Pirunpelloilla hapsuhameessa

Hapsujen vallatessa alaa nyt kevään korvilla omaankin vaatekaappiin on valmistunut hapsuhame, asiakkaille valmistuneista vaatteista puhumattakaan. Omasta hameesta tuli sittenkin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hieman pelkistetympi, mutta voi olla, että teen vielä toisenkin hapsurikkaamman hameen itselleni. Tässä oliivinsävyisessä nahassa hapsut pääsevät oikeuksiinsa ja nahka laskeutuu sen verran hyvin, ettei ole mitään pelkoa hapsujen suurentavan omia mittasuhteita. Nahka on todella pehmeää ja värisävy on juuri oikea - tämän sävyinen oliivinvihreä on kaunis. Ja sopii muuten Suomen metsänkin väreihin kuten näistä kuvista näkyy.

Jakku - Esprit
Pitsitoppi - Bik Bok
Hame - Rokita
Laukku - Love Moschino
Korkokengät - L.K. Bennett

Itseäni hapsullisissa vaatteissa ja asusteissa kiehtoo sama kuin sifongeissa - liikkuvuus ihmisen ja tuulenpuuskien mukana. Kevyissä kellomekoissa on sama juttu, vaatteen liikehdintää katsoo mielellään ja joskus kauniisti liikkuva helma kiinnittää huomion katukuvassa. Vaatteen ei välttämättä tarvitse olla kovin erikoinen, riittää kun materiaalit ovat oikeanlaiset. Sainkin heti ensimmäisen kysymyksen hapsuvaatteesta ensimmäisellä hameen käyttökerralla, kun pikkuveljeni synttärikahveille mennessämme riisuin kenkiä eteisessä.







Vetoketjulliset vaatteet ovat omaan makuuni, varsinkin metallisilla hammasketjuilla varustetut, joten tähänkin hameeseen päätin laittaa taakse koko matkalle metalliketjun. Vähän sirompi on tietenkin, kun nahkakin on ohuempaa. Pituus mietittiin mieheni kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä se minihame sopii kesään paremmin ja ehkäpä on myös kevyemmän näköinen hapsujensa kanssa.







Pikkusiskoni vinkkasi tästä kuvauspaikasta, jonne lähdimmekin mieheni kanssa ja tämä osottautuikin todella kauniiksi kuvauspaikaksi. Pirunpelloiksi kuulemma sanotaan näitä muinaisille rannoille kertyneitä laajoja kivirykelmiä, en enää muistanutkaan. Vaihtokenkiähän minulla ei mukana ollut kun synttärikahveille mentiin Juukaan, mutta menihän tuo metsäkaistale pirunpelloille asti korkokengilläkin. Täällä käyminen oli ehdottomasti metsäpätkän rymyämisen arvoinen kaikkine kivineen, sammaleineen ja hiljaisuutensa puolesta myös.







Vaikka Italiassa vaeltaminen sujuikin Minna Parikan puputennareiden ja balleriinojen avulla, niin voisi ehkä olla ideaa katsoa vaelluskenkiäkin sillä silmällä... Vaikka ihan vastaavia tilanteita varten, kun nätti kuvauspaikka onkin metsässä tai tulee tarve vaeltaa metsiköissä. Tosin luulen, että vaelluskengistä ei varmaan vieläkään löydy kovin kauniita yksilöitä, mutta jospa jotkut kivat löytyisi. Pidän luonnosta ja vaeltaminenkin on mukavaa puuhaa. Miusta näissä kuvissa luonnon kauneus tulee hyvin esille - sävyt ovat todella kauniit, sammal on aina kaunista ja rauhallisuus on ihan eri luokkaa kuin kaupungin kupeessa asuessa.



Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!