Uuden vuoden haaste 2025 ja elämää puhelimen kautta

Sukelletaan lyhyesti, mutta useiden kuvamuistojen kera menneeseen vuoteen! Bongasin tämän haasteen Tyylimurun Tiinalta. Olen viime päivinä lukenut niin paljon erilaisia koosteita viime vuodesta, että en itse halunnut tehdä laajempaa kattausta ja muistelua, mutta tämä haaste on sen verran lyhyt, että päätin tehdä tämän. Toki viime vuosikaan ei ollut paras mahdollinen. Loppuvuosi oli onneksi paljon parempi, mutta vuoden 2024 alkuvuoden olisin voinut skipata kokonaan. Kuvat ovat puhelinkuvia, joten laatu ei ole yhtä hyvä kuin normaalisti.

1. Kuvaa mennyttä vuotta yhdellä sanalla.

Opettava? Silmiä avaavassa on kaksi sanaa, muuten menisin sillä. 

2. Uusi asia, jonka opit / teit ensimmäistä kertaa?

Opettelin maalaamaan tähtisumua ja galakseja. Kohteena oli kylppärin listat, joista tein normaalia leveämmät ja muut listat käsittelin tummanruskeiksi. Tänä vuonna tein muutenkin enemmän puutöitä, muun muassa tietokonepöydän, listat ja aloitin erästä arkkua käsittelemään uusiksi. Kokeilin myös lasittamista eri tavoilla keramiikkakurssin aikana. Testasin erilaisia tekniikoita kurssilla hyvin ja huonoin tuloksin. Peruskoulun savitöissä ja erillisillä keramiikkakursseilla olen käynyt, mutta silti on vähän hakusessa ja testailua alkuun. 

3. Milloin nauroit eniten?

Ystävien ja perheen kanssa. Juhlimme perinteen mukaan isolla porukalla vappua Kolilla ja nauroin niin, että vatsaan ja poskiin sattui. Sama juttu kahden eri ystäväni synttäreillä Kuopiossa kahteen otteeseen, puolison kanssa kahdestaan ollessa ja loppuvuodesta naurua riitti savityökurssilla. Lapsen kanssa naurettiin ihan sikana muun muassa sille, kun väsyneenä höpötin nukkuvani sängyn alla. Meillä on ollut ihania hetkiä tänä vuonna kaikkien läheisten kanssa - päivällisiä kesäisissä tunnelmissa, nuotiolla istumista ja makkaranpaistoa, yöllä valvomista, kahvitteluhetkiä, grillaamista ja erilaisia seikkailuja ympäri Pohjois- Karjalaa.

Loppuvuodesta olen saanut ilon ja ennen kaikkea onnellisuuden takaisin elämään, kun stressi, ahdistus ja eräs toksinen ihmissuhde jäi taakse. Vapauden tunne on ihana ja ei sitä kuormittavuutta ymmärtänytkään, ennen kuin vedin selvät rajat. Kaikkein onnellisimmillani olen ollut perheeni ja ystävieni kanssa.

4. Saavutus, josta olet ylpeä.

Vuosi oli saavutusten osalta hiljainen, kun se oli pääosin tavallista arkea. Mietin ensin, voinko edes olla tästä asiasta ylpeä - onhan tämä nyt tylsä ja ennen kaikkea tyhmä juttu kaikkinensa, mutta se tulee ekana mieleen, kun mietin mikä on parantanut elämänlaatuani eniten tänä vuonna. Tämä on itseasiassa sellainen juttu, johon liittyvistä ajatusten jakamisesta sain eniten kiitosta tutuilta ja tuntemattomilta viime vuonna Instagramin puolella. Moni kertoi saaneensa rohkaisua, hyväksyntää ja vahvistusta omaan tilanteeseensa, joka on minusta aika huippu juttu! 

Tämä rajanveto vaati rohkeutta, koska kukaan muu ei uskaltanut sanoa mitään. Siksi voin sanoa, että olen ylpeä arvojeni takana seisomisesta, vaikka se aiheutti parin ihmissuhteen katkeamisen ja pettymyksen eräälle tärkeälle ihmiselle. 2024 opetti, mihin ihmissuhteisiin kannattaa panostaa ja mitkä voi jättää niin sanotusti oman onnensa nojaan vähemmälle huomiolle, sekä panostukselle. 

En halunnut hyväksyä hiljaa epäasiallista käytöstä muita kohtaan ties millä verukkeilla (aivan kuin kenelläkään muulla ei olisi koskaan vaikeaa) ja olla koko ajan varpaillani, vaikka tiesin kyllä, että jos sanon tai kysyn mitään, niin minut eristetään porukasta. Taas kerran. Ja arvaa mitä? Niin tapahtuikin. :D Siitä huolimatta olen ylpeä siitä, että katkaisin jatkuvan negatiivisuuden kierteen, enkä hyväksynyt hiljaa muihin(kin) kohdistuvaa nöyryyttämistä ja muuta kiusaamista ko. porukassa. Koen itse vanhempana olevani vastuussa puolisoni kanssa siitä, millaisia ihmisiä lapsemme elämässä on mukana ja tämä oli valitettavasti jo toistuvasti sellaista, mitä emme halua edes omaan elämäämme, lapsesta puhumattakaan. 

Ehkä tämä tapaus avasi muidenkin silmiä, toivottavasti ainakin. Muiden kanssa olemme kuitenkin edelleen tekemisissä, mutta emme enää isommassa porukassa, vaan pienemmissä porukoissa tai kaksistaan. 

Kannattaa lukea kiltin tytön syndroomasta, jos aihe resonoi ja lopettaa se muita varten eläminen. Monet meistä, varsinkin naisista, on kasvatettu kilteiksi, hiljaisiksi ja hyväksymään kaikki epäkohdat, vaikka samaa mieltä ei itse olisikaan. Muista, että rajattomuudestasi eniten hyötynyt ihminen on se, joka suuttuu ja laittaa välit poikki vetäessäsi viimeinkin ne rajat. Muille se ei ole ongelma, että sanot ei tai jos olet eri mieltä, tai kyseenalaistat asian, joka ei käy järkeen millään tavalla. 

5. Ikimuistoisimmat juhlat.

Tähän minun on pakko vastata, että Mirkun juhlat olivat ehdottomasti ikimuistoisimmat vuonna 2024. Juhlat pidettiin Kuopion keskustan kupeessa teollisuushallissa ja ohjelmaan kuului muun muassa kahden maalauksen tekeminen yhdessä. Toinen maalaus esitti synttärisankaria ja toiseen sai maalata ihan mitä vaan mieleen tuli. Aivan ihana idea! Oli mahtavaa seurata, kun kaikki kävivät pitkin päivää ja iltaa lisäämässä maalauksiin jotakin. Lisäksi juhlat olivat 38- vuotisjuhlat - kukaan ei kiellä juhlimasta myös ei- pyöreitä vuosia. 

Elämä on tässä ja nyt, ei vasta "sitten kun". Juhlissa ei ollut kuin pari tuttua Mirkun lisäksi, mutta oli todella hauskaa ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin! Tunnelma oli ihan super rento ja avoin! 

6. Paras neuvo, jonka sait.

"Älä tuhlaa aikaasi ihmisten kanssa, jotka eivät pidä sinusta ja ovat aina sinua vastaan". Tähän uskon sataprosenttisesti. Ihan sama onko kyseessä kaveri, tuttu, "ystävä", sisar tai muu sukulainen, niin ei ole mikään pakko olla tekemisissä väkisin. Huonoa kohtelua ei tarvitse sietää keneltäkään, ei edes samaa verta ja lihaa olevalta. Hyvä ja asiallinen käytös kaikkia kohtaan on bare minimum eli minimivaatimus ihmissuhteessa kuin ihmissuhteessa. Jos se ei onnistu, niin silloin on peiliin katsomisen paikka.

7. Asia, josta olet eniten kiitollinen.

Omasta perheestä ja terveistä ihmissuhteista. En voi edes sanoin kuvailla, miten tärkeässä osassa he ovat olleet viime vuoden aikana. Olen kiitollinen ystävistä, jotka ovat puolustaneet minua jopa ärhäkästi ja olleet enemmän puolellani kuin "läheisiksi" luulemani ihmiset. He ovat olleet järjen ääni silloin, kun itsellä on ollut vaikeaa työn ja yhden ihmissuhteen kanssa. Itkin paljon, koin syyllisyyttä ja epäilin itseäni liikaa muiden tekemistä virheistä ja tunsin itseni yksinäisemmäksi, sekä irrallisemmaksi kuin koskaan aiemmin. 

Toisinaan tuntuu, että olen ajattelutapani ja arvojeni takia valovuosien päässä muista ihmisistä - niin suurelta se ero joskus tuntuu. Minusta tuntuu, että moni vain elää pysähtymättä miettimään mitään tai ketään sen syvemmin. Siis sillä tavalla, että kunhan on tarpeeksi rahaa ja joku puolison kaltainen kustannusten jakamiseen, mutta muulla kuten rakkaudella, ystävyydellä tai onnella ei tunnu hirveästi olevan mitään merkitystä. Minusta ne taas ovat tärkeimpiä asioita elämässä. En tiedä, saako tästä ajatuksesta kukaan muu kiinni? Moni asia meni uuteen perspektiiviin viime vuonna ja hyvä niin. Tiedän mihin ihmissuhteisiin panostan entistä enemmän myös jatkossa. Kiitos, että olette!

Mistä sinä olet eniten kiitollinen juuri nyt? Millä sanalla sinä kuvaisit omaa vuottasi?

✨ May your wishes come true in 2025 ✨