Hyvää syntymäpäivää minulle, täytän tänään 34 vuotta! Tänä vuonna en pidä juhlia, sillä syyskuulle sattuu yleensä useita juhlia ja merkkipäiviä. Menimme aikoinaan syyskuussa naimisiin ja meillä oli viime viikonloppuna 12. hääpäivä! Hurjaa, miten nopeasti aika menee. Juhlistimme hääpäivää kahdestaan ja nyt muutamaa päivää myöhemmin täytän itse yhden vuoden lisää.
Syyskuussa kävimme myös ystäväni "ikäkriisisynttäreillä" eli 35- vuotis synttäreillä, jotka pidettiin Juuassa. "Ikäkriisisynttärit" siksi, että hänellä ikä pyörähti nyt lähemmäs 40- ikävuotta kuin 30- vuotta. Ihanaa, että ihmiset haluavat juhlia synttäreitään myös muulloin kuin pyöreinä vuosina! Tämä postauksen asu on samalta päivältä eli näin pukeuduin ystäväni synttäreille. Otimme asukuvat tunnelmallisessa Puu- Juuassa, joka on varmaan kaunein alue koko kylässä.
Hiuspanta - Luna Corvus
Kaulakoru - HexAsylum
Paita - Urban Classics
Hame - itsetehty
Laukku - Furla
Korkokengät - Minna Parikka
Tässä postauksessa en aio keskittyä niinkään upeaan päivän asuuni (vaikka itse sanonkin!), vaan ikääntymiseen. En itse koe, että kriiseilisin ikävuosia juurikaan. Ainakaan tällä hetkellä. Kolmekymmentä oli jotenkin sellainen rajapyykki, että silloin vähän ahdisti. Siihen oli toki monta eri tekijää - samana vuonna menetin isäni, lopetin yrittäjyyden ja opettelin rajojen vetämistä ihmissuhteissa, joka johti joihinkin ystävyyssuhteiden loppumiseen. Hyvä niin, ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Se vuosi oli vähän sellaista kasvamisen aikaa. Minusta terveisiin ihmissuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin ei kuulu jatkuva piikittely, mollaaminen ja negatiivinen arvostelu, vaan jos sellaista huomaa tekevänsä, niin olisi paikallaan hakea apua. Tämä pätee ihan kaikenlaisiin ihmissuhteisiin, sisaruksista työelämään ja siitä ystävyyteen. Elämä on paljon mukavampaa, jos itsellä ei ole koko ajan paha olla.
Samana vuonna aloin miettimään, että en halua tuhlata elämääni pelkkään työhön ja olla 24/7 töissä tai olla vuorokauden ympäri saatavilla muille ihmisille. Minulla on myös perhe ja ystäviä, joiden kanssa haluan olla läsnä ja viettää aikaa. Tämä ei onnistunut mitenkään, sillä työ oli siinä vaiheessa niin kuluttavaa, etten jaksanut nähdä ihmisiä ja tehdä itselle mieluisia asioita töiden jälkeen. Keho kävi älyttömillä kierroksilla stressin takia ja keho myös reagoi jatkuvaan stressiin monilla eri tavoilla niin fyysisesti kuin henkisesti.
Harmitti ihan hirveästi isän puolesta se, ettei hän ehtinyt enää tehdä kaikkea mitä olisi halunnut ja muistelin, miten hän ei pitänyt juuri koskaan lomaa. En tiedä. Toisinaan yrittäjyys vie ja vaatii paljon. Voin myös kokemuksesta sanoa. Itse en halua elää lomasta lomaan, vaan haluan elää myös hyvää ja onnellista arkea. Sitä ei kuluttavasta työstä saa, jos energia ei riitä mihinkään muuhun kuin töihin. Työ- ja vapaa- aika pitää erottaa selkeästi toisistaan.
Tämä on yksi syy, miksi siirryin muutamia vuosia sitten palkkatöihin ja toinen syy on se, että halusin selkeän rajan työlle ja vapaa- ajalle. En sitä, että minulta odotetaan vastausta "nyt heti" työajan ulkopuolella ja etukäteen tiedotetuilla lomilla. Ehkä eniten vihasin sitä, että kotiimme tultiin ilmoittamatta ja tapaamista sopimatta työasioissa jopa sunnuntaisin tai juhlapyhinä.
Mielestäni tämä on myös turvallisuuskysymys, varsinkin kun meillä on alaikäinen lapsi ja samassa talossa asuu muitakin kuin minä. En tiedä sinusta, mutta minusta ihmiset eivät yleensä ole 24/7 kotona, eikä tarvitsekaan olla. Kustannukset olivat kyllä halvimmat ilman erillistä liiketilaa ateljeen lisänä, mutta henkinen puoli ja turvallisuuden tunne... Niille ei voi laskea arvoa. Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset eivät edes tajua sen arvoa, että saa olla kotonaan kuin kotonaan sen sijaan, että pitäisi olla koko ajan valmis ottamaan vastaan asiakkaita tai muita tuntemattomia ihmisiä.
Haluan, että aikaa ja jaksamista riittää töiden lisäksi myös arjesta nauttimiseen. Ehkä se mitä ajan takaa on se, että elä oman näköistä elämää sen sijaan, että elät muiden odotusten ja halujen mukaan. Se, miten muut haluavat sinun toimivan ja tekevän, ei välttämättä ole sitä mitä sinä haluat. Ihminen ei voi olla onnellinen, jos hän elää arvojensa vastaista elämää. Sisäinen arvoristiriita on todella kuluttavaa arjessa ja se käy mielenterveyden, sekä ylipäänsä hyvinvoinnin päälle.
Hyvinvoinnista pitää huolehtia. Ainakin minä haluan elää hyvää ja onnellista elämää. Haluan tavoitella omia haaveitani, elää tätä elämää ja olla läsnä perheelle, sekä ystäville. Haluan panostaa niihin ihmissuhteisiin, jotka tuovat elämääni iloa, rakkautta ja energiaa. Sama myös toisinpäin - näitä haluan tuoda itsekin läheisilleni, vaikka toisinaan mieli on maassa ja turhautumista ilmassa. Haluan oppia uutta ja kehittyä. Hyvinvointiin lukeutuu myös henkinen hyvinvointi ja aikuisena itsellään on vastuu siitä, että voi hyvin tai ainakin pyrkii voimaan hyvin. Jos on koko ajan paha olla ja olet jatkuvasti stressaantunut, ahdistunut, ärsyyntynyt tai surullinen, niin silloin on hyvä ymmärtää tehdä asialle jotain. MIKÄÄN ei muutu, jos mitään ei muuta elämässään. Se, joka voi asialle tehdä jotain ja sysätä muutoksen alkuun, olet sinä. Ei kukaan muu.
Elämä on aika lyhyt. Minusta tuntuu, että monet elävät sellaista "sitten kun"- elämää tämän päivän sijaan. Oravanpyörä on vahvasti läsnä - mitä enemmän teet töitä, perut vapaa- ajan tapaamisia töiden takia ja joustat tekemällä töitä mihin aikaan tahansa, sitä arvokkaampana monet sinut näkevät. Minusta tämä on nurinkurista, vaikka kieltämättä olen itsekin työnarkomaniaan taipuvainen, jos työn imu on vahvasti läsnä.
Tähän liittyen taitaa olla sanontakin - kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat. Ei. Aivan hirveä sanonta, joka alkujaan on tarkoitettu "kannustavaksi" sanonnaksi, että "kyllä ne kaikki vaikeudet palkitaan jossain vaiheessa". Kammottavaa. Käsitän tämän itse sarkastisella tavalla, että "kärsi, kärsi marttyyrina, siinähän yrität saavuttaa jotain parempaa elämääsi, mutta sitä et saa". Minusta onnellinen elämä ei koostu rahasta ja olemattomasta vapaa- ajasta, vaan ihan muusta! Kyllä, raha helpottaa asioita, mutta se ei ole missään nimessä onnen tae.
Elämä on arvaamatonta, ikinä ei voi tietää miten paljon itsellään on aikaa jäljellä. Viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä? Ei sitä kukaan voi sanoa, eikä luvata miten paljon sinulla on aikaa elää sitä elämää. Tästä syystä minusta on syytä keskittyä siihen hetkeen ja varsinkin, jos sinulla jälkikasvua. Lapset ansaitsevat läsnä olevan aikuisen. Aikuisten arki on sitä lasten lapsuutta, se on hyvä muistaa ja varsinkin silloin, jos elät elämääsi koko ajan tukka putkella.
Tänä päivänä läsnä oleminen ja pysähtyminen ovat entistä tärkeämpiä. Muistatko milloin viimeksi olet pitänyt SoMe- ja älylaite- vapaan vuorokauden? Milloin kuljit metsiä pitkin ja ihastelit syksyn tuloa? Milloin viimeksi menit juoksemaan vesisateeseen tai nautit sateenropinasta? Milloin viimeksi kokosit kaveriporukan yhteen? Entä milloin teit koko perheen kesken jotain? Haluan, että mietit myös milloin viimeksi nauroit niin, ettei naurulle meinannut tulla loppua?
Tällaisista hetkistä minä haluan pitää kiinni. Iloisia muistoja, läheisiä ihmisiä, tasapainoa, luovuutta ja elämää tässä hetkessä, ei vasta "sitten kun". Jos sinulle on taloudellisesti ja työpaikan puolesta mahdollista tehdä lyhyempää työviikkoa, niin kannattaa ainakin kokeilla. Aina voi palata takaisin täyteen viikkoon. Ennen työttömyyttä tein itse vajaata viikkoa. Oli mahtavaa, että viikonlopun aikana ehdin palautua kunnolla JA jäi vielä vapaapäiviä tehdä mitä ikinä vaan halusi tehdä.
Oravanpyörä on niin normalisoitu, että harva edes ajattelee tätä mahdollisuutena, vaikka se vapaus ja kahta päivää pidempi viikonloppu voi tehdä todella suuren muutoksen elämän laatuun. Varsinkin, jos työ on raskasta, stressaavaa ja vaikuttaa hyvinvointiin negatiivisesti. Muutenhan sitä vapaa- aikaa ei välttämättä kaipaa lisää, jos työ ei vie kaikkia mehuja muulta elämältä. Tee töitä elääksesi, mutta älä elä pelkästään työlle on yksi tärkeimmistä oivalluksista mitä olen aikuisiällä tehnyt parin burn outin jälkeen. :) Elämä on ihanaa ja rikasta, kun siihen kuuluu muutakin sisältöä.
Mistä sinä haaveilet ja mistä unelmoit?
Lue myös nämä:
Oi, paljon onnea! 🎈 Elämästä tulisikin nauttia enemmän, tuntuu, että arki vain mataa tasaiseen tahtiin. Olisikin hyvä irrottautua oravanpyörästä ja tehdä jotain muuta kuin sitä samaa. Se voi olla jotain pientä, mutta merkitys voi olla suurta. Kiitos hyvästä postauksesta, aihe on hyvin tärkeä. Varsinkin kun maailmassa tapahtuu ikäviä asioita.
VastaaPoistaKiitos paljon, Pihla! 🥳✨ Nimenomaan, aika kuitenkin tuntuu kuluvan koko ajan nopeammin ja nopeammin, mitä vanhemmaksi elää. Elämä on tässä ja nyt. Olisi kamalaa huomata jossain eläkeiän kynnyksellä, että tässäkö tämä elämä nyt oli... Sikäli, jos sinne asti henki pihisee. Oravanpyörästä irrottautuminen voi herättää tavoittelemaan oikeasti sitä mistä nauttii ja mitä haluaa sen sijaan, että elää samanlaisessa muotissa kuin kaikki muutkin ja mikä on yhteiskunnassa normalisoitu niin hyvin, että ihmetellään / kauhistellaan jos joku elääkin eri tavalla. 🤗
PoistaKiitos paljon palautteesta, ihanaa että pidit! 💕 Maailman tilanne on kamala. Sitä vaan toivoisi, että aiemman kaltainen hyvinvointivaltio olisi olemassa vielä silloin, kun jälkikasvu on aikuinen. 🤞🏻 Nyt mennään takapakkia järkyttävällä vauhdilla, mut toivottavasti tilanne korjataan tulevaisuudessa.
Korostustussia koko postauksen mitalta, aamen! Olen niin samaa mieltä.
VastaaPoistaVasta näiden työttömyysjaksojen aikana on todellakin tajunnut, että on tavoitellut sitä kaheksastanelijään-elämää vain siksi, että sulautuisi joukkoon ja olisi "normaali". Kun on tullut huonosti kohdelluksi ja herättänyt monissa ennakkoluuloja ulkonäön perusteella, siitä oravanpyörässä pyörimisestä sai sen pienen palasen joukkoon kuulumisesta. Olisikin kaikista ihaninta tehdä oma uransa ja luoda jotain mistä itse nauttii - rahasta viis kunhan tulee toimeen, mielenterveydelle ei voi laittaa hintoja.
Sitku-ajattelu on saanut jäädä melkein kokonaan taakse, oon huomannut miten on ihan mahtava fiilis kun tarttuu asiaan eikä ajattele että no sitten ensi kesänä, sitten kun on parempi ilma, sitten kun on enemmän rahaa.. elämä on nyt, ja se tapahtuu taustalla kun tekee suunnitelmia.
Ihanaa, kiitos niin paljon! ❤️
PoistaNimenomaan niin, että mielenterveydelle ei voi laittaa hintaa. Miullakin tulot tietysti pieneni, kun tein vajaata viikkoa, mutta silti rahaa jäi vielä ylimääräiseenkin. Ei toki yhtä paljon, mutta menoja katsomalla pystyi hyvin elämään kolmepäiväisellä työviikolla. Se vapaa- aika ja riittävä aika stressaavista töistä palautumiseen oli huomattavasti arvokkaampaa kuin ero palkassa täyden työviikon ja vajaan työviikon välillä. Täysi työviikkokin on jepa, jos vaan työ antaa enemmän kuin vie, eikä tarvitse tehdä jatkuvasti arvojensa vastaista työtä. 🤗
Se tuntuu kyllä mahtavalta! Miulla ainakin jää helposti vaivaamaan taka- alalle, jos joku juttu on kesken tai jää pakosta kesken. Eli on todella vaikea saada asiaa pois mielestä, ellei sitä hoida kerralla loppuun. Elämä on tässä hetkessä, ei vasta tuonnempana! Kiitos ajatuksia herättävästä ja mielenkiintoisesta kommentista. 🌸
Hieman myöhästyneet onnittelut! 💖 Syyskuu onkin oikea juhlakuukausi teillä!
VastaaPoistaSamaa mieltä koko kirjoituksesi kanssa. Elämän ei olisi hyvä olla vain suorittamista, mihin se helposti lipsahtaa. Omannäköinen elämä, jossa on läsnä perheelle ja voi nähdä kavereita on tärkeää.
Moni tuntuu odottavan kovasti tulevaa, että itse siinä kuunnellessa toivoo aina, että toivottavasti näette sen tulevan. Mitä jos vähän enempi oltaisiin tässä hetkessä. Tässä hetkessä ja paikalla, ei kännykän syövereissä. Siinäpä olisi tavoitetta itse kullekin.
Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä! Myrkyllisten ihmisten seurassa oma olo on aina kauhea, eikä sitä välttämättä edes huomaa kun tottunut jonkun tapaan piikitellä, mutta ulos ulos tällaiset ihmiset elämästä!
Oma hyvinvointi on kaiken a ja o.
Kiitos paljon! ❤️ Syyskuu on kieltämättä yhtä juhlaa, kun niin monilla ystävilläkin on synttärit samassa kuussa. 🤗
PoistaIhana kuulla, kiitos palautteesta! Elämä nähdään hyvin usein pelkkänä suorittamisena ja montaa asiaa arvotetaan juuri sen suorittamisen kautta - ei onnellisuuden, tasapainoisuuden tai vapauden kautta. Jälkimmäiset ovat onnellisessa elämässä tärkeitä, suorittaminen ei niinkään, vaikka toki osa nauttii suorittamisesta. Elämä on lyhyt ja milloin vain voi tulla lähtö, niin tässä hetkessä eläminen on tärkeää. Ei vasta "sitten kun", kun sitä ei välttämättä tule.
Puhelinriippuvaisuus on kyllä yksi... noh, syöpä tänä päivänä, minusta on käsittämätöntä miten sitä ei voi laittaa hetkeksikään pois käsistä. Varsinkin silloin, jos pitkästä aikaa näet ystävää kahvin merkeissä tai muuten olet tapaamassa ihmisiä. Kännykän ei pitäisi olla niin addiktoiva ja tärkeä osa kädenjatkeena, että keskustelu ja kuunteleminen eivät onnistu oikeiden ihmisten kanssa ollessa.
Nimenomaan! Energiasyöppöjä ja myrkyllisiä ihmisiä on pakko välttää ihan jo oman, sekä perheen hyvinvoinnin takia. Instagramissa taisinkin tästä puhua, että jotenkin turtuu siihen, jos porukassa yksi piikittelee, nöyryyttää ja mollaa muita koko ajan. Siitä tulee helposti jatkuva tapa, kun kukaan samassa porukassa ei uskalla siihen puuttua, koska a) saa huudot ja haukut päälleen koko porukan edessä, b) poistetaan koko porukasta ja haukutaan vielä lisäksi selän takana. Miun arvoihin ei sovi hyväksyä hiljaa mm. kiusaamista ja muiden kyykyttämistä. Se vaikuttaa ihan hirveästi ilmapiiriin ja hyvinvointiin, että tuntuu helpottavalta päästä sellaisesta myrkkykierteestä eroon. 😊 Hyvinvointi on nimenomaan a ja o!