#Ysärilapset - Muistoja lapsuudesta 90- luvulla

Olen nyt 27- vuotias, eli elin lapsuuteni ihanalla 90- luvulla ja haluaisinkin nyt jakaa muutamia muistoja ysäriltä. Samalla tässä postauksessa paljastuu pieniä asioita omista taustoistani ja toivon, että jotkut lukijat voivat samaistua joihinkin kohtiin tai nähdä asioita vähän toiselta kantilta. Olen kuusilapsisen perheen kolmanneksi vanhin lapsi, olen keskimmäinen vuoden minua nuoremman pikkusiskoni kanssa. Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja lapsuuden kotini on Juuassa, joka sijaitsee noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Polvijärveltä. Äitini oli kotiäitinä meille koko lapsuuden ajan ja isä on yrittäjä ollut niin kauan kuin muistan.

Tämä kuva on yksi omista suosikeistani, tässä on valo, tunnelma ja kaikki kohdillaan. Tämän päivän muistan ja tässä olimme menossa katsomaan isää pellolle, kun hän oli puimassa ja äidillä oli jotain asiaa hänelle. 

Muistan varmaan aina, kun karkasin kotoa mummolaan noin neljä- viisivuotiaana, koska isoveljeni ja -siskoni pääsivät mummolaan yökylään, mutta minä olin kuulemma liian pieni. Tässä pitänee mainita, että sijaintina oli maaseutu ja mummola oli peltotien ja pellon takana, eli ei kovin kaukana. Jälkikäteen voisin sanoa, että onneksi karkasin, sillä tämän karkureissun saunominen ja mummon kanssa oleminen ovat jääneet mieleen vahvasti, enkä paljoa muuta edes muista isovanhemmistani. Toinen muisto mummosta on, kun hän tuli meille piknik- korin kanssa tuomaan ns. matokarkkeja, eli niitä oransseja ja ruskeita Haribon pitkulaisia karkkeja, joita löytyy nykyään muun muassa Aarrearkku- karkkipussista. Meillä oli tuolloin kauniina aurinkoisena päivänä yhteissynttärit vuotta nuoremman siskoni kanssa.



Ukista en muista muuta kuin hänen kuolemansa ollessani noin neljä- tai viisivuotias ja tällöin mummo muutti pois meidän naapurista ihan eri paikkakunnalle asti, eikä häntä ehditty nähdä enää montaa kertaa. Toisen vanhempani puolelta isovanhempia ei ole ollut oikeastaan koskaan, en ehtinyt tutustua enkä tavata oman muistini mukaan. Tästä syystä itselleni oli hieman hankalaa alkuun, että lapsemme isovanhemmat ovat pojalle niin läheisiä ja niin paljon läsnä arjessa, rikkaushan se on kenelle tahansa. Vaikka tämä oli itselleni ns. kova paikka, niin toisaalta myös ihannoin, miten perhekeskeinen eräs ystäväni on, sillä hän vierailee mummonsa luona jokaisena viikkona ja olenhan itsekin vieraillut monia kertoja hänen perheensä luona oman perheeni kanssa.

Isän tuttavan kesämökillä vietettiin monia lämpimiä kesiä! 

Saimme lapsena olla todella monessa asiassa mukana - olimme mukana puimassa peltoja ja ihmeteltiin ja iloittiin viljan paljoutta laareissa, viisi sisarusta mahdollisti muun muassa jalkapallon ja pesiksen pelaamisen myös keskenään, ellei naapurista tullut lisää porukkaa peleihin. Ennen kännyköitä saimme käydä itseksemme kylällä pelaamassa luokkakavereiden kanssa tai käydä ystäviemme luona, vanhemmat vain luottivat, että tulemme kotiin ehjinä suhteellisen lähellä kotiintuloaikaa. Olin ensimmäistä kertaa yksin kotona ehkä tunnin ajan viisivuotiaana ja sain lempijäätelöäni palkkioksi hienosta pärjäämisestä kotona sekä sääntöjen noudattamisesta. Olimme mukana myös perunannostossa ja maahanlaitossa, kotitöissä ja muissa hommissa, missä pystyimme auttamaan. Mökkeilimme kesät isän tuttavan mökillä ja näitä kesiä muistelen vieläkin lämmöllä, paikka oli aivan täydellinen lomanviettoon ja siellä viihtyi hyvin uimisen, saunomisen, veneilyn, käpysodan ja muun puuhan merkeissä. Myöhemmin vanhempani ostivat oman kesämökin eri paikkaan, jossa olimme remontissa mukana, mutta se itseni osalta päättyi korkeanpaikankammon takia lyhyeen ja isoveljeni joutui kantamaan minut tikkaita pitkin alas. Isoveljeni oli myös sisaruksistani hän, joka opetti minut puhaltamaan purkkapalloja, vaikka jouduimmekin siivoamaan kuistin harjoittelun jälkeen - ei ihan heti ensimmäisillä purukumeilla onnistunut...

Ylemmässä kuvassa ollaan hiekkalaatikolla, taas nuorimmat neljä molemmissa kuvissa - itselläni olevista lapsuuskuvista ei löydy kuvia, jossa olisimme kaikki kuusi. Alemmassa kuvassa on isän nikkaroima intiaaniteltta meille, johon äiti antoi muutamia lakanoita "seiniksi". Pään ympärille tietty kuminauha harakan tai variksen tiputtamilla sulilla. 

Muistan myös Spice Girlsit, joista Emma olikin suosikkini ja jonka vaatetyylistä pidin itse paljon, joten aloin ompelemaan itselleni vaatteita ja tottakai sisaruksilleni valmistui käsinommeltuja mittatilauspukuja, kun oikein innostuin. Äiti oli kotiäitinä meille ja hänen avustamanaan pääsin ompelemaan ompelukoneella sekä saumurilla, mutta sain myös lainata kangashyllyköstä ihan mitä vain halusin. Äiti ompeli meille myös vaatteita ja osasi ommella todella hyvin istuvia trumpettihousuja minulle. Muistan myös koulun tapahtumat ja miten halusin ommella vaatteita myös niitä tapahtumia varten, hyvillä mielin muistelen myös miten silloinen paras ystäväni piti aina puoliani ja kannusti esimerkiksi tanssimaan diskossa muiden kanssa, vaikka olin aika ujo.

Isosiskoni kautta tutustuin myös todella hyvään raskaampaan musiikkiin ja muun muassa Amorphis sekä Sonata Arctica ovat edelleen kuuntelussa. Myös Stone Sour, Nekromantix, The 69 Eyes, Sepultura, Type O Negative, To/Die/For ja monet muut ovat pysyneet läsnä aina siitä lähtien, kun aloin kiinnostumaan musiikista ja etsimään musiikkia, mikä tuntui eniten omalta. Myös kotimaista musiikkia kuului kotona, lauloin kotona (ja muualla) muun muassa "hei beibi anna mulle piiskaa", Don Huonojen Riidankylväjää ja "hemaisevan seksikäs pörröpää", se oli ihan ok ja osaan edelleen sanat ulkoa. Pikkasen vaan hymyilyttää miettiä pikku- Millaa laulamassa Apulantaa ja kuusysejä. Ultra Bra:n Hauki- kappale laulatti myös usein ja sitä lauloinkin meidän lapselle hänen ollessaan pieni, kun en muistanut äkkiseltään muutakaan laulua toisen rauhoittamiseen.

Tässä kuvassa minä nyt, tiistaina otettu kuva Eco Beauty Hairilla käynnin jälkeen eli kuvan meikki ja kampaus ovat blogin kautta saatuja kuvauksia varten. 

Meillä oli melkoisen tiukat rajat joissain asioissa, mutta toisissa asioissa oli hieman joustavammat säännöt. Tietyissä asioissa oli nollatoleranssi, jonka huomaan omaksuneeni varsinkin käytöksen suhteen myös itse kasvattajana - muita kohdellaan asiallisesti eläimet mukaan lukien, tahallisia tihutöitä ei suvaita ja erilaisissa tilanteissa pitää osata käyttäytyä hyvin. Se, miten me vanhemmat puhumme ja käyttäydymme muita kohtaan, vaikuttaa siihen miten lapsemme käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan. Myöhemmin myös kaverit ja muut läsnä olevat henkilöt vaikuttavat käyttäytymiseen, mutta pohja hyvälle käyttäytymiselle tulee kotoa ja mahdollisen varhaiskasvatuksen kanssa yhteistyössä, mikäli hyvää käytöstä painotetaan myös hoitopaikassa.

Muistan pitkät puhelut lankapuhelimella kavereille ja oven taakse tulleet kaverit, jotka pyysivät lähtemään mukaan uimaan tai pelaamaan jalkapalloa, jossa olin yleensä aina maalivahtina. Uiminen oli yksi suosikki harrastuksistani ja pidän edelleen uimisesta sekä vesistöistä ylipäänsä, joten kävimme kavereiden ja sisarusten kanssa uimassa jopa useamman kerran päivässä kesäisin! Kevään alussa, viimeistään huhtikuun viimeisenä päivänä, heitimme sisarusten kesken talviturkit omalla lammella, vaikka olisi hieman jäätä ollut vielä vedenpinnalla. Vapaa- aika meni lähinnä kavereiden kanssa, lukien kirjoja kirjastossa tai kotona ja muiden harrastusten parissa, meidän porukoillahan ei katsottu televisiota ollenkaan lapsuudessani. Putkitelkkari kyllä oli, mutta vain rajoitettuun Nintendo-, VHS- ja PlayStation- käyttöön, kanavia ei näkynyt ollenkaan.

Neljä nuorinta sisaruskatraasta 90- luvun loppupuolella kuvattuna. 

Neljä nuorinta sisaruksista vuonna 2016. 

Pääsin ysärillä myös ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyytiin, kun olin tarpeeksi iso. Isän kanssa käytiin alkuun lyhyillä reissuilla, jonka jälkeen kaiken sujuessa kuten pitää kävimme kauempanakin. Olin mukana vappuina, kun moottoripyöräilijät kokoontuivat kylillä, olin mukana pikkujouluissa ja muissa vastaavissa tilanteissa. Minulla oli ihana lyhyt punainen farkkutakki, jonka laitoin päälleni isän kyytiin läksiessä. Isällä oli tuolloin Suzuki Introder 1400- moottoripyöränä ja sittemmin hän on siirtynyt Harley Davidsonin pyörään. Itse ajan kyykyllä, isä customilla ja toinen pikkusiskoistani haaveilee nakupyörästä taikka customista.





Silloisesta tyylistäni voisin sanoa, että käytin isosiskolle pieneksi jääneitä vaatteita ja paljon kirppikseltä ostettuja vaatteita. Äiti kuitenkin ompeli tarvittaessa lisää vaatetta ja varsinkin housut olivat sellainen vaatekappale, joiden piti olla tietynlaiset! Käytin myös tatuointikaulakorua eli niitä venyviä choker- koruja, metallilaattaisia vöitä, leveälahkeisia farkkuja ja ensimmäiset itse valitsemani meikit olivat metallinhohtoisia sekä kimaltavia. Glitteriä riitti kiitettävästi meikkaamaan opetellessa, enää ei tulisi mieleen yhdistää pigmenttistä hohtavaa hopeaa luomiväriä häivyttämättä oikein kimaltelevaan vaaleanpunaiseen huulipunaan. Jos vaatteita ostettiin uutena, niin ne tilattiin lähes poikkeuksetta Ellokselta, sillä Juuassa ei ollut kuin yksi vaateliike, jonka asiakaskunta oli hieman vanhempaa kuin ala- asteikäiset.

Lempiruokani oli äidin tekemä makaroonivelli, se oli niiiin hyvää voinokareen kanssa! Edullista ruokaa, tätä minä toivoin aina, kun sai toivoa jotain lempiruokaa sisarusten kanssa vuorotellen. Muuten tekstistä taitaakin selvitä oleellisimmat jutut, joista pidin ja jotka olivat itselleni tärkeitä. Ei kun hei, vielä unohtui, että Radiomafian Metalliliitto- ohjelma oli pakko kuunnella aina iltaisin ohjelman tullessa ja siitä tallensin hyviä kappaleita c- kasetille. Loistava ohjelma, tykkäsin todella paljon ja noita c- kasetteja mahtaa olla tallessakin vielä! Muutamia muitakin muistoja on tullut mieleen tässä tämän illan aikana, mutta mennään tällä kertaa näillä, sillä postaukselle tuli aika paljon pituutta karsimisesta huolimatta. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti!

Mikä on teidän lukijoiden lemppari muisto lapsuudesta? Oletteko olleet ysärillä lapsia? Kiitos myös aiempiin postauksiin kommentoineille, vastaan paremmalla ajalla jokaiselle, sillä nyt pitää alkaa valmistautua illanviettoon!