Jokainen, joka on pidempään seurannut minua somessa tietää varmasti, että rakastan kontrasteja pukeutumisessa. Peittävää, paljastavaa, nahkaa ja herkkää neuletta tai jotain todella tyttömäistä muuten rock- henkisessä tyylissä. Muodissa ja tyylissä on se ihana asia, että sinun ei tarvitse seurata kumpaakaan, vaan voit poimia sieltä ne itseäsi miellyttävät jutut ja trendit. Tai olla poimimatta. Peittävä väljä kauluspaita on upea minihameen kanssa, mutta vielä enemmän kontrastia tuo nahkainen minihame. Sileältä ja pehmeältä näyttävien vaatteiden kontrasti on myös kaunis ja eihän se, että haluaa kontrastia pukeutumiseen tarkoita sitä, että kontrastin pitäisi olla aivan ääripäästä. Pienempikin kontrasti riittää tuomaan asuun mielenkiintoa!

Paitamekko - Mango
Harness ja villakangastakki - itsetehty
Kengät - Minna Parikka
Nahkareppu - Harold's / Metsä/Skogen
Kaulahuivi ja lapaset - anopin neulomat
Tässä asussa halusin yhdistää peittävään ja väljään paitamekkoon harnessin tuomaan mielenkiintoa asuun. Harness tuo varmasti jokaisella jonkinlaisia mielikuvia ja ajatuksia, mutta juuri siitä syystä se on omiaan tuomaan jotain jujua asuun. En tiedä, tuleeko teille samoja mielikuvia, mutta itse miellän harnessin aika rohkeaksi ja seksikkääksi asusteeksi, jonka takia se on omasta mielestäni aika eri maailmasta kuin tämä peittävä paitamekko. Tästä syystä ne näyttävät omaan silmään hyvältä, paitamekko ei jää pliisuksi ja harness asusteena tuo vähän muotoa väljälle mekolle.
Tämä paitamekko oli viimeksi
tässä asupostauksessa joulukuussa hieman eri tavalla asustettuna. Jotenkin kaipaan varsinkin sellaisissa niin sanotuista hempeämmissä asuissa jotain särmää, jotain joka on voimakkaampaa ja rosoisempaa kuin vaaleat pastelliset värit ja hempeät asut. Jotain, jota ei oikeastaan voi odottaa tai ennakoida kyseisessä asussa ja tyylissä olevan.
Kontrasteja asuihin on helpoin tehdä eri materiaaleilla, asusteilla ja koruilla. Voi miettiä, mikä asia olisi sellainen, mitä ei normaalisti tässä asussa olisi? Voisiko se olla esimerkiksi näyttävät ja rock- henkiset rannekorut, hempeä laukku tummaan asuun tai jotain muuta? Näyttäisikö tämän vaatteen kanssa väljempi paita, peittävä vaate tai lyhyempi hame kiinnostavammalta? Miten värit sopivat toisiinsa ja voisiko käyttää jopa vastavärejä päivän asussa?
Monet julkisuudestakin tutut henkilöt hyödyntävät materiaalien kontrasteja pukeutumisessaan ja käyttävät esimerkiksi silkkihameiden kanssa samettisia korkkareita tai nahan kanssa pörröisiä neuleita. Sinänsä kontrastit asukokonaisuuksissa ovat helposti toteutettavissa, mutta ne tuovat hurjan paljon mielenkiintoa asuun, joka olisi muuten ihan tavallinen ja sellainen mitä näkee jatkuvasti katukuvassa. On hienoa, että ei tarvitse sopia yhteen lokeroon tyylinsä osalta, vaan voi pukeutua fiiliksen mukaan ja kokeilla aina jotain uutta. Tyyliään ei tarvitse rajoittaa, ei ole pakko pukeutua kuin kaikki muut ja toisaalta ei myöskään tarvitse orjallisesti pukeutua vaan yhteen tyyliin.
Muistan, kun joskus 13- vuotiaana aloin pukeutua enemmän mustaan ja goottityylisesti, mutta silti jonain päivänä saatoin hetken mielijohteesta laittaa kouluun esimerkiksi leveälahkeiset valkoiset housut ja jonkun värikkään printtipaidan sateenkaarenväristen skeittikenkien kanssa. Ihan vain siksi, että ne housut ja muut vaatteet olivat mielestäni hienot!
Tämä innostunut ja iloinen fiilis pukeutumisesta oli pitkään poissa, kun myöhemmin teininä ulkoisen paineen vuoksi tuntui, ettei voi enää hyppiä lokerosta toiseen, vaan pitää pysyä siinä yhdessä valitsemassaan tyylissä. Tämä on yksi syistä, miksi tyylini on muuttunut monipuolisemmaksi goottityylistä muutaman muun syyn lisäksi ja musiikkimakukin on ennallaan, vaikka en sen mukaisesti pukeudukaan enää. Ja tämähän on todella typerä ajatusmalli, että jos valitset jonkun tyylin, niin sinun on pukeuduttava jatkuvasti siihen samaan tyyliin ilman poikkeuksia. Nykyään onneksi teini- ikäiset ja toivottavasti myös kaikki aikuiset ovat fiksumpia, eivätkä ota tätä asiaa yhtä vakavasti ja syyttele muita feikiksi tai wannabe:ksi omien rajoittuneiden ajatustensa takia.
Kävin tuossa keskiviikkona Kuopiossa
rakkaan ystäväni Katan luona ja puhuimmekin tästä, että miten aikaiseen sitä on alkanut kiinnostua pukeutumisesta ja harmitellut sitä, ettei saanut yhdeksän vuotiaana niitä farkkuja mitä toivoi. Silloin oli merkitystä lahkeen leveydellä ja suorat tai kapeat lahkeet olivat auttamatta "out". Toisaalta olin lapsena ikionnellinen, kun sain fuksian värisen toppatakin ja se oli maailman paras takki. Kuvasimme silloin siitä takista asukuvia filmille lumikasojen päällä ja otettiin "mallikuvia" lakanan edessä ystävieni kanssa, joita löytyy edelleen valokuva- albumeista.
Todella pienenä on siis alkanut pukeutuminen ja vaatteet kiinnostamaan enemmän, omalla lapsella kiinnostus pukeutumiseen on tullut jo aiemmin ja osa syy siihen on tottakai työni. Suunnittelemme nimittäin joskus hänelle vaatteita yhdessä ja hänellä on aika tarkat mieltymykset väreihin, materiaaleihin ja malleihin mistä hän tykkää. Näin vanhempana sitä on ihana seurata vierestä ja pohtia itsekin eri tavalla omaa suhtautumistaan pukeutumiseen, väreihin sekä vaatteisiin. On myös huippua nähdä, miten hän ei arastele värejä, vaan valitsee värit omien mieltymystensä mukaan.

Mutta tarvitseeko sitä tyyliä tai muotia ottaa niin vakavasti? Minusta ei, kunhan tyyli ja asu on tilanteeseen sopiva ja asiallinen. Elämme täällä vaan kerran, niin en näe syytä, miksi se kannattaisi elää negatiivisuuden ja oman itsensä rajoittamisen kautta sen sijaan, että eläisi muut huomioiden ja kuitenkin oman näköistä elämää. Negatiivisuuden, epäluottamuksen ja vihan suosta on hankala nousta, jos siinä on pysytellyt pitkään - mutta se on kuitenkin mahdollista, kun sen tiedostaa ja sen eteen näkee vaivaa.
Pukeutuminen itsessään on todella mielenkiintoinen ja laaja aihealue, mutta pukeutuminen omaan tyyliin ja rakastamiinsa vaatteisiin tuo voimaa, itsevarmuutta ja hyvää oloa. Nautin siitä, että saan ja voin pukea päälleni mitä haluan fiiliksen mukaan. Toisaalta nautin myös siitä, että voin pukeutua juhlavammin ja etiketin mukaisesti, sillä se tyyli eroaa kuitenkin arjesta ja tuo vaihtelua pukeutumiseen. Pidän siitä, että olen viimeistelty tyylin kanssa, mutta minulle ei ole myöskään ongelma kulkea meikittä ihmisten ilmoilla. Sekä vaatteet, että meikki vaikuttaa siihen millainen fiilis minulla on ja siksikin on ihana panostaa molempiin. Tai olla panostamatta, jos se ei juuri sinä päivänä huvita.
Mahtavaa viikonloppua teille kaikille näiden mietteiden myötä, jaa ihmeessä ajatuksesi kommenttikentän puolella!