Melko poikkeuksellinen vuosi takana, eikö? Tästä piti tulla normaali asupostaus, mutta eihän se mennytkään niin. Viime vuosi oli poikkeuksellisen raskas niin elämässä tapahtuneiden asioiden vuoksi, kuin myös vallitsevan tilanteen ja sen aiheuttamien rajoituksien vuoksi. Näistä ajatuksista kerron vähän enemmän tässä julkaisussa ja kuvien kautta voittekin inspiroitua ihanasta Itä- Suomen talvesta, joka alkaa olla parhaimmillaan. Nämä kuvat otettiin noin 400 metrin päässä kotoa, pitänee ottaa useammatkin asukuvat lähiaikoina!
Villakangastakki - Ril's
Paita - Esprit
Pellavahame - Rokita
Laukku - Furla
Saappaat - Dame Rose
Kaulakoru - Kalevala Koru
Kaulahuivi - anopin neuloma
Se, mikä minusta on huolestuttavaa viime vuodessa on se, että ihmiset ovat kovin epävarmoja ja purkavat pahaa oloaan muihin. En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta minusta tuntuu, että sellainen tuomitsemisen kulttuuri on noussut pinnalle ja varsinkin sosiaalisen median puolella. Mitä tahansa teet tai minkälainen olet, niin teet sen silti väärin jonkun mielestä. Koskaan ei ole hyvä ja oma paha olo siirretään kriittisyyden kautta muihin, eikä empatiaa kovin paljoa näe.
Sosiaalinen media on ollut itselleni henkireikä viimeisen vuoden ajan, jolloin on tietysti tullut vastaan vaikka minkälaista juttua salaliittoteorioista siihen, ettei välitetä koko tilanteesta, levitetään väärää tietoa tai vedotaan tunteisiin tutkitun tiedon sijaan, vähän niin kuin verkostomarkkinoinnissa. Toisaalta taas tuomitaan hyvin vahvasti pelkästään ihan kahden ystävyksen tapaamisia samaan aikaan, kun muualla jonotetaan satapäin Black Friday- tarjouksia maskeilla tai ilman. On ollut itselläkin ajatustyötä tässä koko asiassa ja mielipiteitä on monia, mutta itse pyrin perustamaan mielipiteeni asiantuntijoiden tutkimaan tietoon, en siihen mitä joku ihminen on sanonut somessa ilman lähdetietoja.
Vuosi on ollut todella monille vaikea ja monilla työt ovat vähentyneet hurjan paljon. Joillain aloilla työ on taas mahdollista tehdä etänä ja joillain aloilla on myös työvelvoite ollut, mikä on todella hieno asia. Lapsi jäi etä-esikouluun tänne kotiin, kun tilanne eteni myös täällä Suomessa. Onneksi kuitenkin nyt koulut ovat auki, ykkösluokka alkoi normaaleissa merkeissä ja lapset ovat oppineet koulussa laitteiden ja sovellusten käytön, jos tarvittaessa siirrytään taas etäkouluun. Tämä on ensimmäinen kerta elämäni aikana, kun Suomikin on laitettu kiinni ja liikkumista, sekä sosiaalista elämää rajoitettu. Kaikella on tosin tarkoituksensa ja kaikesta oppii jotain - jos jotain tarvitsin alkuvuodesta, niin rauhaa ja sitä, että saan olla yksin.
Viime vuosi oli itselleni raskas ja todella vaikea. Menetin isäni helmikuun alussa ja näin jälkikäteen olen niin tyytyväinen siitä, että hautajaiset järjestettiin pian kuoleman jälkeen, vaikka samalle viikonlopulle sattuikin mieheni ja lapsemme syntymäpäivät. Noin viikkoa myöhemmin tuli rajoitukset voimaan, niin kaikki lapset puolisoineen, äiti ja lastenlapset eivät olisi saaneet osallistua hautajaisiin enää maaliskuussa, kun meitä on niin monta. Kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, vaan monet joutuivat valitsemaan ketkä perheenjäsenistä voivat osallistua esimerkiksi hautajaisiin. Helmikuun jälkeen minusta tuntui pitkään, että olen rikki.
Viimeisen vuoden sisällä olen lähentynyt monien ihmisten kanssa, mutta jätin myös kaksi ihmissuhdetta kokonaan pois. Alkuvuosi meni itselläni surullisissa merkeissä ja se on aika raskasta - enhän itsekään osannut suhtautua vanhempansa menettäneen ystävän suruun samalla tavalla kuin osaisin nyt. Surullinen ihminen on vaikeampi kohdata. Tämän olen pyrkinyt itsekin pitämään mielessä läheisten kanssa ollessa ja hyvä niin. Harva osaa suhtautua niin sanotusti oikein, mutta eihän sitä osaa ennakoida etukäteen, millä tavalla ihminen suree. Itse halusin olla pääosin yksin, vaikka muuten tykkään olla ihmisten kanssa, enkä tasan tiennyt ennakkoon millä tavalla itselläni surun käsittely etenee.
Viime vuoden jälkeen ei tarvita paljoa, että tämä vuosi olisi parempi. Muutamia tavoitteita asetin itselleni tälle vuodelle ja aina vuoden vaihtuessa on hyvä miettiä, voisiko jossain parantaa. Minulla muutamat tavoitteeni liittyvät ihan elämäntapaan, työhön ja liikuntaan - en tiedä, mitä tapahtuu tässä alkuvuonna ja päästäänkö takaisin tanssitunneille vai ei. Jos tanssitunneille ei pääse tästä alkuvuodesta enää, niin pyrin ottamaan tilalle jotain muuta mielekästä liikuntaa. Lihaskuntovalmennusta ostin vielä kuukauden lisää ihan varmuuden vuoksi, että tulee sentään jotain tehtyä, jos täällä Pohjois- Karjalassa ei voida vielä aikuisten ryhmäliikuntaa järjestää.
En tiedä, jotenkin tämä vuosi tuntuu epävarmalta, mutta toivottavasti tästä tulee parempi kuin edellisestä. Perheen kanssa ainakin olemme viettäneet aikaa ihan urakalla, mutta kyllä silti välillä kaipaa sitä, että pääsisi reissaamaan normaalisti ja tapaamaan ystäviä tai lapsuuden perhettä ilman, että tarvitsee miettiä onko ollut liikaa kontakteja viime aikoina. Voin vain kuvitella miten haastava viime vuosi on ollut heille, jotka asuvat yksin... Sosiaalisen median lisäksi mieheni ja lapseni ovat olleet he, jotka pitävät pakkaa kasassa, vaikka muuten tuntuisi miten yksinäiseltä tai surulliselta.
Tästä piti tulla ihan normaali asupostaus, mutta mieli lähti vähän laukalle ja ehkä voi olla paikallaan jakaa mietteitä tästä ajasta myös täällä blogin puolella. Saa niin paljon enemmän irti, kuin tuolla Instagramin puolella.
Aivan ihanaa alkanutta viikkoa teille!
Välillä on hyvä purkaa raskaammatkin ajatukset blogin puolelle, se helpottaa itseä ja saa aikaan keskustelua, mikä myös helpottaa itse kirjoittajaa kun varmasti lukijaakin :) Minua harmittaa suuresti, ettei olla nähty aikoihin, onko siitä jopa jo vuosi ku ei olla nähty :( Ja kun syksymmälläkään ei onnistunut.. Onneksi on sentään voitu vähän viestitellä <3 Se ei silti kyllä korvaa millään sitä, että kohtaa kasvokkain. Kyllähän sitä aikaa jo kaipaisi, että saisi nähdä enemmän ystäviä, kokoontua ja matkustella niin Suomessa kuin maailmalla :(
VastaaPoistaTulee olemaan kyllä ihan todella todella raskasta, jos viime kevät toistuu tänä vuonna. En haluaisi uskoa siihen, mutta kun sitä ei koskaan tiedä. Suomessa on tiukkaa, mutta niin on myös maailmalla. Itkuhan mulla pääsi, kun katsoin Yle Areenasta pienen dokumentin Koronatilanne Kanarialla. Etenkin kun se oli kuvattu kohteessa, joka on kuin meidän perheen "toinen koti". Suomi on tiukilla ja kotimaista täytyy suosia, mutta maailmalla esim just näissä turistikohteissa työskentelevät ja elävät paikalliset on kans ihan järkyttävässä pulassa, kun maailmalla ei pääse liikkumaan. Se on ihan todella ikävää, kyllä tää koko tilanne pistää mielen niin matalaksi.
Näistä asioista ois niin kiva jutella sun kanssa, kun viesteillä ja kommenteissa ei kaikkea pysty ja kerkeä jakamaan. Ja ajatus lähti taas täälläkin suuntaan jos toiseen, menen nyt mukavampiin asioihin! Talvi on kyllä nyt uskomaton ja kauneimmillaan. Ihanat kuvat oot saanut talvimaisemassa ja mua oikein harmittaa, kun en oo itse ennättänyt kuvailemaan tuonne ihanaan winter wonderlandiin 8) Toi sun sininen hame tuossa maisemassa, vau miltä näyttää <3
Tää kyllä pitää paikkansa, erityisesti jos ei jatkuvasti tuo raskaampia mietteitä esille. :) Sama juttu täällä, harmi kun meillä on mennyt aikataulut niin paljon ristiin! :( Miulla ei ole nyt vähään aikaan autoa ollut käytössä, mutta parin viikon päästä on taas auto alla ja pääsee liikkumaan vapaammin, toki lapsen koulun puitteissa. Ihana olisi nähdä ihmisiä enemmän ja miettimättä, että onko nyt kuinka suuri riski, kun haluaa kuitenkin huomioida heidät, joille tää tauti ei ole perusflunssa.
PoistaTotta, toivottavasti ei toteudu vaan tilanne alkaisi pikkuhiljaa helpottaa. Maailmalla tilanne on kyllä älytön, kun osa joutuu arvottamaan ihmisiä siinä, ketä kannattaa hoitaa. Suomessa tartuntoja on vähän moneen muuhun maahan nähden ja iso syy on kyllä se, että asutaan sen verran harvakseltaan ja useimmiten perhe asuu yksinään, ei koko suvun kanssa samassa kämpässä tai talossa. Hyvä pointti tuokin, turismi tuo aika paljon rahaa kuhunkin paikkaan ja eihän Suomessakaan tainnut kotimaan matkailu korvata ulkomailta reissaavien tuloja nyt joulukuussa ja alkuvuodesta. En ihan satavarma ole tästä, mutta ihan kuin olisin lukenut vasta aiheesta.
Yritetään saada aikataulut passaamaan siun kanssa mahdollisimman pian! <3 Talvi on nyt niin kaunis ja olisi ihana käydä kuvaamassa yhdessä. :) Pitää käydä huomenna kuvaamassa lisää ja ensi viikolla myös, jos pakkaset sallii - saa sit pidemmäksi ajaksi postausmateriaalia nyt, kun mieskin on talvilomalla. Kiitos ja toinen kiitos ihanan pitkästä kommentista, herätti ajatuksia ja pohdintaa täälläkin. <3
Hey dear! Loved your post and allready followed your blog, i want invite you to visit and follow my blog back <3
VastaaPoistawww.pimentamaisdoce.blogspot.com
Thanks! I´ll check your blog too :)
PoistaEnsin on pakko kommentoida: WAU miten ihania, hyvän tuulisia ja lumoavia kuvia <3 olet kaunis <3
VastaaPoistaOlen törmännyt tähän samaan ilmiöön. Ymmärrän toki, että ihmiset tarvitsevat näin vaikeina aikoina vertaistukea yms, mutta tuo miten sitä tarvetta tuodaan julki rähjäämällä hallitsemattomasti muille ihmisille, on todella väärin. Ihan kuin tarkoituksella yritettäisiin kaataa se oma olo muiden niskaan ja empatia kyky tuntuu olevan kadonnut asia nykypäivänä. Eikös näinä vaikeina aikoina nimenomaan olisi tärkeämpää pitää yllä me-henkeä, positiivista asennetta ja kannustaa muita, auttaa myös niitä jotka kokevat asiat haasteellisemmaksi kuin toiset?
Suru on kyllä todella vaikea tilanne, yleensäkkin meissä suomalaisissa tuntuu olevan se vika, että kun läheisemme kohtaa haasteita niin me tärkeimmät tukijoukot lamaannutaan ja vetäydytään sivuun. En tiedä johtuuko se siitä, että emme uskalla tunkeilla, ajattelemmeko liikaa että toinen loukkaantuu tms? Oli syy mikä hyvänsä, täytyisi muistaa aina kysyä että kuinka toinen voi ja korostaa sitä, että haluaa olla tukena jos vain toinen jossain apua tarvitsee. :)
Itsekkin olen tämän huomannut, jos olen pitkästä aikaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa viestitellyt kuulumisia ja olen uskaltautunut kertomaan sen, että nyt ei mene kovin vahvasti, niin huomaan että viestittely loppuu samointein tai aihe sivuutetaan ja aletaan puhumaan jostain muusta. Me ihmiset tarvitsisimme jonkun pakollisen kurssin siitä kuinka olla tukena ja kuinka kohdata surullinen/masentunut tai kovia kokenut ihminen.
Ihanaa alkanutta vuotta <3 Toivon todella, että se olisi parempi ja onnen täytteinen ^_^
Kiitos, ihana kuulla! <3 <3 Tämä tienpätkä on nyt aivan upea, näyttää niin kauniilta ja rauhalliselta lumisena. <3
PoistaMukava kuulla, että joku muukin on kiinnittänyt huomiota tähän samaan! Tämä aika on varmasti kaikille raskasta tavalla tai toisella, mutta ihan älytöntä tuo käytös ja pahan olon purkaminen muihin hallitsemattomasti. Empatiakyky on todella tärkeä taito, varsinkin jos ko. ihmisellä on lapsia. Lasten ei tulisi kärsiä tästä tilanteesta siksi, ettei joku aikuinen osaa käyttäytyä tai käsitellä tunteitaan muuten kuin raivoamalla tai olemalla inhottava kaikkia kohtaan. Siksikin on tosi hyvä juttu, että lapset saavat olla koulussa, kun kaikilla kotiolot eivät ole kohdillaan.
Totta, nuo asiat olisivat tärkeämpiä ja olisi hyvä, että ihmiset auttaisivat toisiaan sen sijaan, että vertaillaan kellä menee kaikkein huonoiten tai kuka on eniten ahdistunut tilanteesta.
Surullinen ihminen on vaikea kohdata ja voi olla hankalaa suhtautua, jos ihminen käyttäytyykin eri tavalla kuin yleensä. Tukea moni kaipaa ja osa taas tilaa, mutta silti tuntuu hyvältä, että tietää saavansa keskusteluseuraa tai vaikka ulkoiluseuraa, jos haluaa vähän tuulettaa päätään surun aikana. :) Tärkeää on kysyä ja edes tarjoutua, vaikka apua ei toinen haluaisi ottaa vastaan. Kurjaa, että siulla on tuollaisia kokemuksia. Miusta on todellakin ok sanoa, että ei mene nyt hyvin ja keskustella aiheesta lisää, mutta toki heitäkin löytyy, jotka haluavat lakaista asian mieluummin maton alle. Mietin myös, että osa voi kokea tuollaiset asiat liian henkilökohtaiseksi keskustelun aiheena, mutta toisaalta miten syvä ihmissuhde on, jos ei voi joskus kertoa, ettei nyt mene hyvin tai että tarvitsee apua?
Kiitos samoin myös sinnepäin! <3 Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista, ihana jutella aina täällä kommenttikentän puolella IG- viestien lisäksi! <3 Toivotaan näin, katsotaan millainen vuosi tulee tästä vuodesta ja mitä kaikkea uutta tuleekaan vastaan. ^^