Kolmekymppinen ei saa käyttää minihametta!

... Sanovat jotkut. Olen täysin eri mieltä. Jos minua joku asia ärsyttää niin se, että jo kolmekymppisiä ajatellaan niin vanhoina, että sen ikäisen pitäisi alkaa pukeutua "ikänsä mukaisesti". Ihan oikeasti? Käytännössä ihmiset ovat teini-ikäisiä 20- vuotiaaksi asti ja tästä kymmenen vuoden kuluttua ihminen onkin niin vanha, että hänen pitäisi asettua pukeutumisensa ja olemuksensa osalta tiettyyn muottiin. Kymmenen vuotta aikuisuutta tekee sinusta "tädin" ja liian vanhan. Mietin, että kuka ihme on tuollaisen muotin edes keksinyt? Miten ihmiset edes voivat olla niin epävarmoja itsestään, että he alkavat tietoisesti muuttaa itseään tullakseen hyväksytyksi? Ööh, hyväksytyksi siis jonkun silmissä, mutta kenen ja miksi sillä on mitään väliä? 

Minihame - Link (kirppikseltä)

Olkalaukku - Marimekko

Neulepaita ja kaulahuivi - anopin neulomat

Korkokengät - Calvin Klein

Nämä puheet kuulostavat omasta mielestäni siltä, että joku ei uskalla itse toteuttaa itseään. Unelmiaan ja haaveitaan. Sen sijaan häntä vain ärsyttää, kun muut uskaltavat ja tekevät ilman pelkoa asioita mistä pitävät ja mistä haaveilevat. En keksi, mistä muusta tuollainen asenne voisi kummuta, sillä onhan tuo järjetöntä! Jos ihminen elää noin 80- vuotta keskimäärin, niin miten hän voi olla vanha 30- vuotiaana? Viisikymmentä vuotta on aika hemmetin pitkä aika elää "ikänsä mukaisesti". Osa ihmisistä kehittyy ja osa jää niin sanotusti asemalle. 

Minusta on aika nurinkurista, että ikä määrittäisi pukeutumista. Sen ei pitäisi mennä niin, ei tietynlaisten vaatteiden käytölle voi olla ikä- ja painorajaa. Tyhmältä kuulostaa ajatuskin. Toisaalta, olen itse törmännyt näyttävän pukeutumisen tuomitseviin naisiin, joiden mielestä on normaalia käyttää lastensa prinsessakuvioisia printtipaitoja työelämässä. Tässä postauksessa puhun kuitenkin aikuisten pukeutumisesta, en tilanteeseen sopivasta pukeutumisesta. 

Ehkä tämä on osa enemmän suomalaista kulttuuria, sillä vastaavaa puhetta iästä ja pukeutumisesta en muista nähneeni yhdelläkään seuraamallani eurooppalaisella tai yhdysvaltalaisella kanavalla. Seuraamani vaikuttajat meren takaa pukeutuvat niin paljon paljastavampiin vaatteisiin kuin Suomessa, että varsinkin naisten pukeutumista rajoittavat ihmiset pyörtyisivät. Joskus eräs seuraamani vaikuttaja Yhdysvalloista sai palautetta liian paljastavasta pukeutumisesta, mutta kommentoijina sielläkin oli vanhemmat (keski- ikäiset ja siitä ylöspäin) naiset ja miehet. 

Suomessa olen törmännyt tähän niiiiin monta kertaa. Kateus todellakin vie kalatkin vedestä. Monille muoti- ja tyylivaikuttajille, minä mukaan lukien, tulee säännöllisesti kommentteja anonyymeiltä, että en saisi käyttää ja pukeutua minihameisiin, napapaitoihin tai näihin vaatteisiin, mitä täällä blogini puolella näette. Ei saa tehdä näin, eikä noin - vain niin kuin minä sanon. Harva henkisesti hyvinvoiva ihminen voi toimia toisen ihmisen tyylin itse itsensä korottaneena "itsevaltiaana". 

Ilmiö on mielenkiintoinen. Ihminen, joka kokee iän mukaan pukeutumisen olevan se juttu, haluaa rajoittaa muodista ja tyylistä kiinnostuneiden ihmisten pukeutumista. Miksi? Siksikö, että katukuvassa näkyisi enemmän "ikänsä mukaisesti" pukeutuneita ihmisiä? Siksi, ettei joku toinen näyttäisi paremmalta tai saisi enemmän huomiota kuin seinäruusu? Siksi, ettei hän uskalla olla oma itsensä ja kokee jäävänsä jostain paitsi? Miksi tällaisen ihmisen mieltä kiusaa niin paljon se, miten joku muu pukeutuu? 

Jos ahdistaa se, miten muut ihmiset pukeutuvat tai se, että joku pukeutuu ikäänsä tai tyyliinsä nähden eri tavalla, niin voisi olla hyvä hetki katsoa peiliin ja ympärilleen. Onko ympärillä vain tietynlaisia ihmisiä, jotka luovat kuplan millaisia ihmisten pitäisi olla siinä kuplassa ja sen ulkopuolella? Löytyykö lähipiiristä eri kokoisia ja eri näköisiä ihmisiä, jotka ovat erilaisista kulttuureista lähtöisin? Vai onko kuplassasi vain ihmisiä, joilla on samankaltainen tausta, historia ja perimä kuin sinullakin? 

Oma näkökulmani tähän on se, että kukin pukeutukoon miten haluaa. Vaikka sitten kaalinlehtiin, jos se on se juttu. Ei ole oma asiani, eikä varsinkaan ongelmani. Niin pitkään, kun sukupuolielimet eivät ole näkösällä, niin pukeutuminen on fine, kunhan se on tilanteeseen sopivaa. 

Edellinen lause onkin vähän kaksipiippuinen, sillä mehän synnymme tähän maailmaan alasti ja itsekin olen niin sanotusti "luonnonlapsi". Koen alastomuuden normaalina osana ihmisyyttä, mutta kuitenkin sen verran yhteiskunnan mukana olen muokkautunut siihen, että en mielelläni halua nähdä tuntemattomia täysin alastomia ihmisiä arkena. Sauna taas on sauna ja siellä on normaalia, että kaikki tutut ja tuntemattomat ovat alasti sen mukaan, minkä kokevat mukavaksi. 

Minusta tämä ei kuitenkaan tee näkökulmastani yhtään sen huonompaa tai epäuskottavampaa. Jokainen meistä on muokkautunut jollain tavalla siihen, mitä pidetään yleisesti normaalina ja mitä ei. Asenteisiin ja normeihin vaikuttaa todella paljon se, millä tavalla meidät on kasvatettu, millaiset arvot kotona on ja millaiset arvot ihminen omaksuu aikuisena. Kulttuuri ja uskonnot ohjaavat arvoja todella paljon, eikä se ole aina hyvä asia. 

Näistä huolimatta jokaisella on oikeus olla oma itsensä, kunhan ei satuta muita tai painosta muita uskomaan omaan totuuteensa. Muista, että viisi sinulle läheisintä ihmistä kertovat paljon myös sinusta ja arvoistasi. Siitä minkä hyväksyt hiljaa, siitä mitä arvostat ja minkälaisesta toiminnasta irtisanoudut kokonaan. Tiiviissä porukassa arvot ovat herkästi samat tai muuttuvat samoiksi, mutta on hyvä pohtia välillä sitä, täsmäävätkö arvot henkilökohtaisten arvojesi kanssa. 

Onko 30- vuotias liian vanha minihameille? No ei todellakaan ole. Viisikymppinenkään ei ole liian vanha minihameille tai kauniille pukeutumiselle. Elämästä pitää nauttia nyt, ei vain sen aikaa kun olet nuori eli joidenkin käsitysten mukaan noin kymmenen vuoden ajan aikuisuudesta. Kasva ja kehity, et ole koskaan valmis ja aina voi oppia uutta, kehittää itseään ja ajatusmaailmaansa. Kehityksestä ei ole mikään pakko jäädä ulkopuolelle, ellet sitä itse halua. 

Aira Samulin oli loistava esimerkki siitä, miten värikästä, aitoa ja hauskaa elämä voi olla. Rauha hänen sielulleen ja voimia kaikille hänen läheisilleen. Hän oli loistava esimerkki siitä, miten hymy kaunistaa ja miten upea aikuinen nainen voi olla pukeutuessaan niin kuin haluaa. Minihameella ja rohkeilla valinnoilla ei ole ikärajaa! Iällä ei ole merkitystä, voit olla upea persoona minkä ikäisenä vain. Upeus ei ole nuoruuden etuoikeus, vaan se koskee kaiken ikäisiä ihmisiä. 

Miksi kirjoitin tämän postauksen? Siksi, että törmäsin TAAS yhden vaikuttajan kommenttikentässä siihen, että hän ei voi pukeutua näin, koska on sen ikäinen. Toivottavasti ko. kommentoija tajuaa jossain välissä keskittyä omaan elämäänsä. Meillä on vain tämä elämä ja aika menee niin nopeasti, että se on lyhyt. Käytä se hyvin. Se, että notkuu kommenttikentissä ja palstoilla valittamassa muille, on aika surullista ja säälittävää elämää. 

Mitä tulee suomalaiseen sanontaan "rumat ne vaatteilla koreilee", niin voin sanoa, että ruma on ihminen, joka tuollaista edes miettii. Kauneus on katoavaista ja sitä kauneutta ei ole koskaan ollutkaan, jos on sisältä mätä, kiusaamiseen taipuva, katkera ja pikkusieluinen ihminen. Sisin vaikuttaa eniten siihen, onko ihminen kaunis tai komea.

Elä ja anna muiden elää. Vaikuttaako sinusta ihmisen hyvännäköisyyteen se, millainen ihminen on sisältä? Oletko törmännyt tällaiseen jossain vaiheessa elämääsi? 

Ota blogi seurantaan Blogit.fi:ssä ja mikäli arkisempi sisältö kiinnostaa, niin tsekkaa myös Instagram, johon jaan arkisempia videoita, pohdintoja ja elämää. Mahtavaa sunnuntaita juuri sinulle!