Rohkeaa pukeutumista ja talvista iloa leipäpusseista

Tässä asussa on vähän sellaista Barbie- fiilistä, varsinkin jos takki on pinkki! Minulla oli tämä asukokonaisuus toisena päivänä päällä pinkillä takilla ja kaupassa joku vanhempi rouva tuli kehumaan, miten kaunista ja värikästä pukeutumista tämä asuni on. Made my day! On ihanaa, jos uskaltaa kehua tuntemattoman ihmisen asua, mikäli siitä pitää. Minulle jäi todella hyvä fiilis koko loppupäiväksi, noin pienellä vaivalla. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että suomalaisessa katukuvassa saisi näkyä enemmänkin värikkäitä takkeja tai vaatteita - ei vain mustia, harmaita tai ruskeita. 

Villakangastakki - itsetehty

Paita - Urban Classics

Minihame - Link (kirppikseltä)

Sukkahousut - Snag Tights

Nilkkurit - Calvin Klein

Laukku - Furla

Kehumisen ja positiivisen palautteen antamista pitäisi kieltämättä tehdä itsekin enemmän. Blogimaailmassa ja ystävien kanssa se on helppoa, sekä tulee luonnostaan, mutta positiivisella palautteella on hurjan suuri merkitys myös työelämässä ja harrastuksissa. Ohimennen tuntemattoman tai vaikkapa työkaverin asun, laukun, jonkin teon tai vaikkapa hymyn kehuminen ei vie kuin muutaman sekunnin omasta ajastasi, mutta voi olla merkittävä kohtaaminen kyseiselle henkilölle. 

Ainakin omassa elämässäni näitä kohtaamisia tulee harvoin. Toki en liikukaan yhtä paljon esimerkiksi kaupungilla ja ravintoloissa, kuten ennen. Enemmän saan kommentteja, että pitäisi pukeutua ikäni mukaisesti, kommentteja liian lyhyestä hameesta tai painosta. Nämä tulevat suurimmilta osin SoMen kautta anonyymeilta tai keski- ikäisiltä ihmisiltä. 

Älä anna iän määrittää pukeutumistasi, se on oma asiasi miten pukeudut. Tyylisi ei ole muiden hallittavissa oleva juttu. Ainakin minulle jää tuollaisista negatiivisista ja pukeutumisen rajoittamiseen tähtäävistä kommenteista usein sellainen kuva, että naisen pitäisi muuttua näkymättömäksi vanhetessaan ja olla niin muiden hallittavissa. Minusta se on väärin. Elämässä on muutenkin monia paineita tuovia asioita ja sääntöjä noudatettavana. 

Pukeutumisen ja arjen pitää olla myös hauskaa, mukavaa, vapautta ja ilahduttavaa. Pukeutuminen on ehkä helpoin keino tuoda omaa persoonallisuuttaan esille, varsinkin ei- niin- räiskyvälle ihmiselle. Kaikille tyyli ei ole niin tärkeä asia, mutta itse rakastan muotia, vaatteita ja tyyliä. Saan niistä paljon iloa ja näen tyylin elämänpituisena matkana, en vain yhden muotin ja/ tai yhden tavan kokonaisuutena. 

Olen itseasiassa nuorempana pukeutunut huomattavasti tiukemman muotin mukaan kuin ennen, mikä sinänsä on hauskaa, että silloin puhuttiin persoonallisesta tyylistä ja tyylisuunnasta. Kyseisessä genressä oli niin paljon portinvartijoita sen kanssa mikä lasketaan genren mukaiseksi tyyliksi, että hohhoi. Käytännössä muotti oli ahdas ja muiden määrittelemä sen persoonallisuuden sijaan, aina tuli jotain sanomista uutta kokeillessa ja arvostelua jonnin joutavista asioista. Liian tiukat rajat, yleiset raamit ja muiden asettamat muotit siitä, mikä on ko. tyyliä, veivät pukeutumisesta ilon kokonaan. Luovuudesta puhumattakaan! 

Noh, nykyään en määrittele tyyliäni. Toisinaan se on koko mustaa rock- tai gootti- viboilla, toisinaan värikästä ja pinkkiä, joskus ultranaisellista tai klassisempaa pukeutumista kynähameineen. Se olen minä, oli sitten päällä läppähametta kilisevillä ketjuilla korsettitopin kanssa tai pinkkiä viittatakkia röyhelömekon kanssa. Ei sillä ole väliä, sama ihminen siellä tyylin alla on. Musiikkimakukaan ei ole välttämättä sidonnainen siihen, miltä näytät. Tiesitkö, että kuuntelen pääasiassa raskasta rockia, goottirockia, grungea ja metallia vuosien takaa? 

Olen vuosien mittaan tullut siihen tulokseen, että pukeutumista en rajoita, vaan kokeilen rohkeasti uutta, jos löydän jotain mistä pidän tai haluan kokeilla. Hyödynnän jo olemassa olevia vaatteita, sekä asusteita ja ompelen toisinaan uutta. Joskus myös muokkaan vaatteita mm. maalaamalla tai mallia muuttamalla. Huomioin pukeutumisessa päivän fiiliksen ja pyrin kokeilemaan uusia yhdistelmiä niillä samoilla vaatteilla, mitkä minulla jo on. 

Pukeutumisessa vapaus on parasta! Erilaisten kokonaisuuksien testaaminen on myös hauskaa. Usein käy niin, että löydän uuden suosikkiyhdistelmän, mitä käytän jatkossa useiden vuosien ajan. Oletko joskus ostanut jonkun aivan ihanan vaatteen tai asusteen, mutta et ole käyttänyt sitä jostain syystä? Esimerkiksi siksi, että se tuntuu olevan jollain tavalla "liikaa", erikoinen tai liian kirkas? Pue se vaate päällesi, vaikka heti huomenna. Olemme täällä vain kerran. 

Useampi erikoinen tyylijuttu tulee mieleen vuosien takaa. Voin omasta elämästäni kertoa, että en usko kenenkään muistavan, että olen käynyt nuorena kaupassa leipäpussit villasukkien päälle sidottuna. Isäni ei tosin antanut sitä unohtaa, hahah. Teininä tämä tapaus hävetti ihan sikana, vaikka hauska juttuhan tämä on näin jälkikäteen! Olin ulkona muiden sisarusten kanssa. Isällä oli siis kiire kauppaan ja pyysi minut kyytiin, joten hyppäsin suoraan autoon. Enhän minä ehtinyt kenkiä lähteä vaihtamaan tai edes huomannut, että eihän minulla edes ollut kenkiä. Isä huomasi sitten kaupassa, että kengät puuttuu, kun vierestä kuului pussien rapinaa ja sipsutusta. 

Miten näin pääsi käymään ja miksi minulla ei ollut kenkiä jalassa? Villasukat ja leipäpussit niiden päällä olivat ihan voittamattomat, kun sisarusten kanssa yritettiin juosta ja liukua mahdollisimman pitkälle liukkaalla pihalla! Kengät eivät luistaneet tarpeeksi, mutta leipäpusseilla pääsi liukumaan pitkälle. Ihan vain vinkiksi, jos joskus kisaat siitä, kuka liukuu talvella pisimmälle muutaman juoksuaskeleen tai liukumäen avulla. Oli hauska kisa. 

Suoraan sanottuna monet ihmiset ovat niin kiinni omassa elämässään ja päässään, että he eivät edes a) huomaa, että olet pukeutunut näyttävämmin tai erilaisemmin, tai b) muista jälkikäteen, jos olet pukeutunut heidän mielestään "oudosti". Ja vaikka muistaisivatkin, niin se fiilis mikä sinulla on ko. vaatteen tai asusteen kanssa on huomattavasti tärkeämpää kuin jonkun muun ohimenevä ja tuomitseva ajatus. :) Heiii, et sitä paitsi ole lähdössä ihmisten ilmoille villasukissa ja leipäpusseissa, kuten minä tein. Persoonallinen pukeutuminen ei satuta ketään, go for it! 

Oletko sinä pukeutunut nuorempana jonkin alternative- tyylin mukaan? Oletko huomannut, että viimeisen vuoden sisällä monet alt- tyylit ovat taas alkaneet yleistyä katukuvassa, sekä sosiaalisessa mediassa? 

Lue myös nämä postaukset: 

Meidän alkuvuosi puhelinkuvina - maalausta, keramiikkaa, kirppistelyä ja keikkoja

Itsetehty väljä toppi vaiko kaalipaita? 

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! 

Meidän alkuvuosi puhelinkuvina - maalausta, keramiikkaa, kirppistelyä ja keikkoja

Mietin tuossa hetki sitten, että "ei perhana, eihän myö olla tehty mitään tässä alkuvuoden aikana!" Noh, aloin selata iPhonesta kuvia läpi ja kyllähän siellä on jotain tapahtunut alkuvuoden mittaan. Aika rauhallista ja tasaista meillä on arki ollut. Se on ihan hyvä juttu - silloin menee yleensä hyvin ja tasapainoisesti, jos elämä ei ole jatkuvaa vuoristorataa. Pidän onnellisesta ja tasaisesta elämästä. Mutta nyt päästän teidät kurkistamaan meidän arkeen täällä Pohjois- Karjalassa! 

Jos olet tuoreempi seuraaja, niin minä tosiaan asun pienessä kylässä Pohjois- Karjalassa, ihan Joensuun kupeessa. Asun mieheni ja lapsemme kanssa kolmestaan. Meillä on myös kolme kissaa - Pikkukyläläinen, Vivi ja Väyrynen. Puolisoni kanssa olemme olleet pitkään yhdessä. Tänä vuonna meille tulee neljätoista vuotta yhteistä matkaa täyteen. Lapsemme sen sijaan täyttää tällä viikolla 12- vuotta ja puolisollani on myös synttärit päivää ennen lapsen syntymäpäivää. Heillä syntymäpäivät sattuivat hauskasti peräkkäin, kun lapsi syntyikin helmikuussa, eikä lasketun ajan hujakoilla maaliskuussa. 

Alkuvuodesta istuimme iltaa ja kävimme baarissa ystäväni kanssa, joka muutti takaisin Joensuuhun. Oli aivan ihanaa nähdä, sillä yhteys hiipui muutamia vuosia sitten. Hänen kanssaan ollaankin sitten tavattu useamman kerran. Toisten ystävien kanssa treffasimme pitkästä aikaa karaoke- kilpailussa ja tänä viikonloppuna näemme myös. Olen nyt viime aikoina aktivoitunut tapaamaan ystäviä enemmän kun tuntuu ihan siltä, että olen mökkiytynyt tänne maalle talven synkkyyden myötä. Valoa riittää nyt enemmän ja se tuntuu! 

Tammi- ja helmikuussa on ehdottomasti kauneinta talven aikana. Tänä vuonna luonto on tarjonnut meille yllättävästi myös sumua, jota ei yleensä koskaan näe talvella. Maalla asumisessa on ihanaa se, miten näet luonnon monimuotoisuuden heti kotiovelta ja pihatieltä. Monet kauniit hetket jäisivät näkemättä ja kokematta, jos asuisi kaupungissa tai valosaasteen keskellä. 

Viime kuukausina olemme pelanneet Unoa lähes joka ilta. Lapsi tuumasi, että nyt pelataan tätä niin pitkään, että äitikin on hyvä Unossa. Heh. Tämä on ollut mukava uusi rutiini ja lapsi on tykännyt todella paljon siitä, että istutaan sohvapöydän ääreen pelaamaan iltaisin. 

Unon lisäksi olen maalannut iltaisin. Olen hirveän onnekas, kun minulla on puoliso ja lapsi, jotka ymmärtävät luovan tekemisen flow:n. Kuuntelin musiikkia ja nautin muutaman lasin lempiviiniäni maalaamisen ohessa ja puoliso huolehti kaikki lapsen iltahommat sun muut, että saan maalata rauhassa. Luovuutta pakottamalla jäljestä ei tule yhtä hyvää kuin flow- hetkessä tekemällä. Tämä pätee niin kirjoittamiseen, videoiden kuvaamiseen kuin valokuvaamiseen, askarteluun ja maalaamiseen. Ihan kaikkeen luovaan tekemiseen, jossa ei ole valmiiksi määriteltyjä rajoja ja sääntöjä. 

Tämän ylläolevan pyöreän maalauksen tein äidille, sillä hän muisteli viime kesänä erästä teininä maalaamaani taulua, joka on lapsuudenkodissa. Halusin maalata hänelle uuden taulun lahjaksi nykyiseen asuinpaikkaan. Yritin käyttää hänen lempivärejään ja testasin samalla kuparisena hohtavaa erittäin pigmenttistä Inka Gold- metallinsävyistä maalia. Toivottavasti hän pitää tästä, pidetään peukkuja! 

Käyn yleensä kuun alussa ja puolessa välissä isosti kaupassa, ettei tarvitse käydä kaupassa niin usein ja budjetti pysyy määritettyjen rajojen sisällä. Tämä tapa on helpottanut budjetointia ja arkea ihan älyttömästi, kun ei tarvitse koko ajan juosta kaupassa. Käyn samalla aamiaisella Joensuussa, joten pyysin ystävän mukaan kahville ja kiertämään muutamat liikkeet keskustassa. Joensuun Robert's Coffee on aamuisin place-to-be, heidän americanonsa on aivan ihanaa. 

Samalla reissulla kävin ostamassa kehyksiä muun muassa Inka Ruskan taideprintille ja muille kettu- tauluille. Bongasin myös ruokakaupasta numeroilmapallot lapselle ensi vuodelle, tälle vuodelle tilasin Kätevästä Kädestä hopeiset heliumpallot ja ostin hopeiset numeropallot myös. Kylläpä aika menee nopeasti, vastahan hän oli ihan pieni ja nyt on jo mummoaan pidempi! Seuraavaksi menee minusta ohi. 

Lapsella on ollut melkoinen kasvupyrähdys, niin olemme vieneet kirppikselle todella paljon vaatteita, leluja, urheiluvälineitä ja kirjoja. Viemme vielä lisääkin, kun ehdimme käydä kaikki lelut, kirjat ja loput vaatteet läpi. Joensuun Noljakkaan aukesi viime vuonna lastenvaatekirppis The Little One ja otimme sieltä 10 viikoksi paikan. Paikka on siisti ja väljä, joka on aivan ihanaa - kukaan ei pidä ahtaista kirpputoreista, joissa ei mahdu liikkumaan tai selaamaan tarjontaa. Eli jos asut Joensuussa tai lähiseudulla ja tarvitset lapselle vaatteita ynnä muuta, niin käy The Little Onessa! Hinnat ovat siellä todella edulliset. Vaatteet ovat koottain, joten on todella iisi löytää juuri sitä kokoa mitä tarvitset. 

 

Allaolevassa kuvassa olen juuri lähdössä mieheni kanssa Dingon keikalle Las Palmasiin. Vitsit, mikä nostalgiatrippi! Tämä look oli aika cool ja tykkään kuvasta, vaikka tässä onkin vähän julmuri- ilme, heheh. Keikalla oli aivan älyttömästi porukkaa, mutta nuoria oli todella paljon ja moni oli tullut vanhempansa kanssa katsomaan Dingoa. 

Esiintyminen oli myös erilainen kuin nykyään on, yleisön laulattamista oli todella paljon ja toisaalta musiikissa huomasi, että aikaa on kulunut Dingon kulta- ajoilta. Olisipa hauskaa, jos joku toinenkin suomalainen bändi saisi aikaan vastaavan huuman kuin Dingo aikoinaan. 

Seuraava keikka, minne mennään, onkin ulkomailla asti. Muokkailimme hieman ajankohtaa ja matkoja, että saamme oltua paikan päällä hieman kauemmin. Samalla saimme hintaa huomattavasti edullisemmaksi, joka on aivan loistavaa, kun meillä on enemmän aikaa tutustua kaupunkiin syvemmin! Pitää vaan lapsen hoito sopia hieman pidemmäksi aikaa, kun hän ei halua lähteä keikalle mukaan. 

Keikkojen, ompelemisen ja taiteen lisäksi olen käynyt keramiikkakurssilla. Nautin aivan älyttömästi joka viikkoisesta kurssista savitöiden parissa. Meillä on ryhmässä todella hyvä yhteishenki ja ohjaaja on myös loistava. Vaikka minulle on käynyt useita mokia ja olen ollut ärsyyntynyt yhden saven työstämisestä, niin silti tekeminen ei ole lannistavaa, vaan sitä aina odottaa seuraavaa kertaa. Tämä karkeampi savi nimittäin kuivuu toisinaan liian nopeasti, joka tarkoittaa sitä, että työ halkeaa. 

Tässä murheenkryyni- savessa on hopeisia ja mustia pieniä pilkkuja. Se näyttää kauniilta! Olen tuosta savesta saanut onneksi muutamia ehjiäkin töitä, mutta useampi on myös haljennut. Oppia ikä kaikki, tällä savella tehdessä pitää huolehtia kunnollisesta muovittamisesta, että työt eivät kuivu liian nopeasti. Ylläolevia ei ole vielä lasitettu, vaan työt ovat raakapolton jälkeisessä tilassa. Tein tänne blogiin arvottavaksi kaksi juttua, niistä kerron enemmän sitten myöhemmin, mikäli lasitus onnistui! 

Allaolevassa kuvassa on toinen maljakko ilman kukkia, sillä pidin tuosta muodosta, vaikka se oli hieman haastava tehdä. Ylijääneestä palasta tein tuikkualusen kolmiulotteisilla sydänkuvioilla. Sydänkuviot kaulitsin sellaisella huopaisella koristenauhalla, joka joskus tuli saamani lahjan kääreessä. Seuraavaksi aion tehdä lautasia ja mieheni pyytämän perinteisen moussaka- padan. 

Kuten aiemmin mainitsinkin, niin täällä maalla näkee luonnonilmiöitä ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Kävimme kylällä kaupassa ja ihmettelimme helmiäispilviä matkalla. Ihan mielettömän kaunista! Tuli ihan sellainen olo, että onko tämä oikeasti totta? Näenkö oikein? Ihan kuin jostain elokuvasta. Aivan kuin maalaus ja uskomattoman kirkkaana hohtavat värit, vaikka helmiäispilviä olivatkin. En muista nähneeni ennen helmiäispilviä, mutta onneksi nyt saimme sellaisia ihastella muutamana päivänä peräkkäin. 

Luonnon ihmettelyn lisäksi olen viime aikoina kokkaillut yhtä sun toista. Meillä mies yleensä huolehtii kokkaamisesta, minä enemmän muusta. On kuitenkin ollut mukavaa kokeilla uusia reseptejä ja toki myös vanhoja tuttuja on tullut käytettyä. Tein eräänä päivänä pataleipääkin, sillä lapsi tykkää pataleivästä erittäin paljon ja se katoaakin parempiin suihin todella nopeasti. Lähiaikoina aion tehdä myös ruisleipää, sillä lupasin jakaa ystävälleni omasta ruisleivän juurestani osan. 

Avasimme viikonloppuna grillauskauden omalla pihalla! Grillasimme muun muassa vartaita ja nautimme ulkona olemisesta. Oli todella kaunis aurinkoinen pakkaspäivä, mutta kerrospukeutumisen vaivasta huolimatta oli ihanaa jutella liekkien ääressä ja ihan olla vaan ulkona. Tätä pitää tehdä enemmänkin tänä vuonna, vuodenajasta huolimatta! 

Elämä on hyvää. Minusta tuntuu, että viime päivinä paistanut aurinko on saanut sielunkin hymyilemään. Tällä viikolla onkin edessä lapsen synttäreiden järjestelyt, kirppikselle menevien juttujen lajittelua, siivoamista ja koristelua. Meillä on vähän erikoisemmat suunnitelmat tälle vuodelle ja tarjoilujenkin kannalta mennään vähän täyttävämmällä setillä kuin normaalisti. Aktiviteetin jälkeen kaikilla on varmasti nälkä, niin siksi näin. 

Hmm... Mitäs muuta täällä on tapahtunutkaan? No, ainakin sen verran, että ostin uuden tietokoneen! Edellinen tietokone porskuttaa edelleen todella hyvin, mutta en enää saa siihen Lightroomin ja Photoshopin uusimpia päivityksiä, vaikka itse ohjelmat pyörivät edelleen nopeasti. Uusi oli siis hankittava, sillä molemmista ohjelmista pitää pysyä kärryillä. Vanha MacBook Pro- läppäri etsii uutta kotia, kun minä jatkan omia juttujani tällä uusimmalla versiolla samasta koneesta. 

Mitä sinulle kuuluu? Mikä on ollut paras juttu tässä kuussa? Leppoisaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle! 

Jos pidit tästä ja muista postauksista, ota blogi seurantaan Blogit.fi:ssä! 

Itsetehty väljä toppi vaiko kaalipaita?

"Mitä, onko nämä sittenkin kaaleja tai salaatinkeriä...?" mietin, kun ompelin yläosaan tikkausta. Tätä kangasta olen katsonut kyllä monta kertaa, kun ihastuin sen kuviointiin viime kesänä, mutta nyt pidempään katsottuani nuo kuviot alkavat näyttää ihan kaaleilta. Abstraktissa kuviossa voi kukin nähdä mitä ensimmäisenä mieleen tulee ja minulla se oli nyt tämä. Jotenkin tuo kuvio ei ole palautunut abstraktiksi, mitään esittämättömäksi kuosiksi omassa mielessäni. Kaaleja tai ei, ompelin itselleni väljän topin kepeästä ja hyvin laskeutuvasta viskoosista. 

Nahkatakki - itsetehty

Toppi - itsetehty

Minihame - BikBok

Sukkahousut - Snag Tights

Saappaat - Dame Rose

Kaulahuivi - Gina Tricot

Kristallirannekorut - Ecoteekki

Olkalaukku - Marimekko 

 

Käytin tämän topin leikkuussa samaa kaavaa, jolla tein tämän kerrostetun pellavamekon. Leikatessa avarsin hieman pääntietä edestä ja takaa, sekä jatkoin yläosan helmaa suoraan. Kaava on malliltaan aika väljä, joten sillä tehdyt vaatteet ovat kesällä ihanteellisia päällä. Viskoosi on materiaalina pehmeää ja laskeutuvaa, mutta tosiaan ajan kanssa nukkaantuu herkemmin kuin vaikkapa puuvilla ja pellava. 

Tällainen toppi olisi muuten ihana sellaisena hieman peplumin mallisena, varsinkin kapeiden kynähameiden kanssa. Sellaisena paitana, jossa helmaan jäisi lyhyt frilla. Ehkäpä sellainen pitää tehdä, kun sopivaa matskua löytyy varastosta! 

Harvoin ostan mitään viskoosista muuhun kuin satiinisena takkien vuorikankaaksi, mutta tällaisena tiiviinä kankaana se ei nukkaannu yhtä herkästi kuin harvemmissa materiaaleissa ja neuleissa. Pari erilaista kangasta ostin, joista toisesta ompelin väljän t- paidan ja toisesta tämän naruolkaimisen topin. Myös toinen kangas oli kuvioltaan abstrakti. Käytän naruolkaimisia toppeja paljon, mutta niitä ei valitettavasti ole ollut saatavilla yhtä paljon kuin ennen. Itse piti tehdä siis ja itse tekemällä saa juuri sellaisen kun haluaa. 

Sidoin naruolkaimiin pienet rusetit yksityiskohdaksi, kuten yläpuolella olevassa kuvassa näkyy. Kiinnitin rusetit tikkaamalla kiinni, jotta ne eivät avaudu vahingossa tai tarkoituksellakaan. Muuten toppi on malliltaan niin tavallinen, että rusetit olivat tarpeen. Söpö yksityiskohta. Yläosassa on rypytystä sekä edessä, että takana. Tasaisen rypytyksen saa tehtyä helposti kiristysnauhoilla tai työntämällä nuppineulan paininjalan "saranaan", jolloin kangas rypyttyy tasaisesti koko ompeleen matkalta. 

Tässä asussa on samat 50 denierin ihonväriset sukkahousut kuin edellisessä postauksessa. Kuten kuvasta näkyy, niin sävy on erittäin onnistunut - ihan kuin sukkahousuja ei olisi lainkaan. Puin kokonaisuuteen pitkät mustat saappaat mustan minihameen kanssa. Toppi ja hame sopivat hyvin yhteen, jonka lisäksi tuo kuminauhavyötäröinen hame on todella mukava päällä. 

Keli oli plussan puolella tai tuntumassa, joten puin kokonaisuuteen itsetehdyn nahkatakin, sekä kevyemmän huivin vuosien takaa. Tuo huivi minulla on ollut reilusti yli kymmenen vuotta. Tässäkin asussa hain vähän sellaista keväistä fiilistä, vaikka asuna tämä setti oli sopivan lämmin näille keleille. Ei ehkä vilukissoille sopiva asu, mutta tällaisille ihmisille sopiva, joilla on yleensä aina lämmin. 

Oli mukavaa ommella pitkästä aikaa jotain kuviollista! Tämän ja toisen kuviollisen paidan ompelusta jäi inspiroitunut olo. Sellainen fiilis, että olisi ihanaa ommella joku juhlapuku kolmiulotteisilla kuvioilla. Taitaa olla niin, että laitan erään katsomani kankaan tilaukseen ulkomailta ja alan suunnittelemaan kaksiosaista juhlapukua. Juhlamekon vaativia juhlia ei tosin ole tiedossa, mutta ehkäpä sellaiset pitää järjestää kesällä tai syksymmällä. 

Pidätkö sinä abstrakteista kuvioista vaatteissa tai taiteessa, vai oletko enemmän hillitymmän tyylin ja yksiväristen vaatteiden ystävä? 

Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle! 

Kirkasta pinkkiä ja verkkosukkahousuja talven harmauteen - Päivän asu kellohameella

Viime aikoina olen kaivannut vähän väriä pukeutumiseen, sillä muuten arki on ollut tasaista ja tavallista puurtamista viime viikonlopun keikkaa lukuunottamatta. Minulle pukeutuminen tuo iloa ja tietyillä väreillä voi tietoisesti piristää mieltään, vaikka ulkona olisi aivan harmaata. Suomen katukuvakin kaipaa vähän enemmän väriä! Pinkki on itselleni yksi niistä väreistä, jotka ilahduttaa ja tuntuu hyvältä päällä. Pinkillä villakangastakilla ei voi epäonnistua, mutta lisäsin silti asuun muutamia muitakin fiilistä nostattavia elementtejä. 

Villakangastakki - Ril's

T- paita - O.i.s. (kirppikseltä)

Kellohame - itsetehty

Ihonväriset sukkahousut ja verkkosukkahousut - Snag Tights

Nilkkurit - Minna Parikka

Laukku - Furla

Pinkin takin lisäksi asusteet valitsin sävy sävyyn, tietenkin. Mieheni äidin tekemä kaulahuivi on ihan paras, näyttää rennolta ja tyylikkäältä asussa kuin asussa! Pidän siitä, miten tämän voi kietoa joko kaulan ympäri tai sitten kääräistä vaan solmulle eteen jättäen huivin päät vapaiksi. Alempana näet, miten huivi asettuu pelkän solmun kanssa - aika rento ja silti tyylikäs, vai mitä? 

Laukuksi tähän asuun valitsin Furlan pinkin Candy- laukun, tämä on niin herkullisen pinkki! Laukku on todella helppohoitoinen ja näin nollakeleille sopiva. Tämä laukku ei pidä liian kovista pakkasista, eikä liian kuumasta, mutta useimmilla keleillä se on käytännöllisen tilava. Furlan laukuissa ihanaa on se, että ne ovat laadukkaita ja järkevän hintaisia. Sen lisäksi niitä ei näe katukuvassa kaikilla muillakin. 

Pinkki ja violetti näyttävät hyvältä yhdessä, joten vaatekaapista valkkasin taskullisen kellohameen. Tässä pellavahameessa on takaa pidempi helma ja vyötäröllä kuminauha säätönapilla. Pidän siitä, että helma on takaa pidempi, sillä silloin ei tarvitse varoa vilauttamista kumarrellessa. Tämän hameen ompelin muutamia vuosia sitten ja kieltämättä muutama vastaavan mallinen hame menisi käytössä hyvin eri väreissä. Tämä violetin sävy on niin kaunis, niin puhdas ja kirkas ollen kuitenkin tummahko sävyltään. Pitääkin kurkata varastoon! Ehkäpä sieltä löytyisi yhtä kauniin värisiä kankaita. 

En juurikaan välitä värisävyjen trendeistä, vaikka välillä pukeudun tietoisesti dopamine dressing- tyyliin. Harvoin käytän mitään väriä siksi, että se on muodissa. Minulla on ne omat tietyt sävyt mistä pidän eniten, kuten pinkki, violetti, metsänvihreä, sähkönsininen ja musta. Tietenkin siitä huolimatta seuraan muotia ja tyylejä sen verran, että pysyn aina kartalla mitkä sävyt trendaavat milloinkin. Silloin on nimittäin hyvä tehdä löytöjä kangasliikkeistä ja kaupoista juuri siinä sävyssä mistä pidät. 

Värien saatavuus vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan ja yleensä syksyllä löytyy enemmän kankaita, sekä vaatteita, joiden värisävyistä tykkään. Värit myös kertovat maailman menosta ja yleisestä ilmapiiristä ihan samalla tavalla kuin muotikin - tiettyinä aikoina vaatteiden malli, kenkien koron korkeus ja malli, sekä laukkujen koko muuttuu tietyllä tavalla. Jos et ole koskaan huomannut tätä, niin kannattaa perehtyä muodin historiaan tarkemmin. On nimittäin mielenkiintoista asiaa!

 

Tätä asua koostaessani tulin siihen tulokseen, että en halua laittaa mustia sukkahousuja! Päätin kokeilla miltä Snagilta tilatut uudet verkkosukkahousut ja ihonväriset 50 denierin sukkahousut näyttävät päällekkäin. Tiedätkö, hain vähän sellaista keväistä fiilistä talven keskelle? Koska miksipä ei, kun kelit ovat tavallaan aika keväiset ja lunta on vähän. Toinen asu kuvattiin verkkosukkisten kanssa ja toinen ilman, saappaiden kera. Aika hyvin onnistuinkin keväisessä ja silti talvisessa lookissa, sillä tässä asussa ja myöhemmin julkaistavassa asussa näyttää kuin minulla ei olisi noita paksumpia sukkahousuja ollenkaan. 

Minusta nuo builders tea- sävyiset sukkahousut natsaavat todella hyvin tyypilliseen suomalaiseen ihonsävyyn. Uskomattoman onnistunut värisävy, kun miettii millaisia "ihonsävyjä" sukkahousuissa yleensä on. Onneksi ostin samassa sävyssä myös 120 denierin sukkahousut talvikäyttöön. Tatuoinnit eivät juurikaan näy läpi, vaikka kuvien sukkikset ovat vain 50 denierin sukkahousut. 

Eihän noista ylläolevista kuvista erota reisi- tai nilkkatatuointia lähes lainkaan. Verkkosukkahousuista pidän todella paljon, ihan kuin jono sydämiä! Tämän mallin nimi on Cecelia Payne, saattaa olla edelleen saatavilla Snag Tightsilla, mikäli sinäkin pidät. 

Käy lukemassa myös tekoälyn muotiennustukset vuodelle 2025 ja tsekkaamassa edellinen päivän asu neuletopilla ja nahkahameella. 

Lempeää viikkoa sinulle! 

Päivän asu neuletopilla ja nahkahameella

Pari viikkoa kipuilin näiden kuvien kanssa, että julkaisenko vai en. Näin kolme muokkauskertaa myöhemmin tulin siihen tulokseen, että kyllä mie tämän asun julkaisen, vaikka en ole tyytyväinen kaikkiin kuviin. Tämä asu on kuitenkin niin kiva, että haluan tämän tallentaa tänne blogiin. Kaivoin kaapista pitkästä aikaa liivimäisen neulepaidan ja lempihameeni, jota käytin ennen joka ikisenä viikkona. Hauskaa kyllä, kuvasimme tämän päivän asun eri paikkakunnalla ja eräs seuraaja bongasi meidät kuvaamassa! Terkkuja! Maailma on pieni. 

Nahkatakki ja nahkahame - itsetehty

Neulepaita ja kaulahuivi - anopin käsialaa

Musta toppi - Cubus (kirppikseltä)

Nilkkurit - Seppälä (kirppikseltä)

Sukkahousut - Snag Tights

Laukku - DKNY

Herkkänä minua usein ärsyttää rullaantuvat paidan helmat ja liian paksut kerrokset, en vain voi sietää. Esimerkiksi t- paita pitkähihaisen paidan alla tai pitkikset housujen alla on ehdoton no-no. Ei pysty, ei kykene. Pukeudun usein niin, että paidan helma menee hameen vyötärökaitaleen alle, niin paksummissa materiaaleissa haluan helman olevan hieman cropattu. Puolisoni äiti neuloi minulle tämän liivin vuosia sitten joululahjaksi ja käytän tätä yleensä naruolkaimisen topin päällä. Neuletoppia voi käyttää kumminpäin vain - joko napit etupuolella taikka takapuolella. 

Nykymuoti suosii enemmän laatikkomaisia vaatteita ja paitoja, jotka yltävät lantiolle tai jopa lantion alapuolelle. En ole kokenut sitä tyyliä omakseni, enkä muutenkaan halua pukeutuessani korostaa lantiota. Tuntuu liian vieraalta ja toisaalta tuntuu, että mittasuhteet näyttää omaan silmään kummallisilta. Mieluummin pukeudun niin, että näytän mahdollisimman pitkältä kuin niin, että näytän lyhyemmältä kuin oikeasti olen. 

Viime aikoina olen käyttänyt pääasiassa nahkatakkia, sillä tämä talvi on hieman kummallinen. Lämpötila sahaa koko ajan edestakaisin ja törmäsin tänään TikTokissa, että jossain Satakunnassa kasvaa jo kantarelleja? Wtf. 

Pukeutumisen kannalta nämä kelit ovat olleet sinänsä aika mukavat, sillä voi pukeutua pääosin samalla tavalla kuin syksyllä, eikä tarvitse yhtä paljon kerroksia kuin viime talvena. Toisaalta ei ole ollenkaan hyvä juttu, että kelit ovat tällaiset keskellä talvea. Kuukautena tai oikeastaan kuukausina, jolloin pitäisi olla kovimmat pakkaset ja eniten lunta. 

Teillä on todennäköisesti silmät päässä, niin en nyt sen enempää jaarittele maapallon tilasta ja sääolosuhteista. Sen sijaan kerroin jo aiemmin joillekin kommenteissa ja Instagramin stooreissa, että tilasimme siskon ja veljen vaimon kanssa sukkahousuja Snag Tightsilta! 

Nämä tämän asun sukkahousut ovat Hallow- queen sukkahousut, mutta violetteina. Minulla on nämä myös mustina parin vuoden takaa. Ne ovat edelleen ehjät ja käytössä. Tämä malli on aivan ihana, pidän kuvioinneista ja niiden glittereistä todella paljon. Väri on upea! Se sopisi hyvin yhteen erään ompelemani villakangastakin kanssa, jota en ole käyttänyt pitkään aikaan. 

Neuleet ovat aina ihana pari nahkavaatteille. Ne vain sopivat saumattomasti yhteen. Molemmat vähän tasapainottavat toisiaan. Viime aikoina minulla on ollut aikalailla samat tai samankaltaiset vaatteet eniten käytössä - mukavat, helpot ja tiettyinä päivinä sellaiset, missä ei haittaa, jos tulee sotkua. Varmaan meillä kaikilla on sellaisia kausia joskus? Sellaisia, että tietyt vaatteet kiertävät pidemmänkin aikaa putkeen. Minulla ainakin vaihtelee mistä vaatteista pidän milloinkin eniten. 

Mutta nyt pitää lähteä laittautumaan iltaa varten, sillä olemme menossa katsomaan Dingon keikkaa Joensuun Las Palmasiin! Dingo oli ala- asteaikaisen ystäväni lempibändi ja pidän itsekin monista Dingon kappaleista, niin tiedossa on varmasti melkoinen nostalgiatrippi nuoruuteen. 

Itselleni Spice Girlsit, t.A.T.u, The Rasmus, Tehosekoitin, Don Huonot, Juustopäät (juu, minulla on viisi vuotta vanhempi sisko), Amorphis, HIM ja The 69 Eyes olivat NE bändit nuorempana, mutta Dingoa tuli myös kuunneltua ja aikoinaan nauhoitin Metalliliitosta hyviä kappaleita kasetille. Se oli hienoa se, jos ei ollutkaan hyvä biisi, niin rullata kasetti takaisin aloituskohtaan, että siihen saa jonkun hyvän kappaleen tilalle. Onneksi on nykyään helpompaa, mutta artisteille soisi maksettavan toistokerroista enemmänkin kuin mitä useimmat alustat maksavat. 

Ihanaa viikonloppua, muista rentoutua ja tee jotain kivaa läheisten kanssa! 

Jos ompeleminen kiinnostaa, niin nyt viikonloppuna on hyvä aloittaa tekeminen - lue ompeluvinkkejä näistä postauksista: Itsetehty nahkatakki - vinkkejä nahan ompeluun ja Ompelu edition 2.