Tasapaino työn ja vapaa- ajan välillä

Puolisoni kysyi tuossa jonkin aikaa sitten, että muistatko kuinka ennen stressasit siitä, jos et ehtinyt kirjoittaa kuukausittain kymmentä postausta blogiin? Muistanhan minä. Kieltämättä minua alkoi huvittaa, sillä viime aikoina postausmäärä on jäänyt kahteen- kolmeen postaukseen per kuukausi. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kirjoittaa enemmän ja useammin, vaan ennemminkin siitä miten käytän vapaa- aikaani nykyään ja miten tämä blogikenttä on muuttunut sitten pandemian jälkeen. 

Pellavamekko - Esmara by Lidl

Aurinkolasit - markkinoilta

Olkalaukku - Furla 

Korkokengät - Guess

Ennen maailman pysähtymistä kirjoitin blogia sivutyönä ja tienasin ihan mukavasti lisätuloja blogin kautta, mutta maailmantilanteen epävarmuus sai yritykset himmailemaan ja perumaan osan jo sovituista yhteistöistä. Siitäkin huolimatta, että ihmisillä oli todella paljon aikaa olla netissä ja näkyvyys nousi mielettömästi. Olin aiemmin samana vuonna menettänyt isäni syövälle. Maailmantilanteen, sekä pienyrittäjiin kohdistuvan byrokratian myötä tulin siihen tulokseen, että elämässä on pakko olla muutakin kuin työ, jatkuva stressi ja 24/7 saatavilla oleminen. Yrittäjyyden stressi alkoi vaikuttaa terveyteen negatiivisesti muun muassa jatkuvien vatsakipujen ja päänsärkyjen merkeissä, sekä ahdistuksena parin ikävämmän asiakaskohtaamisen jälkeen. 

Työllistyin onnekseni markkinoinnin ja sosiaalisen median puolelle työpaikkaan, jossa on hyvä työilmapiiri ja samassa paikassa viihdyn edelleen. Työnkuvani tarkoittaa käytännössä sitä, että useimmiten olen sosiaalisessa mediassa, puhelimella ja tietokoneella noin kahdeksan tuntia päivässä, joten vapaa- ajalla olen rajoittanut ruutuaikaani tietoisesti. Tietokoneella istumisen sijaan olen lukenut, maalannut, ommellut, tehnyt pieniä puutöitä, ollut perheeni kanssa ja alkanut kasvattaa muun muassa kurpitsoja leikkimieliseen kurpitsa- kisaan sisarusteni kanssa. Olen alkanut ottaa tietoisesti irtiottoja somesta ja se on tehnyt todella hyvää! Ihan kuin nämä muutkin puuhat, mitä teen vapaa- ajan alkaessa - mieli kaipaa muutakin kuin ruutuaikaa. 

Nämä vuodet olen puskenut töitä ja venynyt, jotta pystyn tekemään parhaani. Viime talven ja kevään mittaan aloin miettiä, että haluaisin tehdä kevyempää 3-4 päiväistä viikkoa, jotta aikaa riittäisi myös omalle somelle ja jutuille mitä haluan tehdä. Minua on harmittanut todella paljon se, että blogin postaustahti on hitaampi, vaikka se ei ole juurikaan vaikuttanut kävijämääriin - kävijämäärä on ollut kasvussa koko ajan. Yksi eniten ärsyttänyt asia on se, että inspiraatio tuntui olevan hukassa aina silloin, kun olisi ollut aikaa postata omaan someen jotain. Tiedätkö, sellainen "takki tyhjänä" fiilis, kun viimeinkin olisi aikaa tehdä myös omaa juttua? 

Yllättävää kyllä, työnkuvani muuttui sittemmin niin, että lyhyempi työviikko tuli esille myös töissä, sillä uudesta työnkuvasta jäisi pois ne eniten aikaa vievät asiat. Tämä oli vähän hassua, sillä en ollut puhunut tästä ääneen muille kuin puolisolleni. Olen ihan tyytyväinen, vaikka työnkuvani painottuu nykyään enemmän sisällöntuotantoon kuin vaikuttajamarkkinointiin. 

Työ ei enää määritä minua tai sitä, miten arvokas olen ihmisenä, vaikka Suomessa moni (mukaan lukien minä aiemmin) ihannoi juuri niitä ihmisiä, jotka tuntuvat olevan koko ajan töissä ja koko ajan kiireisiä. Niitä, jotka vastaavat myös lomalta viesteihin ja palaavat lomalta töihin, jos joku asiakas pyytää juuri häntä. Niitä, jotka painaa duunia eläkkeelle asti kuin viimeistä päivää, mutta eläkkeelle päästyään menehtyvät muutamassa viikossa, jos elävät edes sinne eläkeikään asti. Mitä ihannoitavaa siinä on, että elää työlleen jopa perheensä ja hyvinvointinsa kustannuksella? 

En itse halua elää samoin ja pyhittää elämää pelkästään työlle, koska siihen on mahdollisuus vaikuttaa ja se on mahdollista taloudellisesti. Minulle on todella helppoa uppoutua työhön ja viihtyä työn imussa, mutta joskus rajan vetäminen on hankalaa, jos työstään tykkää yhtä paljon kuin minä. Yrittäjänä joustin vuosien mittaan työaikojen kanssa muiden hyväksi liikaakin, nyt on aika ottaa vähän enemmän aikaa itselle tärkeille asioille ja omalle elämälle. Vajaan työviikon tekeminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö enää koskaan voisi tehdä täyttä viikkoa, mutta nyt on hyvä näin. Aina voi palata takaisin siihen normaaliin oravanpyörään, jos haluaa tai jos työn puolesta pitää tehdä enemmän tunteja. 

En tiedä, miksi halusin tällä aiheella tulla blogia kirjoittamaan tänään. Ehkäpä tämä toimii myös  teille muille ahkerille, tehokkaille ja työnarkomaniaan taipuvaisille ihmisille muistutuksena, ettei työ ole koko elämä tai määritä sinua persoonana niin paljon, miltä se välillä tuntuu. Mikään ei muutu, jos mitään ei lähde tietoisesti muuttamaan. Ensimmäinen muutos lähtee itsestä ja siitä, että tiedostaa mitä itse haluaa tai mitä toivoo elämältään. 

Minä haluan elämältäni muun muassa rakkautta, luovuutta, omavaraisuutta ja itsensä kehittämistä. Tasapainoa vapaa- ajan ja työelämän välillä. Haluan myös sopivan haasteellista työtä, josta saa onnistumisen kokemuksia ja jota pääsee kehittämään pidemmälle. Sitä, että arjessa on välillä kiireetöntä aikaa ja aikaa panostaa niin fyysiseen, kuin henkiseen hyvinvointiin. Minusta on mukavampaa elää, jos tilaa riittää luovuudelle ja luovuus itsessään vaatii välillä tylsyyttä. Elämä on elämisen arvoista, kun jaksaa tehdä kaikkea myös työpäivien jälkeen, eikä elä viikonlopusta viikonloppuun. 

Toivon niin, että tämä hieman suurempi vapaa- ajan määrä näkyy myös täällä blogissa ja tämän lisäksi jossain toisessa somekanavassa, todennäköisesti Instagramissa tai TikTokissa. Olen kaivannut aktiivisempaa bloggaamista ja varsinkin tyylistä, sekä muodista kirjoittamista todella paljon. Jospa tämä poikii jotain uutta ja mukavaa tulevaisuudessa, ideoita ainakin riittää valtavasti! 

Mukavaa alkanutta viikkoa!