Jokainen, joka on pidempään seurannut minua somessa tietää varmasti, että rakastan kontrasteja pukeutumisessa. Peittävää, paljastavaa, nahkaa ja herkkää neuletta tai jotain todella tyttömäistä muuten rock- henkisessä tyylissä. Muodissa ja tyylissä on se ihana asia, että sinun ei tarvitse seurata kumpaakaan, vaan voit poimia sieltä ne itseäsi miellyttävät jutut ja trendit. Tai olla poimimatta. Peittävä väljä kauluspaita on upea minihameen kanssa, mutta vielä enemmän kontrastia tuo nahkainen minihame. Sileältä ja pehmeältä näyttävien vaatteiden kontrasti on myös kaunis ja eihän se, että haluaa kontrastia pukeutumiseen tarkoita sitä, että kontrastin pitäisi olla aivan ääripäästä. Pienempikin kontrasti riittää tuomaan asuun mielenkiintoa!
Paitamekko - Mango
Harness ja villakangastakki - itsetehty
Kengät - Minna Parikka
Nahkareppu - Harold's / Metsä/Skogen
Kaulahuivi ja lapaset - anopin neulomat
Tässä asussa halusin yhdistää peittävään ja väljään paitamekkoon harnessin tuomaan mielenkiintoa asuun. Harness tuo varmasti jokaisella jonkinlaisia mielikuvia ja ajatuksia, mutta juuri siitä syystä se on omiaan tuomaan jotain jujua asuun. En tiedä, tuleeko teille samoja mielikuvia, mutta itse miellän harnessin aika rohkeaksi ja seksikkääksi asusteeksi, jonka takia se on omasta mielestäni aika eri maailmasta kuin tämä peittävä paitamekko. Tästä syystä ne näyttävät omaan silmään hyvältä, paitamekko ei jää pliisuksi ja harness asusteena tuo vähän muotoa väljälle mekolle.
Tämä paitamekko oli viimeksi tässä asupostauksessa joulukuussa hieman eri tavalla asustettuna. Jotenkin kaipaan varsinkin sellaisissa niin sanotuista hempeämmissä asuissa jotain särmää, jotain joka on voimakkaampaa ja rosoisempaa kuin vaaleat pastelliset värit ja hempeät asut. Jotain, jota ei oikeastaan voi odottaa tai ennakoida kyseisessä asussa ja tyylissä olevan.
Kontrasteja asuihin on helpoin tehdä eri materiaaleilla, asusteilla ja koruilla. Voi miettiä, mikä asia olisi sellainen, mitä ei normaalisti tässä asussa olisi? Voisiko se olla esimerkiksi näyttävät ja rock- henkiset rannekorut, hempeä laukku tummaan asuun tai jotain muuta? Näyttäisikö tämän vaatteen kanssa väljempi paita, peittävä vaate tai lyhyempi hame kiinnostavammalta? Miten värit sopivat toisiinsa ja voisiko käyttää jopa vastavärejä päivän asussa?
Monet julkisuudestakin tutut henkilöt hyödyntävät materiaalien kontrasteja pukeutumisessaan ja käyttävät esimerkiksi silkkihameiden kanssa samettisia korkkareita tai nahan kanssa pörröisiä neuleita. Sinänsä kontrastit asukokonaisuuksissa ovat helposti toteutettavissa, mutta ne tuovat hurjan paljon mielenkiintoa asuun, joka olisi muuten ihan tavallinen ja sellainen mitä näkee jatkuvasti katukuvassa. On hienoa, että ei tarvitse sopia yhteen lokeroon tyylinsä osalta, vaan voi pukeutua fiiliksen mukaan ja kokeilla aina jotain uutta. Tyyliään ei tarvitse rajoittaa, ei ole pakko pukeutua kuin kaikki muut ja toisaalta ei myöskään tarvitse orjallisesti pukeutua vaan yhteen tyyliin.
Muistan, kun joskus 13- vuotiaana aloin pukeutua enemmän mustaan ja goottityylisesti, mutta silti jonain päivänä saatoin hetken mielijohteesta laittaa kouluun esimerkiksi leveälahkeiset valkoiset housut ja jonkun värikkään printtipaidan sateenkaarenväristen skeittikenkien kanssa. Ihan vain siksi, että ne housut ja muut vaatteet olivat mielestäni hienot!
Tämä innostunut ja iloinen fiilis pukeutumisesta oli pitkään poissa, kun myöhemmin teininä ulkoisen paineen vuoksi tuntui, ettei voi enää hyppiä lokerosta toiseen, vaan pitää pysyä siinä yhdessä valitsemassaan tyylissä. Tämä on yksi syistä, miksi tyylini on muuttunut monipuolisemmaksi goottityylistä muutaman muun syyn lisäksi ja musiikkimakukin on ennallaan, vaikka en sen mukaisesti pukeudukaan enää. Ja tämähän on todella typerä ajatusmalli, että jos valitset jonkun tyylin, niin sinun on pukeuduttava jatkuvasti siihen samaan tyyliin ilman poikkeuksia. Nykyään onneksi teini- ikäiset ja toivottavasti myös kaikki aikuiset ovat fiksumpia, eivätkä ota tätä asiaa yhtä vakavasti ja syyttele muita feikiksi tai wannabe:ksi omien rajoittuneiden ajatustensa takia.
Kävin tuossa keskiviikkona Kuopiossa rakkaan ystäväni Katan luona ja puhuimmekin tästä, että miten aikaiseen sitä on alkanut kiinnostua pukeutumisesta ja harmitellut sitä, ettei saanut yhdeksän vuotiaana niitä farkkuja mitä toivoi. Silloin oli merkitystä lahkeen leveydellä ja suorat tai kapeat lahkeet olivat auttamatta "out". Toisaalta olin lapsena ikionnellinen, kun sain fuksian värisen toppatakin ja se oli maailman paras takki. Kuvasimme silloin siitä takista asukuvia filmille lumikasojen päällä ja otettiin "mallikuvia" lakanan edessä ystävieni kanssa, joita löytyy edelleen valokuva- albumeista.
Todella pienenä on siis alkanut pukeutuminen ja vaatteet kiinnostamaan enemmän, omalla lapsella kiinnostus pukeutumiseen on tullut jo aiemmin ja osa syy siihen on tottakai työni. Suunnittelemme nimittäin joskus hänelle vaatteita yhdessä ja hänellä on aika tarkat mieltymykset väreihin, materiaaleihin ja malleihin mistä hän tykkää. Näin vanhempana sitä on ihana seurata vierestä ja pohtia itsekin eri tavalla omaa suhtautumistaan pukeutumiseen, väreihin sekä vaatteisiin. On myös huippua nähdä, miten hän ei arastele värejä, vaan valitsee värit omien mieltymystensä mukaan.
Mutta tarvitseeko sitä tyyliä tai muotia ottaa niin vakavasti? Minusta ei, kunhan tyyli ja asu on tilanteeseen sopiva ja asiallinen. Elämme täällä vaan kerran, niin en näe syytä, miksi se kannattaisi elää negatiivisuuden ja oman itsensä rajoittamisen kautta sen sijaan, että eläisi muut huomioiden ja kuitenkin oman näköistä elämää. Negatiivisuuden, epäluottamuksen ja vihan suosta on hankala nousta, jos siinä on pysytellyt pitkään - mutta se on kuitenkin mahdollista, kun sen tiedostaa ja sen eteen näkee vaivaa.
Pukeutuminen itsessään on todella mielenkiintoinen ja laaja aihealue, mutta pukeutuminen omaan tyyliin ja rakastamiinsa vaatteisiin tuo voimaa, itsevarmuutta ja hyvää oloa. Nautin siitä, että saan ja voin pukea päälleni mitä haluan fiiliksen mukaan. Toisaalta nautin myös siitä, että voin pukeutua juhlavammin ja etiketin mukaisesti, sillä se tyyli eroaa kuitenkin arjesta ja tuo vaihtelua pukeutumiseen. Pidän siitä, että olen viimeistelty tyylin kanssa, mutta minulle ei ole myöskään ongelma kulkea meikittä ihmisten ilmoilla. Sekä vaatteet, että meikki vaikuttaa siihen millainen fiilis minulla on ja siksikin on ihana panostaa molempiin. Tai olla panostamatta, jos se ei juuri sinä päivänä huvita.
Mahtavaa viikonloppua teille kaikille näiden mietteiden myötä, jaa ihmeessä ajatuksesi kommenttikentän puolella!
Todella mielenkiintoinen postaus 😊 Olen itsekkin vastaavanlaista postausta tuolla luonnoksissa pyöritellyt, täytyisi ottaa asiaksi saada se valmiiksi niin saa myös omat mietteet muiden luettavaksi 🙂
VastaaPoistaOlen pitkään ihaillut sinun tyyliäsi pukeutua, kannat kehosi todella kauniisti ja uskallat pukeutua todella erilaisiin vaatetyyleihin ja yhdistelmiin ja ne kaikki tuntuu sopivan sinulle todella hyvin. Varmasti myös sinun oma itsevarmuutesi tekee paljon, vähän vieraammatkin asukokonaisuudet näyttävät todella hyvältä koska sinä kannat niitä ylpeydellä ja itsevarman näköisesti 😊 Tämä saa paljon pohtimisen aihetta omaan minäkuvaani ja siihen kuinka edelleen välillä syyllistyn ajattelemaan "en voi pukeutua näin kun joku kuitenkin siitä sanoo jotain". Tämähän on todella surullinen ja väärä tapa ajatella. Jos joku asia miellyttää niin miksi on niin vaikeaa mennä sen oman mieltymyksen mukaan? Miksi sitä rajoittaa itseään ihan liikaa pukeutumisen suhteen ulkoisten paineiden takia ja samaan aikaan tuntee olonsa onnettomaksi kun ei ole täysin oma itsensä?
Mä oon pienestä asti ollut sellainen, että mua on kiehtonut monet erilaiset tyylit mitä ei valtavirran makuun osunut ollenkaan. Muistan kun sain joskus pienenä n.5-6 luokkalaisena sellaisen turkoosin tekonahkatakin ja tekonahkahousut, olin niin ylpeä niistä ja se asukokonaisuus oli mielestäni hienoin asia maailmassa. Surullista tässä on se kun kaikki luokkalaiset alkoivat näistä vaatteista kiusaamaan niin käyttö jäi todella vähäiseksi ja lopulta pyysin äitiä myymään vaatteet eteenpäin :( voi kunpa kaikki voisivat rohkeasti pukeutua haluamallaan tavalla tulenatta tuomituksi. Toki pukeutumisessa täytyy ottaa huomioon tietyt etiketti säännöt, eikä alasti voi tuolla liikkua, mutta jos sinulla on muuten asiallinen vaatetus niin jokaisen tulisi voida kantaa omaa tyyliään ylpeydellä 😊
Kiitos paljon, ihana kuulla! <3 Kuullostaa hyvältä ja innolla odotan siun postausta. Muistaakseni sie taisit olla se, joka joskus toivoi miun avaavan tätä tyylimuutosta ja goottityylistä luopumista? :)
PoistaVoi kiitos, ihana kuulla ja mahtavaa, kun jaat omia mietteitä ja kokemuksia. Vuosia on mennyt, että on tässä pisteessä ja nuorempanahan mie olin epävarmempi, silloin välitti enemmän mitä muut sanoo ja annoin nuorempana myös ihmisten kohdella minua huonosti, vaikka sille olisi pitänyt tehdä stoppi heti alkuunsa. Miulle myös tulee jotkut sanomaan, etten voi äitinä, 30-vuotiaana tai naisena pukeutua näin, mutta miusta on järjetöntä, että jo tämän ikäisenä pitäisi alkaa tätiytyä pukeutumistyyliltään, kun muita risoo miun pukeutuminen tai ulkonäkö. Sinänsä voisi siinä vaiheessa kukin miettiä, miksi se miun pukeutuminen ahdistaa ihmistä, joka ei tunne minua tai ole läsnä elämässäni millään tavalla. 😅 Paljon löytyy niitäkin somettajia, joiden tyyli sopisi enemmän heidän makuunsa, mutta minun ei tarvitse muuttaa tyyliäni iän, äitiyden tai jonkun muun maun takia. :) Ei pidä rajoittaa toisten pukeutumista, kunhan se on asiallista tilanteeseen nähden ja erilaisuus on rikkaus, olisi tylsää jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia.
Lapset osaavat olla julmia, muistan muutaman kiusaamistapauksen itsekin näiden osalta ja teini- ikäisillä varsinkin kateus saa tekemään ja puhumaan kaikenlaista, jos siihen eivät aikuiset puutu heti. Vaatteiden takia ei tulisi kiusata, eikä muutenkaan ja vanhemman vastuulla on ohjata, sekä kasvattaa lapsensa niin, etteivät he kiusaisi ja käyttäytyisi kuin pellossa kun ovat koulussa tai muualla ihmisten ilmoilla. Kyllä toki aikuisetkin osaavat kiusata ja kyykyttää muita ihmisiä, se on tullut huomattua ja onko tuo ihme, jos lapsetkin oppivat vastaavan käytöksen?
Olisi ihanteellista, kun jokainen voisi toteuttaa tyyliään ja kokea olonsa turvalliseksi kokeillessaan vaikka jotain uutta trendiä yms. Yhteen tyyliin ei ole mikään pakko jumahtaa, jonka lisäksi tyyli ja muoti antaa niin paljon - on harmi, ettei kaikki voi pukeutua haluamallaan tavalla. :( Kiitos hienosta kommentista, samoja mietteitä on myös täällä ollut vuosien mittaan ja samaistun moneen kohtaan! <3
On kyllä kummaa, että aikuiset ihmiset kokevat sopivaksi kommentoida toisen aikuisen pukeutumisvalintoja, huhhuhh. Ehkä he vaan ovat kateellisia, kun eivät itse uskalla toteuttaa itseään vaatteilla! Totta kai tällaista käytöstä ei pidä hyväksyä nuoremmiltakaan, mutta luulisi, että aikuiset osaisivat sentään käyttäytyä vähän paremmin.. En ymmärrä, miksi meidät pitäisi ahtaa johonkin tiettyyn muottiin, jonka sääntöjä pitäisi sitten noudattaa. Minä olen yleensä varma omasta tyylistäni, mutta täytyy kyllä myöntää, että esimerkiksi viime syksyllä opettaessani yläasteella mietin, että pitääkö minun nyt pukeutua vähän hillitymmin, koska olen ope. Mutta sitten taas jos miettii, miten "oikea" opettaja pukeutuu, onko sille muka joku pukukoodi? :D En toki laittaisi hurjimpia metallibändipaitoja tunnille päälle, mutta ihan hyvin voin vetää tyllimekon päälle ja saappaat jalkaan. Se ei tee minusta vähemmän pätevää. :) Surullista kyllä, miten moni varmaan ei uskalla pukeutua haluamiinsa vaatteisiin, koska ei koe sitä ikäänsä/työhönsä/tms sopivana! Toivottavasti tähän saataisiin muutosta.
PoistaNimenomaan tämä! En tiedä, mutta ei itsellä ole tullut aikuiseksi kasvettua ja itsetunnon parantuessa normaaliksi ollut tarve puuttua muiden pukeutumiseen, sitäkin ennen teininä ne pukeutumisen lokerot ja se mikä on oikein vs. väärin tuli ulkoapäin. Moni juttu oli kavereilta ja nettitutuilta omaksuttuja, mutta eivät ne olleet omia arvojani ja tämä onkin yksi syy siihen, miksi oma kaveripiiri muuttui aika paljon kun olin parikymppinen. Ei vaan arvot täsmänneet millä tavalla, eikä se tuo hyvää oloa jäädä paikoilleen, jos se ei tunnu hyvältä, eikä arvot omilta. Jokainen ihminen toki voi kasvaa aina, jos sille antaa mahdollisuuden, vaikka varmasti on helpompaa jämähtää ns. helpompaan ajatusmaailmaan ja siihen, ettei mieti asioita laajemmalla näkökulmalla.
PoistaMoni on miettinyt tuota samaa ja itselläkin tuli tämä miete vastaan, kun lapsen koulukavereita seuraa esim. TikTokissa, joten pitää miettiä mitä julkaisee ja näin. Eihän se mukavaa ole, kun teen sisältöä tyylistä ja muodista enemmän aikuiseen makuun, mutta toisaalta profiili on julkinen ja se on hyvä muistaa. :) Toisaalta taas lapsien ja nuorten on hyvä nähdä, tutustua ja tiedostaa ihmisten erilaisuus, persoona ja esimerkiksi musiikkimaun vaikuttaminen pukeutumiseen. Miusta ainakin tämän päivän teinit ja lapset ovat tosi fiksuja, monet osaavat jo nyt miettiä omia arvojaan ja sitä miten asiat vaikuttavat toisiinsa. :) Miusta yläasteella oli ihana, kun meillä oli välillä sijainen yhdessä aineessa ja hän tuli sinne korkkarit tai saappaat jalassa pukeutuen omaan tyyliinsä! Siitä tuli todella hyvä fiilis ja rohkeutta, sekä iloa myös itselle pukeutua niinkuin halusi! <3 Paljon kertoo jo sekin, että muistan hänet edelleen positiivisessa mielessä ja persoona hänellä näkyi myös opettaessa. :) Eli ehdottomasti tyllimekot ja saappaat päälle, se hyvä olo välittyy myös opiskelijoille ja joku voi saada rohkeutta oman tyylinsä toteuttamiseen. <3 :)
Kiitos siulle hurjan paljon ajatuksia herättäneestä kommentista, ihana jutella tästä aiheesta! <3