Kaamosmasennus ja päivän asu ihanalla neuletopilla

Marraskuun synkkyys käy hieman mielen päälle, mutta onneksi pukeutumisella ja värien käyttämisellä saa itselleen hieman paremman fiiliksen pimeyden keskellä. En tiedä, onko viime aikaiset fiilikseni ja ahdistukseni sitten kaamosmasennusta, mutta jotenkin tämä pimeys ja harmaatakin harmaampi keli verottaa vuosi vuodelta enemmän. Ennen pimeys, eikä talvi aiheuttanut ahdistusta, mutta nyt säkkipimeä, sekä sen lisäksi pian alkavat liukkaat ajokelit ja autolla ajaminen ahdistaa. Kävin B- ajokortin vuosia sitten talvella, joten tämä onkin ensimmäinen vuosi, kun talvella ajaminen tuntuu kuristavan kurkkua siitä huolimatta, että aiemmat talvet olen kulkenut sujuvasti takavetoisella Camarolla. En pelkästään työmatkoja, vaan myös pidempiä matkoja esimerkiksi Jyväskylään ja Helsinkiin.

 

Takki - Reetriikka

Nahkahame - Rokita

Neuletoppi ja kaulahuivi - anopin neulomat

Alustoppi - Zara

Kengät - Calvin Klein

Laukku - Love Moschino

Kieltämättä sitä miettii, että missä mättää, kun tunteet ovat vahvempia ja päivittäisiä, toisin kuin aiempina vuosina kaamoksen aikaan. Varsinkin kaamosmasennukseen liittyvä ahdistus ahdistaa. Ehkä on aika laittaa kirkasvalolamppu päälle, sillä pidemmillä käyttöajoilla (niin sanottuna kuurina) se virkistää yllättävän paljon, kun vaan muistaa laittaa lampun päälle aamulla vähintään puoleksi tunniksi. Treenin ja ulkoilun lisääminen tuntuu myös auttavan, joten eiköhän tämä tästä. Lumien saapumisen jälkeen on onneksi hieman valoisampaa ja alkaa olla myös aurinkoisia päiviä silloin tällöin. 

Jotta tämä postaus ei ihan masenteluksi menisi, niin voisin jakaa ilahduttaneita asioita viimeisen kuukauden ajalta. Lokakuun alussa vietimme synttäreitäni ja 10v. hääpäivää ystäviemme kanssa huvilalla, joka vuokrattiin koko viikonlopuksi. Suunnittelemme kaveriporukalla myös pikkujouluja samaiseen huvilaan, sillä siellä oli hyvät puitteet viettää aikaa isommallakin porukalla ja varustelutaso oli loistava, jonka lisäksi laskutilaa riitti eli ruokapuolesta voidaan huolehtia yhdessä, eikä tarvitse erikseen tilata ruokia muualta. Juhliemme jälkeen juhlia on ollut jo useammat, muun muassa Halloweenin vietimme ystäviemme kanssa, kävimme synnyinpaikkakunnallani Juuassa ja viime viikonloppuna kävimme katsomassa burleskia Joensuussa.

On ollut ihanaa viettää aikaa läheisten kanssa, kun jokaisesta tapaamisesta saa niin paljon virtaa arkeen, vaikka samaan aikaan on ollut paljon työn alla ja töissä puuhaa ihan kiitettävästi. Voi olla, että otan lisäksi yhden pitkäaikaisemman projektin, mikäli kaikki natsaa hyvin. Sanotaanko siis näin, että ei ole ollut tylsää, eikä liikaa aikaa kaikelle muulle. 

Tässä ohessa myös ajastan kenkäjoulukalenteria, viimeisten luukkujen valmiiksi tekeminen ja ajastaminen vie aikaa, mutta uskon sen olevan sen arvoista. Joko odotatte kenkäjoulukalenteria? :) Otan vastaan myös viime hetken toiveita, jos sellaisia on mielessä ja tarkoitus olisi, että blogiin tulee joulukuussa muitakin postauksia kuin pelkästään joulukalenteripostaukset. Olisi ihanaa kirjoittaa myös kotimaisesta muodista pitkästä aikaa, sillä olen löytänyt useita uusia brändejä, joiden arvot vastaavat omiani. 

Kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat viime aikoina ilahduttaneet todella paljon, vaikka muuten kaamos rajoittaa kuvaamista valoisan aikaan ja toisaalta joskus tuntuu myös hankalalta saada ajatuksesta samalla tavalla kiinni kuin ennen, koska on julkaissut tekstejä harvemmin ja päivät kirjoitan pääosin englanniksi. Tuntuuko sinusta, että kaamosmasennus syventyy vuosien mittaan? Millä lähtisit helpottamaan kaamoksesta johtuvaa ahdistusta? Välillä ainakin itselläni itsekritiikki pääsee valloilleen ja jätän julkaisematta postauksia, mutta pitäisi antaa mennä vaan - ihmisiä me kaikki täällä olemme ja tämänkin 12- vuotisen blogin aikana huomaa joka vuosi kehittymistä jollain aihealueella. Joskus mennään himpun verran taaksepäin, mutta suunta on yleensä aina eteenpäin. 

Joskus tuntuu turhalta ahdistua, jos jokainen postaus ei ole ns. timanttia ja täynnä superhyviä neuvoja kaikille, vaikka yksi eniten kehuttu asia blogissani on se, että puhun kuin kaverille tai ystävälle. Tästä en haluaisi luopua, vaikka puhun täällä myös vakavammista aiheista, kuten työn imusta ja vaateteollisuuden eettisyydestä, sekä hyvistä materiaaleista. Minusta nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois ja ainakin itse kaipaan samaistuttavuutta seuraamieni ihmisten sosiaalisissa medioissa tietoartikkelien ja viimeisen päälle hiottujen "high fashion" kuvien perään. 

Palataan taas pian uuden postauksen merkeissä, saattaa olla Parikka- aiheinen postaus tarjolla. Mukavaa keskiviikkoa teille!