Viimeinen viikko on mennyt melko nopeasti ja omalta osaltani "downshiftatessa", enkä ole kuvannut ja kirjoittanut niin paljon kuin toivoin. Toisinaan tekee ihan hyvää nollata ajatuksia - lukea kirjoja, tehdä puutarhahommia ja nikkaroida sitä sun tätä. Olla vaan ja pysähtyä hetkeksi. Pelkkä oleminen on tosin hankalaa, kun on tottunut täyttämään arjen kaikenlaisella tekemisellä. En tiedä, osaako kukaan samaistua tähän, mutta vaatii paljon ajatustyötä ja tietoista suhtautumista asioihin, ettei jatkuvasti täyttäisi tyhjiä hetkiä tekemällä jotain. Nykyaikana se on liiankin helppoa.
Paita - Kimchi Blue
Minihame - Link (kirppikseltä)
Sukkahousut - Snag Tights
Korkokengät - Minna Parikka
Laukku - Furla
Kaulakoru - HexAsylum
Aina toisinaan mietin, miksi meidän pitää täyttää jokainen hetki tekemällä jotain sen sijaan, että pysähdytään ja vietetään ärsykkeetöntä aikaa läheisten kanssa? Miksi tehokkuutta arvotetaan niin korkealle, että jokainen vapaa hetki täytetään jollain sen sijaan, että ollaan läsnä myös omassa elämässä? Miksi älypuhelin koukuttaa niin paljon, että osa ihmisistä ei voi olla käyttämättä sitä tavatessaan perheenjäseniään tai ystäviään pitkästä aikaa? Hullua, että kymmenenkin minuutin pituinen "tyhjä" hetki pitää täyttää päämäärättömällä selaamisella. Vielä hullumpaa on se, että näet läheisiä ensimmäistä kertaa kuukausiin ja yhteisen tekemisen sijaan roikutaan puhelimilla vierekkäin tai eri huoneissa.
Faktahan on kuitenkin se, että vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja ja pelkkä työpäivä ilman matkoja vie kolmanneksen vuorokauden tunneista. Aikuisten arki on kuitenkin myös lasten elämää - tämä on hyvä muistaa, jos alkaa jaksaminen loppua ja pinna kiristyä kaikkien velvollisuuksien keskellä. Kolmipäiväinen työviikko opetti arvostamaan vapaa- aikaa entistä enemmän. Se on elämää. Ei se, että elät viikonlopusta viikonloppuun. Arjessa pitää riittää jaksamista muuhunkin kuin työhön. Mitä sä sillä rahalla teet, jos et jaksa töiden jälkeen tehdä kuin pakolliset velvollisuudet?
Arjessa pysähtyminen on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Elämä menee nopeasti ohi, jos ei jätä aikaa itse elämiseen. Elämä menee nopeasti ohi myös silloin, jos elää muita ja muiden vaurastuttamista varten. Ehkä haluan tällä postauksella rohkaista ajattelemaan, että mistä arkesi koostuu ja onko se sellaista, mistä nautit? Miten voit ja voisitko paremmin, jos muutat elämässäsi jotain? Millaista arkea haluat elää? Jos muutos ei ole mahdollinen nyt, mitä sinun pitäisi tehdä sen eteen, että se olisi mahdollista tulevaisuudessa?
Parin loppuunpalamisen jälkeen hitaampaa elämää osaa arvostaa ihan eri tavalla. Eikä se, että määrittää omat rajansa ole laiskuutta, vaan älykkyyttä ja tärkeä osa itsetuntemusta. Hyvinvointi on monen tekijän summa ja eri ihmiset kokevat eri asiat eri tavalla. Tästä syystä osa asioista kuormittaa enemmän kuin toiset, kun taas toisenlainen arki voi kiireisempänä olla vähemmän kuormittavaa kuin edellä mainittu. Tänä päivänä työelämässä ja vapaa- ajalla näkee aivan liikaa sitä, että kaikki yritetään sovittaa samanlaiseen muottiin.
Sen tiedän, että itse haluan pitää arjen tasapainossa - pitää olla tarpeeksi aikaa myös palautumiselle, perheelle, harrastuksille ja ystäville. Se, minkä verran aikaa siihen tarvitsee, riippuu työn kuormittavuudesta ja intensiivisyydestä. Jousto on nykyaikaa. Se mahdollistaa elämän ja työn yhdistämisen arkeen kivuttomammin.
En nyt tiedä, kuuluuko nämä pohdinnat tänne blogin puolelle, mutta halusin avata hieman mitä mielen päällä on pyörinyt tänä aikana, kun uutta postausta ei ole tullut. Ajastan juuri tulevia postauksia, joten julkaisuja tulee pitkin kesää tiiviimpään tahtiin, ellei mitään ihmeitä tapahdu. Mitä sinulle kuuluu? Oletko jo kesälomilla tai onko sinulla kesälomaa tänä vuonna?
Mukavaa tiistaita sinne ruudun toiselle puolelle!
Lue myös nämä postaukset:
Mukava lukea postausta pitkästä aikaa ja aivan ihana asu taas! <3
VastaaPoistaOon miettinyt tänä vuonna entistä enemmän just tuota "millaista arkea haluat elää". Joskus se seiskasta kolmeen viisi kertaa viikossa toi turvallisuuden tunnetta, mutta jos työpaikka onkin esimerkiksi ilmapiiriltään toksinen niin eihän sellaista jaksa kauaa vaikka kuinka hyvin tulisi taloudellisesti toimeen. Pitää olla hyvinvoinnin kannalta kaikki kunnossa että hommaa jaksaa - pitää olla fiilis että uskaltaa olla sairaana tai vaatia vapaapäiviä. En ymmärrä mentaliteettia, että työskennellään "kuin yhtä suurta perhettä, antaen uupumukseen saakka kaikkemme tälle firmalle". Jos kyseessä ei ole minun perheeni niin olen vain töissä siellä.
Mulla olisi romaanin verran tarinoita mm. työttömyydestä, ja oon myös miettinyt kuuluuko ne blogiin, heh. Tällaiset pohdinnat on osa elämää ja elämänvaiheita, ja nehän saattaa inspiroida jotakuta! Minullekin heräsi ajatus päässä (varsinkin kun tänään olen kelaillut paljon työasioita ja tulevaisuutta) että ei, en ole ainoa joka ajattelee että on ookoo välillä huolehtia itsestään eikä polttaa mieltä loppuun enkä todellakaan ole laiska jos haluan ottaa välillä löysemmin.
Kiitos paljon kommentista ja kaikesta! ❤️ Jatkossa vähän useammin tulossa postauksia, pieni lukko, SoMe vapaa ja downshiftaus väliin. 🙏🏻
PoistaNimenomaan tämä. En tiedä miten tuota voisi kuvata paremmin, eri tavalla kuormittava työ ja varsinkin toksisessa ilmapiirissä työskentely vaatii paljon enemmän. Raha mahdollistaa asioita ja tuo hetkellistä onnea, mutta ei ole tie onnellisuuteen tai edes onneen. Ei millään tasolla, se vaan mahdollistaa asioita mitä muuten ei saisi. Materiaa ja seuraa. Milloin olet nähnyt rikkaan tai hyvin toimeentulevan ihmisen hymyilevän huolettomana elämästä ja nauttivan elämästään? Mie en edes muista milloin, vaikka useamman tunnen.
En halua elää viikonlopusta viikonloppuun enää. Toki työnkuvasta riippuen - jos on työn imussa ja työ on antoisaa, niin pitkätkään päivät eivät haittaa. Mut jos työ, työpaikka tai ilmapiiri tökkii, niin silloin jo vajaa viikko on liikaa. Edellisellä työpaikalla ilmapiiri oli paras tähän astisista työpaikoista ja hierarkia matala, paineet tosin kovat yksin handlata. 😊 Työn ja vapaa- ajan tasapaino on tärkeä - ei se työpaikka kaadu tosta noin vaan, vaikka työntekijät ovat vapaalla tai sairaana. Ennakointi on a ja o, plus kuluttajien olisi hyvä tajuta, etteivät kaikki ole 24/7 saatavilla ja palvelemassa, eikä sitä voi vaatia. 🤗 Ja joo, tuo "tehdään sairaana töitä"- kulttuuri on ihan älytön, kaikki ovat vaan kauemmin poissa töistä, kun eivät parannu yhtä nopeasti ja puolikuntoisena tartuttavat muutkin. Se on sitä tehokkuutta. 😇🙃
Mie kans olen miettinyt samoja asioita viime päivinä, työhaastatteluja jännittäen. Toisaalta ei tekisi pahaa downshiftata hetkeä kauemmin, mutta kaipaan tekemistä arkeen ja tavotteita, joita kohti kulkea. Katsotaan kuin käy, ihanteellisin tilanne olisi löytää joustava työ, joka mahdollistaa rikkaan oman elämän! ❤️🤞🏻
Hyvä postaus ja minusta on aina mukava lukea pohdintoja oman arjen pyörteistä ja sen parantamisesta. Rajojen vetäminen on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Oma hyvinvointi on kuitenkin otettava huomioon ja elämässä pitäisi olla muutakin kuin jatkuvaa tekemistä. Ajatusten nollaus, stressitason lasku ja oleminen. Siinäpä haastetta itse jokaiselle.
VastaaPoistaKesäloma odottelee loppuvuodesta. Juuri nyt tekemistä riittää, mutta onneksi jollain lailla nykyään osaa antaa työasioiden olla vapaa-aikana. Hyvää juhannusviikkoa!
Kiitos paljon, ihana kuulla tällaista palautetta! ❤️ Rajojen vetäminen on todellakin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin ihmissuhteissa, kun ketään ei haluaisi loukata. Kuormittavat tekijät vähentää jaksamista arjessa ja esimerkiksi just puhelimen "doom- scrollailu" vähentää hyvinvointia, sillä sekin kuormittaa mieltä. Muutenkin lyhyt videot ja Reels / TikTok ovat vaikuttaneet ihan älyttömästi ihmisten keskittymiskykyyn ja toisaalta myös tylsyyden sietämiseen. Dopamiinikoukku taisi olla nimeltään tämä ilmiö - ei olla läsnä omassa elämässä, eikä kestetä hetkeäkään ilman ärsykettä. Jokaisen pitäisi pitää somevapaata säännöllisesti, edes muutaman päivän ajan kuukaudessa!
PoistaIhanaa, että siulla on loma vielä edessäpäin ja osaat antaa työasioiden olla vapaa- aikana! Miulle työasioiden jättäminen täysin pois vapaa- ajalta on aika vaikeaa, varsinkin jos joutuu samoja laitteita käyttämään töissä ja vapaa- ajalla. Pakko olla erikseen, että pystyy paremmin palautumaan ja keskittymään siihen omaan aikaan. 🤗 Tsemppiä työarkeen ja ihanaa juhannusta sinnepäin 🌸
Oi ihanat Parikat kuvissa!
VastaaPoistaHyvä pysähtyä arjen touhujen keskellä ja kysyä miksi teen näin. Kun kuitenkin itse on se, joka siihen kiireeseen on lähtenyt mukaan. Omaa hyvinvointia ei kuitenkaan voi ylläpitää kuin itse. Hyvä ja herättävä postaus.
Hyvää juhannusta ja nauttikaa koko perhe kesän juhlaa yhdessä. 🙂 🔥
Kiitos paljon! ❤️ Nämä Minna Parikan Raquelit ovat aivan ihanat, tykkään näistä todella paljon ja usein nämä tulee valittua jalkaan.
PoistaNimenomaan, itse pitää vetää rajat oman hyvinvointinsa eteen, sillä kukaan muukaan ei sitä tee. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, mutta pitää olla tarpeeksi rohkea muuttaakseen asioita päästäkseen omiin tavoitteisiinsa ja saadakseen haluamansa kaltaisen elämän. 🤗 Elämää ei voi elää jatkuvasti muita varten, se kuluttaa ihan mielettömästi. Ihana kuulla, että pidit postauksesta ja pidit tätä herättävänä - huippua saada tällaista palautetta välillä. Hyvää Juhannusta myös sinulle ja läheisillesi! 💐☀️
Hyvää pohdintaa! Tästä aiheesta juteltiin ihan vasta siskon kanssa. Yhteiskuntamme luo sellaisen jatkuvan kiireen ja suorittamisen paineen, ja se on todella harmillista. Ja siten somessakin oikein kehuskellaan sillä, miten paljon suoritetaan ja burnoutin partaallakin tehdään hullusti hommia, se jostain syystä nähdään jotenkin ihailtavana asiana. Miksi ei ihailla henkilöitä, jotka osaavat vetää rajansa ja pitävät jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan huolta?
VastaaPoistaMinäkin usein sorrun siihen, että vapaallakin mietin koko ajan tekemättömiä juttuja kotona ja varsinkin nyt kesäloman alkaessa olin miettinyt kaikenlaista to do-juttuja, mutta lopulta eka lomaviikko meni ihan vaan ollessa, kirjoja lukiessa ja käsitöitä tehden. En ottanut mitään paineita esim terassin siivoamisesta ja terassihuonekalujen kasaamisesta, tein sitä aina silloin, kun se tuntui kivalta.
Mulla on kuitenkin myös se ongelma, että sorrun usein suorittamaan vapaa-aikaakin siten, että stressaan, saanko kaikkia kivoja harrastuksiani ympättyä samaan päivään. :D Haluaisin joka päivä ehtiä joogata, meditoida, soittaa pianoa, tehdä käsitöitä yms yms. Mutta vapaa-ajan ei pitäisi tuntua suorittamiselta, ja koitan olla stressaamatta harrastuksista, koska turhahan niistä on stressata.
Pitäisi löytää jonkinlainen balanssi arkeen ja vapaapäiviin. Mennä oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan. :)
Kiitos paljon, ihana ja ajatuksia herättävä kommentti! 🤗❤️ Yhteiskunnassa tosiaan vallitsee tämä asenne ja oikein glorifioidaan sitä, että ollaan 24/7 asiakkaiden tai työnantajan tavoitettavissa. Minusta ei pitäisi vaatia ihmisiltä koko ajan enemmän ja enemmän, koska ei ole normaalia, että on jatkuvasti kiire, jatkuva stressi / ahdistus päällä ja olematon oma elämä, koska ei ole jaksamista töiden jälkeen enää läheisilleen. Aika surullista itseasiassa - puurretaan yksin terveyden kustannuksella.
PoistaKuulostaa tutulta, mie kans mietin, että "lomalla teen sit tämän, tämän, tuon ja sen asian jne" (loputon lista asioita mitä tehdä). Noh, käytännössä kesäloman alussa oli melkoinen tunnemylläkkä käsiteltävänä ja olisin voinut vain nukkua koko ajan. Stressitasot olivat olleet niin kauan korkealla, että mikään määrä unta ei meinannut riittää. Sen jatkuvan tekemisen sijaan päätin, että teen ja elän fiiliksen mukaan. Tein puutöitä, käsitöitä, maalasin ja luin kirjoja. Tein puutarhahommia ja vietin aikaa perheen kanssa. 😊
Samaistun tosi paljon siun suorittamiseen, miulla kans välillä (usein) menee suorittamisen puolelle. Varsinkin, jos tulee muuttujia (esim. lapsen vienti lääkäriin, sairastuminen tai tapahtuu jotain muuta) ja aikataulut menevät uusiksi, niin sit stressaa siitä kun ei ehdi mitään mitä piti ja saako uuteen aikatauluun kaikki mahtumaan. Vaikka ei pitäisi ottaa painetta siitä! Mie kans olen tässä viimeisen vuoden pyrkinyt löytämään sellaisen täydellisen balanssin elämään, mutta eihän se ihan niin mennyt työn intensiivisyyden takia. Mut sentään parempaan suuntaan ja toivon, että tulevaisuudessa olen fiksumpi ja pidän omat rajani paremmin niin työssä, vapaa- ajalla kuin ihmistenkin kanssa. 😊 Kiitos vielä kommentista, arvostan ihan hirveästi sitä, että jaksoit kertoa omista fiiliksistäsi ja kokemuksistasi ajatuksen kanssa! 😍🙏🏻