnonkivistä tehdyn kadun kaltaista jälkeä. En saa nyt päähäni mikä työkalun nimi on Suomeksi, mutta ulkomailta näitä löytyy wooden stamp roller- haulla. Kaulimella saa tietyn levyisen kuvion, mutta jos haluat leveämmän, niin väliin jää ikään kuin raita. Aion tehdä sellaisen kaiverretun savipallon, jossa on vastaavia pieniä jatkuvia kuvioita, jolla sen raidan saa häivytettyä pois. 

Testasin sinisellä lasitteella miten kuviot toistuvat ja nehän toistuvat kauniisti! Tällainen ulkopinta olisi aivan ihana jossain maljakossa, mutta pitää testata miten lasite toimii pystysuuntaisessa kuviossa. Mielessäni on myös yksi työ, jossa tämä olisi upea, mutta siitä lisää myöhemmin - saatan tehdä sen lahjaksi. 


Tässä olivat kaikki kokeiluni viime syksyltä. Tein aika paljon erilaisia töitä savitöissä, mutta jätän ne omiin postauksiinsa, sillä näitä testejäkin oli niin paljon. Näin nämä jäävät itselleni ylös ja muille harrastajille infoksi, mitä voisi ehkä tehdä eri tavalla tiettyjen lasitteiden kanssa. Todennäköisesti jaan tehdyt työt kahteen osaan, sillä kuvia on niin paljon. 

Jos harrastat keramiikkaa, niin mikä lasite on lempparisi? Mitä sinä tekisit savitöissä? 

Ihanaa viikonloppua sinulle!