Uuden vuoden haaste 2025 ja elämää puhelimen kautta

Sukelletaan lyhyesti, mutta useiden kuvamuistojen kera menneeseen vuoteen! Bongasin tämän haasteen Tyylimurun Tiinalta. Olen viime päivinä lukenut niin paljon erilaisia koosteita viime vuodesta, että en itse halunnut tehdä laajempaa kattausta ja muistelua, mutta tämä haaste on sen verran lyhyt, että päätin tehdä tämän. Toki viime vuosikaan ei ollut paras mahdollinen. Loppuvuosi oli onneksi paljon parempi, mutta vuoden 2024 alkuvuoden olisin voinut skipata kokonaan. Kuvat ovat puhelinkuvia, joten laatu ei ole yhtä hyvä kuin normaalisti.

1. Kuvaa mennyttä vuotta yhdellä sanalla.

Opettava? Silmiä avaavassa on kaksi sanaa, muuten menisin sillä. 

2. Uusi asia, jonka opit / teit ensimmäistä kertaa?

Opettelin maalaamaan tähtisumua ja galakseja. Kohteena oli kylppärin listat, joista tein normaalia leveämmät ja muut listat käsittelin tummanruskeiksi. Tänä vuonna tein muutenkin enemmän puutöitä, muun muassa tietokonepöydän, listat ja aloitin erästä arkkua käsittelemään uusiksi. Kokeilin myös lasittamista eri tavoilla keramiikkakurssin aikana. Testasin erilaisia tekniikoita kurssilla hyvin ja huonoin tuloksin. Peruskoulun savitöissä ja erillisillä keramiikkakursseilla olen käynyt, mutta silti on vähän hakusessa ja testailua alkuun. 

3. Milloin nauroit eniten?

Ystävien ja perheen kanssa. Juhlimme perinteen mukaan isolla porukalla vappua Kolilla ja nauroin niin, että vatsaan ja poskiin sattui. Sama juttu kahden eri ystäväni synttäreillä Kuopiossa kahteen otteeseen, puolison kanssa kahdestaan ollessa ja loppuvuodesta naurua riitti savityökurssilla. Lapsen kanssa naurettiin ihan sikana muun muassa sille, kun väsyneenä höpötin nukkuvani sängyn alla. Meillä on ollut ihania hetkiä tänä vuonna kaikkien läheisten kanssa - päivällisiä kesäisissä tunnelmissa, nuotiolla istumista ja makkaranpaistoa, yöllä valvomista, kahvitteluhetkiä, grillaamista ja erilaisia seikkailuja ympäri Pohjois- Karjalaa.

Loppuvuodesta olen saanut ilon ja ennen kaikkea onnellisuuden takaisin elämään, kun stressi, ahdistus ja eräs toksinen ihmissuhde jäi taakse. Vapauden tunne on ihana ja ei sitä kuormittavuutta ymmärtänytkään, ennen kuin vedin selvät rajat. Kaikkein onnellisimmillani olen ollut perheeni ja ystävieni kanssa.

4. Saavutus, josta olet ylpeä.

Vuosi oli saavutusten osalta hiljainen, kun se oli pääosin tavallista arkea. Mietin ensin, voinko edes olla tästä asiasta ylpeä - onhan tämä nyt tylsä ja ennen kaikkea tyhmä juttu kaikkinensa, mutta se tulee ekana mieleen, kun mietin mikä on parantanut elämänlaatuani eniten tänä vuonna. Tämä on itseasiassa sellainen juttu, johon liittyvistä ajatusten jakamisesta sain eniten kiitosta tutuilta ja tuntemattomilta viime vuonna Instagramin puolella. Moni kertoi saaneensa rohkaisua, hyväksyntää ja vahvistusta omaan tilanteeseensa, joka on minusta aika huippu juttu! 

Tämä rajanveto vaati rohkeutta, koska kukaan muu ei uskaltanut sanoa mitään. Siksi voin sanoa, että olen ylpeä arvojeni takana seisomisesta, vaikka se aiheutti parin ihmissuhteen katkeamisen ja pettymyksen eräälle tärkeälle ihmiselle. 2024 opetti, mihin ihmissuhteisiin kannattaa panostaa ja mitkä voi jättää niin sanotusti oman onnensa nojaan vähemmälle huomiolle, sekä panostukselle. 

En halunnut hyväksyä hiljaa epäasiallista käytöstä muita kohtaan ties millä verukkeilla (aivan kuin kenelläkään muulla ei olisi koskaan vaikeaa) ja olla koko ajan varpaillani, vaikka tiesin kyllä, että jos sanon tai kysyn mitään, niin minut eristetään porukasta. Taas kerran. Ja arvaa mitä? Niin tapahtuikin. :D Siitä huolimatta olen ylpeä siitä, että katkaisin jatkuvan negatiivisuuden kierteen, enkä hyväksynyt hiljaa muihin(kin) kohdistuvaa nöyryyttämistä ja muuta kiusaamista ko. porukassa. Koen itse vanhempana olevani vastuussa puolisoni kanssa siitä, millaisia ihmisiä lapsemme elämässä on mukana ja tämä oli valitettavasti jo toistuvasti sellaista, mitä emme halua edes omaan elämäämme, lapsesta puhumattakaan. 

Ehkä tämä tapaus avasi muidenkin silmiä, toivottavasti ainakin. Muiden kanssa olemme kuitenkin edelleen tekemisissä, mutta emme enää isommassa porukassa, vaan pienemmissä porukoissa tai kaksistaan. 

Kannattaa lukea kiltin tytön syndroomasta, jos aihe resonoi ja lopettaa se muita varten eläminen. Monet meistä, varsinkin naisista, on kasvatettu kilteiksi, hiljaisiksi ja hyväksymään kaikki epäkohdat, vaikka samaa mieltä ei itse olisikaan. Muista, että rajattomuudestasi eniten hyötynyt ihminen on se, joka suuttuu ja laittaa välit poikki vetäessäsi viimeinkin ne rajat. Muille se ei ole ongelma, että sanot ei tai jos olet eri mieltä, tai kyseenalaistat asian, joka ei käy järkeen millään tavalla. 

5. Ikimuistoisimmat juhlat.

Tähän minun on pakko vastata, että Mirkun juhlat olivat ehdottomasti ikimuistoisimmat vuonna 2024. Juhlat pidettiin Kuopion keskustan kupeessa teollisuushallissa ja ohjelmaan kuului muun muassa kahden maalauksen tekeminen yhdessä. Toinen maalaus esitti synttärisankaria ja toiseen sai maalata ihan mitä vaan mieleen tuli. Aivan ihana idea! Oli mahtavaa seurata, kun kaikki kävivät pitkin päivää ja iltaa lisäämässä maalauksiin jotakin. Lisäksi juhlat olivat 38- vuotisjuhlat - kukaan ei kiellä juhlimasta myös ei- pyöreitä vuosia. 

Elämä on tässä ja nyt, ei vasta "sitten kun". Juhlissa ei ollut kuin pari tuttua Mirkun lisäksi, mutta oli todella hauskaa ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin! Tunnelma oli ihan super rento ja avoin! 

6. Paras neuvo, jonka sait.

"Älä tuhlaa aikaasi ihmisten kanssa, jotka eivät pidä sinusta ja ovat aina sinua vastaan". Tähän uskon sataprosenttisesti. Ihan sama onko kyseessä kaveri, tuttu, "ystävä", sisar tai muu sukulainen, niin ei ole mikään pakko olla tekemisissä väkisin. Huonoa kohtelua ei tarvitse sietää keneltäkään, ei edes samaa verta ja lihaa olevalta. Hyvä ja asiallinen käytös kaikkia kohtaan on bare minimum eli minimivaatimus ihmissuhteessa kuin ihmissuhteessa. Jos se ei onnistu, niin silloin on peiliin katsomisen paikka.

7. Asia, josta olet eniten kiitollinen.

Omasta perheestä ja terveistä ihmissuhteista. En voi edes sanoin kuvailla, miten tärkeässä osassa he ovat olleet viime vuoden aikana. Olen kiitollinen ystävistä, jotka ovat puolustaneet minua jopa ärhäkästi ja olleet enemmän puolellani kuin "läheisiksi" luulemani ihmiset. He ovat olleet järjen ääni silloin, kun itsellä on ollut vaikeaa työn ja yhden ihmissuhteen kanssa. Itkin paljon, koin syyllisyyttä ja epäilin itseäni liikaa muiden tekemistä virheistä ja tunsin itseni yksinäisemmäksi, sekä irrallisemmaksi kuin koskaan aiemmin. 

Toisinaan tuntuu, että olen ajattelutapani ja arvojeni takia valovuosien päässä muista ihmisistä - niin suurelta se ero joskus tuntuu. Minusta tuntuu, että moni vain elää pysähtymättä miettimään mitään tai ketään sen syvemmin. Siis sillä tavalla, että kunhan on tarpeeksi rahaa ja joku puolison kaltainen kustannusten jakamiseen, mutta muulla kuten rakkaudella, ystävyydellä tai onnella ei tunnu hirveästi olevan mitään merkitystä. Minusta ne taas ovat tärkeimpiä asioita elämässä. En tiedä, saako tästä ajatuksesta kukaan muu kiinni? Moni asia meni uuteen perspektiiviin viime vuonna ja hyvä niin. Tiedän mihin ihmissuhteisiin panostan entistä enemmän myös jatkossa. Kiitos, että olette!

Mistä sinä olet eniten kiitollinen juuri nyt? Millä sanalla sinä kuvaisit omaa vuottasi?

✨ May your wishes come true in 2025 ✨

Paitamekko Blondie- maihareiden kanssa

Toisinaan arjessa mekko maihareiden kanssa on käytännöllisempi yhdistelmä kuin mekko korkokenkien kanssa. Varsikin talvella, kun maiharipohja on sileää pohjaa pitävämpi vaihtoehto. Yhdistin tähän päivän asuun Minna Parikan Blondie- maiharit paitamekon kaveriksi. Luumunvärinen paitamekko on Linen Girlsilta ja se on ihanan tiivistä, mutta silti ohutta pellavaa. Rypytetyt, kerrokselliset helmat ovat kauniita ja kieltämättä myös armollisia niinä päivinä, kun et halua laittaa tyköistuvaa vaatetta päälle. Tämän kaltaiset mekot ovat todella hyviä myös töissä, kun helma ei rajoita liikkuvuutta millään tavalla. 

Villakangastakki - Ril's

Pellavamekko - Linen Girls

Olkalaukku - Marimekko

Sukkahousut - Snag Tights

Nilkkurit - Minna Parikka

Mekko ja maiharit ovat yhdistelmänä arkinen vaihtoehto, mutta toisaalta tänä päivänä ei ole enää sellaista pukeutumisen kulttuuria kuin ennen. Ennen laittauduimme jopa peruskuppilaan ystävieni kanssa, mutta tänä päivänä monella on ihan tavalliset arkivaatteet päällä baareissa ja ravintoloissa. Etkot olivat vähän kuin "riitti", jossa vaihdettiin kuulumiset hiusten kihartamisen ja meikkaamisen parissa ennen illan hälyä ja tanssimista yökerhoissa. 

Oli mukavaa kokoontua porukalla meikkaamaan, laittamaan hiuksia ja aloittelemaan ennen kaupungille lähtemistä. Jotenkin pukeutuminen tuntuu arkipäiväistyneen vuosien mittaan, vaikka ennen ravintolaan ei ollut asiaa legginssien, collegehousujen tai sandaalien kanssa. Ne juhlamekot ovat / olivat aivan ihania, mutta tänä päivänä ne päällä saattaisi olla hieman ylipukeutunut yöelämässä. 

Ajat menevät eteenpäin, mutta kieltämättä itse tykkään panostaa ja miettiä pukeutumista tarkemmin juhliinkin. Nykyään ei tule baareissa enää käytyä kuin pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Arkityylini on monille muille ns. juhlavampaa pukeutumista, mutta minullakin vaihtelee fiiliksen ja tilanteen mukaan, miten juhlavasti pukeudun. Joskus enemmän on enemmän, kuten tässä juhla- asussa, jonka puin ystäväni ikäkriisijuhlille. Myös tämä juhla- asu oli hieman juhlavampi ja strassit kimalsivat liikkeen mukana. 

Tämän postauksen asu oli mieheni kummitytön synttäreille valittu asu, sillä menimme samalla Kuopioon treffaamaan isosiskoani. Matkustamista ajatellen halusin päälle jotain mukavaa, käytännöllistä ja hengittävää. 

Näistä Minna Parikan Blondie- maihareista tykkään niin paljon! Parikan kengissä on aika suuri ero kenkien mukavuudessa materiaalin osalta, sillä lähtökohtaisesti kaikki brändin kiiltonahkaiset kengät ovat naftimpia mitoitukseltaan kuin nappanahkaiset. Näissä nahkaisissa taas rakastan sitä, että ne mukautuvat jalkoihin hyvin ja sitä, että näissä oli saatavilla myös kuviollisia versioita. 

Monet kuviolliset Parikat ovat lemppareitani, mutta myös kiiltonahka miellyttää. Nappanahkaiset ovat useimmiten paremmat ja lämpimämmät jalassa kuin kiiltonahkaiset. 

Näiden kenkien kuvio on todella kaunis. Blondie- kengissa oli talvipohjat jo valmiina, mutta yllättävää kyllä - kiiltonahkaisissa Bunny Bootseissa ei ollut. Niissä oli ihan sileä pohja, siis ei uran uraa ollut pohjassa. Ne veinkin suutarille aikalailla heti, koska ei täällä Suomessa voi elää talvea sileällä pohjalla, jos aikoo selvitä ehjänä. 

Talvipohjiin meni useampi kymppi, mutta oli ehdottomasti sen arvoista! Voisi kuitenkin kuvitella, että suomalaisen suunnittelijan kenkien pohjissa olisi otettu huomioon se, että maihareita käytetään syksyisin, talvisin ja keväisin. 

Tämä minua välillä ihmetyttää merkkikengissä - asiakas joutuu viemään kengät suutarille joskus jo ennen käyttöä ja joskus hetken käytön jälkeen, koska pohjat eivät sovellu kosteahkoihin olosuhteisiin. Talvesta puhumattakaan. Toisaalta nahkapohja kertoo laadusta ja sanovat, että se mukautuu käytössä. Mutta. Nahkapohjaisia kenkiä et voi käyttää kostealla kelillä ulkona ja nurmikon aamuhuurrettakin saa vältellä, jos kengänpohjia ei aio pohjustaa. 

Ehkä tässä on kysymys myös siitä, mistä kukakin tykkää. Itse haluan käyttää kenkiäni kelistä riippumatta, en vain sisätiloissa tai pelkästään kuivilla keleillä. Kengät ovat ensisijaisesti käyttöä varten, eivät pelkästään koristeena. Pakko kyllä sanoa, että kyllä minä odottaisin monen sadan euron kenkien olevan sellaiset, jotka voit ottaa heti käyttöön. Jos maksan kengistä vaikkapa sen 400€, niin kuvittelisin, että niitä voi käyttää myös ulkona ilman erillistä visiittiä suutarille. 

Ehkäpä se on näitä keskituloisten ja köyhien ongelmia, kun kenkiä pitää voida käyttää ulkonakin kelistä riippumatta - heheh. Käyttöikäkin saisi mielellään olla useita vuosia, jos kengät ovat arvokkaat. 

Pyrin itse pohjustamaan kengät suutarilla ajoissa puoli- tai kokopohjilla kengistä riippuen, etteivät pohjat mene pilalle. Yhdet nahkapohjat meni pilalle, kun niitä ei oltu pohjustettu kokonaan eli käytännössä ahkeralla käytöllä ja ajoittaisesta hoidosta huolimatta osa kenkien pohjasta meni pilalle. Ne olisivat vaatineet koko pohjaan pinnoituksen. Niistä tuli oppirahoja minulle, sillä toiset samaan aikaan ostetut kengät ovat edelleen viikoittaisessa käytössä. Näissä Blondie- maihareissa oli onneksi jo valmiina talvipohjat ja näistä oli myynnissä useampi erilainen versio. 

Nyt lähtee juttua vähän liikaakin kengistä, mutta jos kengät aiheena kiinnostavat, niin käy ihmeessä tsekkaamassa alle linkitetyt kolme postausta! Aiheesta on tulossa myös lisää asiaa myöhemmin. Kyllähän noista noin 240 kenkäparista juttua riittää. 

Kenkien huoltaminen kotona

Irronnut kengänpohja ja muita tarinoita kengistä

Gucci vs. Louboutin