Vappuasu taskullisella kellohameella ja kuulumisia

Moikka! Täällä on mukavasti käynyt porukkaa tässä viime päivinä, ihana kun olette löytäneet blogin pariin Vapusta huolimatta. Toivottavasti olette rentoutuneet ja nauttineet Vapusta, vaikka vähän erilainen juhla onkin tässä tilanteessa. Tässä postauksessa onkin vappuaaton asu, kun kävimme peräti ruokakaupassa ja hakemassa takeaway- ruokaa Joensuusta, ettei tarvitse kokkailla kotona. Mies on ollut lomalla tämän viikkoa, joten ollaan oltu aika paljon kotona ja tehty vaikka mitä - kohta taas palataan normaaliin arkeen. Ahkerasti ollaan leivottu täällä kotona kokkaamisen sijaan, mutta ollaan myös ulkoiltu, saunottu, kylvetty, puhallettu saippuakuplia kylvyssä ja käyty moottoripyöräilemässä useampaan otteeseen yhdessä ja erikseen.

Minäkin kävin tänään ajamassa yksin, ei olisi millään malttanut ajaa takaisin kotiin, mutta ranteet menevät kyykkypyörällä helposti kipeiksi heti ensimmäisillä ajoreissuilla talven jälkeen, joten sen puitteissa ajellaan alussa. Ensimmäisten reissujen jälkeen jaksaa sitten ajaa pidempiäkin matkoja! Pitää ehdottomasti joku päivä ajella synnyinpaikkakunnalle sisaruksia moikkaamaan, vaikka vähän ristiriitaiset fiilikset ovat tämän epidemian ja suositusten purkamisen takia.



T- paita - Femme Luxe*
Nahkarotsi ja kellohame - Rokita
Nilkkurit - Bronx
Laukku - DKNY
Aurinkolasit - Instrumentarium*

*Saatu blogin kautta.





Pakko kyllä tuosta moottoripyöräilystä sanoa, että joka vuosi se ihan ensimmäinen ajo jännittää, vaikka kortin olen käynyt kahdeksan vuotta sitten. Nytkin sanoin pihasta lähtiessä, että pysähtelen tuossa matkalla varmuuden vuoksi ja varmistan kaiken sujuvan. Lähdin sitten tästä kotoa ja postilaatikoilla tuumasin, että en hitossa pysähtele ja testaile - pelkästään pieni matka toi varmuutta ja tuntui, kun ei olisi talvea ollut välissä ollenkaan. Rakastan! Ihan mieletön tunne, stressitasot putoaa ihan silmissä ja moottoripyöräily jos joku on sitä elämää.





Mutta josko vähän asustakin tässä postauksessa ja myöhemmin postauksessa vielä kuulumisia, jos jotain erikoista tulee mieleen. Tämä asu on mielestäni hyvän mielen asuja - kellohame päällä ei todellakaan voi murjottaa! Pidän tästä todella paljon niin väriensä kuin yksityiskohtiensakin puolesta. Kellohame liikkuu myös tuulessa ja pyörähdellessä ihanasti, myös tässä pellavasta ommellussa hameessa. Taskullisissa hameissa on kyllä muutenkin sitä jotain, vaikka harvoin tulee taskuja hyödynnettyä kun laukku on aina mukana.

Laitoin myös pitkästä aikaa nämä Bronxit jalkaan ja ihastuin taas uudelleen näihin - miten voikaan kengät olla niin oman näköiset? Minusta nämä tuovat tosi hyvin särmää asuihin ja harvoissa nilkkureissa tai saappaissa on peeptoe- kärkeä, joka on yksi kauneimmista yksityiskohdista kengissä. Todella kestävät kengät kun otetaan huomioon se, että ostin nämä kuusi vuotta sitten ja ensimmäisenä kolmena- neljänä vuotena käytin näitä lähes joka päivä. Viime kesänä käytin näitä Bronxin nilkkureita viikottain, kuten sitäkin edeltävänä vuonna. Nahkakengät kestävät aikaa.







Nyt on myös ihanaa, kun alkaa olla niin valoista, että kuvia saa otettua mihin aikaan tahansa. Se mahdollistaa myös sen, että voimme kuvata mieheni kanssa useammin - helppoa puuhaa ja hän tietää, millaisia kuvia haluan ja tutulla kameralla kuvatessa tarkennukset osuvat sinne minne pitääkin. Näissäkin kuvissa tuli valinnanvaikeus, sillä vain pari kuvaa oli epäonnistuneita ja loput hyviä. Jäi todella hyvä fiilis kuvaamisesta ja mahtava juttu, että en sittenkään ottanut näihin kuviin ilmapalloja tai saippuakuplia vappufiilistä tuomaan. Toimii hyvin ilmankin!

Olen nyt viime aikoina jotenkin nauttinut kuvaamisesta enemmän, kokeiltiin mm. savukranaatteja ja muuten olen videoita kuvannut normaalia enemmän. Tekee ihan hyvää, vähän vaihtelua tulee normaaliin kuvaamiseen ja toisaalta myös inspiroi, tuo uusia ideoita tai ahaa- elämyksiä, jos joku juttu ei toimikaan.







Kävin eilen myös ulkoilemassa Polvijärven Sotkuman metsäreiteillä - tuntui, ettei päivä lähde käyntiin ja oli niin raikas ilma sateen lisäksi. Ei ollenkaan siitepölyoireita pitkästä aikaa ja 1,5 tunnin metsässä liikkumisen jälkeen happi tuntui kulkevan keuhkoihin paremmin. Voi olla, että sitä juuri tarvitsinkin - rauhallisen hetken, ympäristön ja nappikuulokkeista kuuluvan musiikin. Eikä nenää niiskututtanut enää yhtään, kun satoi koko päivän. Metsäreiteillä bongasin myös muutaman uuden geokätkön, vaikka en itse ko. kätköilyä harrastakaan. Mutta te geokätköilyä harrastavat - Solan ja Sotkuman suunnilla on yllättävän paljon geokätköjä!

Näillä fiiliksillä tänään, jotenkin on niin hyvä olla ja rento fiilis. Lapsesta olen myös todella ylpeä erään asian takia, piti ihan miehelle laittaa viestiä ja tietysti kerroin lapsellekin, miten rohkea ja hieno ihminen hän on. Miten teidän vappu meni? Mitä teille lukijoille muuten kuuluu? :)