Vastuullisen muodin haasteista, osa 1

Oletko koskaan kokenut, että vastuullisen muodin kuluttaminen on hankalampaa? Tai haastavampaa jollain tasolla? Aina toisinaan keskustelemme aiheesta ystävieni kanssa, joista osa on selkeästi tiedostavampia kuluttajia kuin toiset, jotka eivät taas mieti asiaa lähes lainkaan. Olen itsekin ollut nuorempana himoshoppailija, enkä todellakaan katsonut tai edes miettinyt minkään ostamani asian taustoja. Kuluttaminen lähti lapasesta, kun pääsin töihin opiskelujen jälkeen. Luonnollisesti, kun rahaa olikin enemmän käytettävissä, mutta vuosien mittaan kuluttaminen on omalla kohdallani muuttunut aika radikaalisti. 

Toppi - Esmara by Lidl

Minihame - Link (kirppikseltä)

Korkokengät - Minna Parikka

Olkalaukku - Marimekko

Rannekorut - osa kirppikseltä, osa saatuja

Nykyään haluan kuluttaa vastuulliseen muotiin ja ostaa harkiten. Ensisijaisesti kulutan kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin, toissijaisesti Euroopan sisällä valmistettuihin tuotteisiin. Näin voin olla aika varma siitä, ettei tuotteen valmistuksessa ole rikottu ihmisoikeuksia. Se on minulle yksi tärkeimmistä arvoista. Arvoista puhun myöhemmin enemmän erillisessä postauksessa. 

Vastuullisen muodin myötä olen pistänyt merkille useampia ongelmia ja haasteita, jotka hidastavat kehitystä. Vastuullisuutta ja ekologisuutta pidettiin suurimpana tulossa olevana megatrendinä jo vuonna 2008, mutta silti kehitys on ollut todella, todella hidasta! Nykyään tieto liikkuu onneksi nopeammin ja tietoa on helpommin saatavilla. Nuoremmat sukupolvet tuntuvat onneksi olevan valveutuneempia näistä asioista, sillä eettisyydestä ja ekologisuudesta puhutaan ja opetetaan jo ala-asteelta asti. 

Ensimmäisenä haluan nostaa esille tiedonpuutteen sekä kuluttajien, että valmistajien osalta. Sen, että ei tajuta ja ymmärretä sitä, että ensinnäkin ne vaatteet ja muut tuotteet valmistaa joku. Eivät ne ilmesty itsestään sinne kaupan hyllylle. Eihän se omaa elämää liikuta, jos et itse joudu tekemään (lapset mukaan lukien) 12-14 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa ja nukkumaan työpaikalla, mutta sen pitäisi liikuttaa ja soittaa hälytyskelloja. Suostuisitko tekemään 75-80 tuntisia työviikkoja ja pitämään vain yhden vapaapäivän kuukaudessa? Tuskin.

Voimme tehdä paremmin ja valita paremmin, sekä vaatia asiallisia ja turvallisia työoloja kaikille ihmisille! Minusta me emme ole täällä pallon päällä olemassa siksi, että voisimme tehdä töitä 24/7 toisten ihmisten varallisuuden eteen, että itsellä olisi mahdollisuus edes elää. Valintoja tekemällä on mahdollista vaikuttaa. 

Ultrapikamuotia myyvät firmat ovat aivan omassa kategoriassaan, eikä niitä pidä tukea missään tilanteessa. Joo, markkinointi on todella aggressiivista ja hinnat halpoja, mutta millä kustannuksella? Voit päättää olla ostamatta. On aivan sairasta säästää esimerkiksi meikeistä ja tilata ne tuollaisesta puljusta, jonka meikeistä, ihonhoitotuotteista ja vaatteista on löydetty muun muassa sementtiä, lyijyä, mattojen pesuaineita, lisääntymiseen vaikuttavia ja syöpää aiheuttavia kemikaaleja, eritteitä ja niin edelleen. Puhumattakaan siitä, että tuotannossa käytettävät kemikaalit dumpataan vesistöihin. Tuotteiden turvallisuutta ei valvo kukaan ja korttitiedot saattavat lähteä samalla muille maille. Minusta on vastuutonta, että jopa lapsille tilataan tuotteita, jotka eivät ole tutkitusti turvallisia. 

Mitäpä luulet, jos saat allergisen reaktion (kuten tässä artikkelissa) jostain paskapuljusta ostamastasi tuotteesta, niin korvaako yritys sinulle aiheutuneet seuraukset? Esimerkiksi leikkauksen silmäkirurgilla ja kaikki muut lääkärikulut, sekä lääkkeet? Ai ei vai? Minulle korvasi, koska en toiminut itse ns. maahantuojana tuotteille, vaan ostin tuotteet pohjoismaiselta yritykseltä. Tuotteet eivät siis olleet mitään feikkituotteita tai Kiina- meikkejä, vaan Euroopassa valmistettuja ihonhoitotuotteita. Valmistaja otti vastuun tuotteen aiheuttamasta allergisesta reaktiosta ja maksoi leikkauksen, lääkkeet ja lääkärikäynnit yksityisellä. Jos Kiinasta itse tilattu tuote aiheuttaa sinulle jotain, niin silloin olet itse vastuussa ja olet ihan tietoisesti ottanut riskin.

Se, mikä minusta oli ompelijana hälyttävää oli se, että tukkurit eivät tienneet tai eivät kertoneet missä maassa kankaat tai tarvikkeet valmistetaan alunperin. Esimerkiksi villakankaista ja muista kankaista ei aina saanut muuta tietoa kuin kuitukoosteen. Ei mitään muuta. Muun muassa villassa on esimerkiksi sellainen eettinen ongelma, että varsinkin tiettyjen villojen kohdalla eläin kärsii sen villan keräämisestä tai muista toimenpiteistä, mitä tehdään ennen villankeruuta. Pienemmistä kangasliikkeistä yleensä saa aina tiedon, missä kangas on valmistettu ja pienistä kangasliikkeistä löytyy usein kankaita pieniltä perheomisteisilta yrityksiltä kiinalaisen massatuotannon sijaan. 

Tämä on vain yksi syy, miksi tiedon pitää olla helposti saatavilla tai vähintään tarkistettavissa, jos siitä kysytään. Läpinäkyvyys on a ja o. Eli kaikille yrittäjille siellä - tiedä mitä myyt, mistä myymäsi tuotteet tulevat ja valvotaanko tuotantoa jotenkin. Jos valvotaan, niin miten ja mitä asioita? Huomioi myös, etteivät työntekijäsi altistu työssään haitallisille kemikaaleille ja työntekijänä infoa heti työnantajalle, jos huomaat vaikkapa ihosi reagoivan voimakkaasti tiettyjä tuotteita käsitellessäsi. 

Yksi vastuullisen muodin haasteita on edelleen hinta. Luulisin, että se on suurin syy, miksi markkina ei ole kasvanut yhtä nopeasti kuin olisi voinut odottaa. Pikamuotiliikkeet vääristävät hintoja todella paljon ja ihmiset ovat tottuneet halpoihin vaatteisiin. Tämän takia vastuullinen vaate tai asuste voi tuntua liian kalliilta, varsinkin suomalaisen kuluttajan ostovoimalla. Mutta onko se sitä oikeasti, jos se kestää vuosikausia ja jopa kymmeniä vuosia? On päivänselvää, että tuote on kalliimpi, jos tuotteen ja sen materiaalit valmistaneet ihmiset saavat asianmukaisen normaaliin elämiseen riittävän palkan. 

Pitää myös muistaa, että tässä maassa vaatteen hinnassa näkyy myös arvonlisävero, vaatteen valmistuksen kustannukset materiaalia, sähköä, työtilaa, palkkaa ja muita kuluja myöten. Katetta pitää myös saada, että liiketoiminta on kannattavaa. Monet vastuulliset brändit avaavat hinnoitteluaan säännöllisesti, niin kannattaa ihan oikeasti tutustua niihin ymmärtääksesi kulurakennetta paremmin. 

Suomessa tai Suomen lähellä oleva tuotanto maksaa luonnollisesti enemmän, koska kärjistetysti sanoen täällä ei ole orjamarkkinoita. Hintaan vaikuttaa myös se, tilataanko tiettyä tuotetta 50-100 kappaletta per koko vai satatuhatta kappaletta per koko. Työolot ovat turvalliset ja tehtaalla työskentelee aikuisia, ei lapsia. 

Vastuullinen muoti ja vaatteiden valmistus tarkoittaa myös sitä, että menekki arvioidaan mahdollisimman lähelle todellista menekkiä ja tarvittaessa tilataan lisää, jos menekkiä onkin arvioitua enemmän. Eli vältetään ylituotantoa, kun taas pikamuotijätit ja jopa osa luksusmerkeistä polttavat myymättömät tuotteet. 

Vastullisen muodin korkeammista hinnoista huolimatta koen, että suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa ostaa vastuullisemmin. Myös pikamuodin hinnat ovat nousseet viime vuosina ja muutaman pikamuotia olevan vaatteen hinnalla saat yhden vastuullisesti tuotetun laadukkaan vaatteen. 

Näin köyhässä perheessä kasvaneena olen sitä mieltä, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Halpa ei usein kestä ja halpaa joutuu uusimaan huomattavasti useammin kuin laadukkaampaa ja kerralla kunnolla tehtyä. Minusta on järkevämpää säästää hetki ja käyttää vaate tai muu tuote loppuun, kuin ostaa huonolaatuinen tuote uudelleen ja uudelleen muutaman kuukauden välein. Laadukas materiaali kestää myös korjaamista paremmin eli käyttöikää on helppo pidentää korjaamalla. 

Lue myös nämä: 

Upea Tukholma - kirsikankukkia ja viikinkejä

Täydellinen kesämekko Nakoalta

Ompelin mekon Great Gatsby- teemajuhliin! 

Aurinkoista viikkoa sinulle!