Kultaisia kenkiä - Kenkäjoulukalenteri, luukku 8-13

Tässä kalenteriluukussa palataan aiempien kalentereiden äärelle - tässäpä parit ihanat kengät kokoelmastani. Nämä ihanat kultaiset kengät sopisivat pikkujouluihin kuin nenä naamaan, mutta Suomen keleissä pitäisi melkein olla varakengät mukana toisen parin kanssa, etteivät glitterit lähde irti kosteuden takia. Näitä kenkiä pääsin kuitenkin kesällä ja keväällä käyttämään useampaan otteeseen. Nämä molemmat korkokengät ihastuttavat edelleen ja onhan kultainen muutenkin aivan ihana väri kengissä!





Kahdet kultaiset korkokengät minulta löytyy ja toiset niistä ovat Guccin korkokengät, joihin ihastuin päätä pahkaa Kööpenhaminassa lomaillessamme. Muistan vieläkin liikkeessä sisällä olleen myyjän ilmeen, kun ihastuin näihin Guccin korkokenkiin. Sävy on niin täydellisen metallinen, että sitä on hankala ylittää millään. Toiset kultaiset kenkäni ovat Espanjan reissulta hankitut ja samassa maassa valmistetut kengät. Espanjassa oli huikea määrä paikallisia kenkiä ja brändejä, selkeästi kenkäteollisuutta siellä on paljon ja arvostetaan niitä kotimaassa tehtyjä tuotteita todella paljon.





Suomessa kenkäteollisuutta ei ole lähellekään yhtä paljon, sillä vaikka täällä koulutetaan suutareita, niin kenkien valmistaminen Suomessa on kuluineen kallista. Yhteen kenkäpariin menee todella paljon aikaa ja Suomessa kustannukset ovat huomattavasti suuremmat, jolloin kenkien hinta nousee usein kestämättömäksi kuluttajalle. Joitain kenkiä täällä kuitenkin tehdään, mutta kenkien mallit painottuvat enemmän työkenkiin, lasten kenkiin ja vastaaviin nahkaisten korkokenkien sijaan. Jos kotimaisen kenkäteollisuuden vaiheet kiinnostavat, niin kannattaa tsekata tämä alkuvuonna julkaistu Ylen artikkeli - mielenkiintoista asiaa ja herättää pohdintoja myös eri kannoilta. Yhdet kotimaiset korkokengät minulla on Cobblerinan valmistamana ja ne ovat yhdet kauneimmista kengistä, mitkä tiedän!



On todella harmi, että kenkä- ja vaateteollisuus on supistunut Suomessa. Ihan kaikkea ei enää täällä voida valmistaa, kun oikeat koneet ja tuotantotilat puuttuvat. Tyhjästä aloittaminen taas vaatii paljon alkupääomaa, joka ei ole aina mahdollista saavuttaa siinä määrin, mihin olisi tarve. Onneksi kuitenkin kenkäalan osaamista on vielä jäljellä ja koulutusmahdollisuus on edelleen täällä kotimaassa. Suutarillekin on paljon tarvetta, kun saa aina jatkoaikaa ihanille kengille. Saa nähdä mihin vaate- ja kenkäteollisuus kehittyy täällä kotimaassa, kun aletaan enemmän tiedostaa eettisiä ja ekologisia arvoja, sekä omien arvojen kestävyyttä ja syitä siihen, miksi kulutuskäyttäytyminen on tietynlaista. 

Ihanaa viikonloppua teille ja palataan pian blogin pariin - täällä alkaa kiireet helpottaa, joten kenkäjoulukalenteri alkaa olla aktiivisempi ajatuksineen.