Blogini kautta olen saanut uskomattoman paljon ystäviä, kavereita, asiakkaita, tuttuja ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa olemme säännöllisesti tekemisissä. Myös muutamien lukijoiden kanssa olemme tutustuneet paremmin ihan oikeassa elämässä, joidenkin kanssa vaan natsaa heti ensitapaamisella niin hyvin, että olemme jatkossakin aktiivisesti yhteyksissä. Facebookin ja iMessagen viestiketjut ovat jatkuvasti aktiivisia - uusia tapaamisia, yhteistyökuvioita ja kuvaustreffejä miettien tai ihan vaan muista asioista keskustellen.
 |
| Kuvat; Kukkamaaria / Instagramista löytyy lisää kuvia nickillä @kukkuphoto |
Aloittaessani bloggaamisen olin vastavalmistunut ja työelämässä ollut vuoden kiinni opiskelujen jälkeen. Asuin kaksiossa Joensuun keskustassa, kuljin kävellen ja pyörällä kaikkialle kun en ollut vielä ajokortteja käynyt, eikä keskustassa asuessa autolle ollut tarvettakaan. Sittemmin elämä on muuttunut aika paljon parempaan suuntaan; minut vakinaistettiin todella nopeasti ompelijan tehtäviin ja seuraavana vuonna tapasinkin nykyisen aviomieheni. Kihlauduttuamme joulun alla muutimme yhteen Niinivaaralle, menimme alle vuoden kuluttua naimisiin ja saimme seuraavana vuonna lapsemme, joka on nyt neljävuotias. Naimisiin menimme viisi vuotta sitten syyskuussa, juuri ennen kuin täytin 22- vuotta. Aika pian yhteenmuuton jälkeen toteutin yhden haaveistani ja kävin moottoripyöräkortin.
Raskausajan loppupuolella aloimme katsomaan myynnissä olevia taloja ja tontteja sillä silmällä, kun minullekin tuli jonkin sortin pesänrakennusvietti eikä asuntolainaan sitoutuminen enää kauhistuttanut, vaikka haaveena onkin ollut kauemmas muuttaminen. Meillä nousi vuokra silloisessa talossa älyttömäksi ja mieluummin sitä ihan omaa kotia makselee, mieshän meillä olisi ollut jo aiemmin valmis oman talon ostoon. Vastasyntyneen lapsen kanssa löysimme meille sopivan talon ja tontin mahdollisuuksineen täältä Polvijärveltä, vaikka joissain toiveissa talon suhteen jouduttiin joustamaan aika paljon. Maalle muuttamisen takia myös itselleni tuli välttämättömäksi käydä A- kortin lisäksi myös B-ajokortti, vaikka sitä en mielelläni käynytkään. Kortin saamisen jälkeen olen kuitenkin oppinut nauttimaan myös autolla ajamisesta - auton pitää olla hyvä, juuri itselle sopiva (erityisesti penkit!) ja näin edespäin, että ajaminenkin on mukavaa.
 |
| Meidän neljävuotias. Nuo hiukset ovat niin ihanat, hän haluaa kasvattaa pitkät hiukset ja hiusten väri on aivan sama kuin minulla lapsena. |
Molemmat kävimme tuolloin vielä töissä Joensuussa ja tältä puolelta kylää pääseekin noin 20 minuutissa Pilkkoon ja puolessa tunnissa tai alle keskustaan. Mies käy edelleen töissä Joensuussa ja minäkin palasin töihin lapsemme ollessa kymmenen kuukauden ikäinen, sillä muutoksella että kehitin samalla omaa yritystäni ja hain töiden ohessa riittävää asiakaskuntaa pystyäkseni tekemään pelkästään omalle yritykselleni hommia. Asiakaskuntaa alkoi olla todella paljon ja työpäivät venyivät pitkiksi ompelimopäivien jälkeen, joten irtisanoin itseni ja aloin tehdä pelkästään Rokitan nimen alla ompelutöitä mittatilausvaatteista korjausompeluun, siitä pienelokuvien rooliasuihin sekä nahkavaatteisiin. Sillä tiellä ollaan edelleen ja tästä matkasta ollaan nautittu, vaikka yrittäjyydessä tietenkin myös huonot puolensa.
Minusta on aika mahtavaa ja tavallaan vähän jännittävääkin, että mitä tahansa elämässäni on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, niin blogi pysyy aina mukana - ihan kuin aviomieheni, ystävät ja sisarukset. Paljon on tapahtunut vuosien mittaan, paljon asioita voin löytää vanhoista teksteistä ja jo unohtuneet asut saattavat löytyä arkistojen kätköistä tuomaan inspiraatiota tämän hetken tyyliini ja pukeutumiseeni. Tämä blogi on minulle tärkeä, mutta vielä blogiakin tärkeämpää on vuorovaikutus mitä tämän kautta saan teiltä lukijoilta, muilta bloggaajilta ja ihan oikean elämän ystäviltäkin, jotka ovat kertoneet lukevansa blogiani. Olemme puhuneet kommenttikentän puolella ja yksityisviestein herkemmistäkin aiheista, liikenneturvallisuudesta, pukeutumisesta, materiaaleista, suositelluista kenkä- ja second hand- liikkeistä, erilaisista lesteistä, suutarinpalveluista, opinnoista ja ammateista - ihan älytön määrä keskusteluja ihan eri aiheista, suuri kiitos teille!
Mitäs tulevaisuudessa? Se jää varmaan nähtäväksi, mutta sekä minulla että miehelläni on omia tavoitteita saavutettavaksi... Niitä kohti siis seuraavaksi. :) Kiitos teille kaikille lukijoille ja katsotaan minne elämä meitä kuljettaa!
Onnittelut ♥♥ Hurjaa, seitsemän vuotta on todella pitkä aika ja ihanaa kuinka vuosia onkaan kertynyt blogin pidossa ja toivotaan että lisää kertyy vielä paljon! :) Hauskaa oli lukaista myös hieman siitä alusta kun aloitit bloggaamaan. Tää on kyllä niin jännä harrastus, antaa niin paljon ja itse en ainakaan koe stressaavaksi sitä että bloggaus on mulla koko ajan on elämässä mukana, ihan huomaamattakin välillä!
VastaaPoistaKiitos Kata! <3 Seitsemän vuotta on kyllä kunnioitettavan pitkä aika, tänä aikana on ehtinyt sattua vaikka mitä ja aina huomaa taaksepäin katsoessa, miten bloggaamisessakin on kehittynyt vuosien mittaan. Toivotaan, että harrastus pitää otteensa vielä pitkään, on tämä niin mukavaa puuhaa! <3 Sanoppa muuta! Tässä itsellä hieman stressaa lähinnä omien tavoitteiden takia ja sit jos on jotain yhteistyökuvioita, niin yritän tehdä enemmän myös tavallisia postauksia, ettei blogissa ole liikaa ns. mainostusta ja yhteistöitä. :) Sellaisen tasapainon hakemista, mutta niinhän se on monissakin asioissa. ^^ Haluan kuitenkin pitää blogin mahdollisimman aktiivisena ja tänne kirjoittaminen rentouttaa sekä tuulettaa ajatuksia, joten tälle haluaisin enemmän aikaa. :)
Poistahurjasti onnea sinun ihanalle 7-vuotiaalle blogillesi <3 todella kauan sinä kyllä olet jo blogia kirjoittanut, ja se on aivan parasta miten blogi seuraa mukana elämän eri vaiheissa :) vanhoihin postauksiin voi halutessaan palata, ja muistella sitä kautta elämän eri hetkiä.
VastaaPoistaKiitos paljon siullekin Jenni! <3 Joo, on tässä tullut vuosia ihan huomaamattaan, mutta selkeästi huomaa blogissa eron alun postauksien ja nykyisen välillä. Hauskaa kyllä, miten blogi seuraa aina mukana elämän eri vaiheissa! Mielenkiintoista seurata jälkeenpäin ja pohtia kehittymistä. :) Sepä se, tavallaan ihan kiva juttu, mut tavallaan joskus on parempi olla muistelematta joitain elämän hetkiä. ^^
PoistaOnnea pitkästä blogitaipaleesta ^_^ On kyllä ihailtavaa, että olet noin pitkään jaksanut kirjoitella ja viellä hirmu säännöllisesti :O Tuntuu itsestä monesti haastavalta löytää sitä energiaa etenkin nyt lapsiarjen pyöriessä mukana. Ja vaikka aikaa olisi ehkä lapsen mennessä nukkumaan, mutta se että löytää vielä sitä jaksamista panostaa teksteihin ja etenkin mukana oleviin kuviin! Ja vielä kun sinulla on oma yritys mihin varmasti sitä aikaa ja energiaa kuluu! Hattua siis nostan kunnioittavasti sinun suunnille! Ei voi kun ihailla <3
VastaaPoistaEn muista ootko joskus tehnyt postausta tyylisi muutoksista elämäsi aikana, mutta siitä olisi mielenkiintoista lukea, etenkin kun muistan sinulla joskus vuosia sitten olleen enempi sellainen rock/gootti vivahteinen tyyli, että mikä on johtanut tähän nykyiseen tyyliin ja kaipaatko enää sellasita rock/gootimpaa tyyliä? :)
Kiitos paljon! :) Tämä on ihana harrastus, vaatii vaivannäköä ja kehittää erilaisia taitoja. ^^ Miulle tämä on yksi keino rentoutua arjen keskellä, semmoinen oma juttu mitä tehdä aina välillä. Juu, yrittäjyys vie kyllä paljon aikaa, mutta bloggaaminen tukee tätä aika hyvin - pysyy kärryillä muoti- ilmiöistä, katumuodista, oppii kuvaamaan paremmin ja paljon asiakkaita tulee eri blogien kautta, joissa on miun valmistamia vaatteita ollut esillä. :) Paljon tekee myös se, että meillä muksu leikkii välillä itsekseen ja mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin, puhumattakaan siitä että mieheni lähisukulaiset auttavat meitä lapsen hoidossa välillä. :) Kiitos paljon kauniista sanoista! <3 <3 Energiasta pitää kyl viel sen verran sanoa, et energiatasot pysyy itsellä tasaisena koko päivän kun syön about kolmen tunnin välein, juon vettä paaaaaljon ja välttelen sokerilitkuja, karkkeja yms. sekä vehnäleipää ja vastaavia tuotteita.
PoistaEn ole itseasiassa tehnyt, siinä voisi olla ideaa! Kiitos toiveesta, miepä tsekkaan kuvapuolta, että saisinko toteutettua tämän. :) Tyyli oli kyllä aiemmin enemmän rockimpi ja gootimpi, nykyään oikeastaan tulee räväkämmin pukeuduttua keikoille / festareille. Samaa musaa kuuntelen edelleen, mut muuten ko. skeneen tuli sellainen kyllästyminen monestakin eri syystä. Luulen, et tähän tyylin muuttumiseen aika paljon vaikuttaa myös se, että ollessani töissä erään firman ompelimossa työvaatteet tulivat firman puolesta, eikä asiakastapaamisia ollut niin paljoa kuin nykyään. Omaa yritystä pyörittäessä tapaan jatkuvasti asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja mahdollisia asiakkaita, niin haluan pukeutua vähän siistimmin ja klassisemmin, joka on sitä kautta varmaan tullut enemmän ihan vapaa- ajankin pukeutumiseen. :) En itseasiassa nimittäin vaihda vaatteita kesken päivän, vaan laitan aamulla päälle ne vaatteet, jotka ovat iltaan asti - olin sitten kotona tai töissä. Jos lähden esim. keikalle, niin sitten saatan kaivaa päälle läppähametta ja korsettia, mut muuten samat vaatteet aamusta iltaan. Jos tulee lisää kysymyksiä, niin kysy ihmeessä! Näitä oli mielenkiintoista miettiä, en ole edes miettinyt miten tyyli on muuttunut ja näin edespäin. :) Auttaa myös postauksen luonnostelussa!