Meidän alkuvuosi puhelinkuvina - maalausta, keramiikkaa, kirppistelyä ja keikkoja

Mietin tuossa hetki sitten, että "ei perhana, eihän myö olla tehty mitään tässä alkuvuoden aikana!" Noh, aloin selata iPhonesta kuvia läpi ja kyllähän siellä on jotain tapahtunut alkuvuoden mittaan. Aika rauhallista ja tasaista meillä on arki ollut. Se on ihan hyvä juttu - silloin menee yleensä hyvin ja tasapainoisesti, jos elämä ei ole jatkuvaa vuoristorataa. Pidän onnellisesta ja tasaisesta elämästä. Mutta nyt päästän teidät kurkistamaan meidän arkeen täällä Pohjois- Karjalassa! 

Jos olet tuoreempi seuraaja, niin minä tosiaan asun pienessä kylässä Pohjois- Karjalassa, ihan Joensuun kupeessa. Asun mieheni ja lapsemme kanssa kolmestaan. Meillä on myös kolme kissaa - Pikkukyläläinen, Vivi ja Väyrynen. Puolisoni kanssa olemme olleet pitkään yhdessä. Tänä vuonna meille tulee neljätoista vuotta yhteistä matkaa täyteen. Lapsemme sen sijaan täyttää tällä viikolla 12- vuotta ja puolisollani on myös synttärit päivää ennen lapsen syntymäpäivää. Heillä syntymäpäivät sattuivat hauskasti peräkkäin, kun lapsi syntyikin helmikuussa, eikä lasketun ajan hujakoilla maaliskuussa. 

Alkuvuodesta istuimme iltaa ja kävimme baarissa ystäväni kanssa, joka muutti takaisin Joensuuhun. Oli aivan ihanaa nähdä, sillä yhteys hiipui muutamia vuosia sitten. Hänen kanssaan ollaankin sitten tavattu useamman kerran. Toisten ystävien kanssa treffasimme pitkästä aikaa karaoke- kilpailussa ja tänä viikonloppuna näemme myös. Olen nyt viime aikoina aktivoitunut tapaamaan ystäviä enemmän kun tuntuu ihan siltä, että olen mökkiytynyt tänne maalle talven synkkyyden myötä. Valoa riittää nyt enemmän ja se tuntuu! 

Tammi- ja helmikuussa on ehdottomasti kauneinta talven aikana. Tänä vuonna luonto on tarjonnut meille yllättävästi myös sumua, jota ei yleensä koskaan näe talvella. Maalla asumisessa on ihanaa se, miten näet luonnon monimuotoisuuden heti kotiovelta ja pihatieltä. Monet kauniit hetket jäisivät näkemättä ja kokematta, jos asuisi kaupungissa tai valosaasteen keskellä. 

Viime kuukausina olemme pelanneet Unoa lähes joka ilta. Lapsi tuumasi, että nyt pelataan tätä niin pitkään, että äitikin on hyvä Unossa. Heh. Tämä on ollut mukava uusi rutiini ja lapsi on tykännyt todella paljon siitä, että istutaan sohvapöydän ääreen pelaamaan iltaisin. 

Unon lisäksi olen maalannut iltaisin. Olen hirveän onnekas, kun minulla on puoliso ja lapsi, jotka ymmärtävät luovan tekemisen flow:n. Kuuntelin musiikkia ja nautin muutaman lasin lempiviiniäni maalaamisen ohessa ja puoliso huolehti kaikki lapsen iltahommat sun muut, että saan maalata rauhassa. Luovuutta pakottamalla jäljestä ei tule yhtä hyvää kuin flow- hetkessä tekemällä. Tämä pätee niin kirjoittamiseen, videoiden kuvaamiseen kuin valokuvaamiseen, askarteluun ja maalaamiseen. Ihan kaikkeen luovaan tekemiseen, jossa ei ole valmiiksi määriteltyjä rajoja ja sääntöjä. 

Tämän ylläolevan pyöreän maalauksen tein äidille, sillä hän muisteli viime kesänä erästä teininä maalaamaani taulua, joka on lapsuudenkodissa. Halusin maalata hänelle uuden taulun lahjaksi nykyiseen asuinpaikkaan. Yritin käyttää hänen lempivärejään ja testasin samalla kuparisena hohtavaa erittäin pigmenttistä Inka Gold- metallinsävyistä maalia. Toivottavasti hän pitää tästä, pidetään peukkuja! 

Käyn yleensä kuun alussa ja puolessa välissä isosti kaupassa, ettei tarvitse käydä kaupassa niin usein ja budjetti pysyy määritettyjen rajojen sisällä. Tämä tapa on helpottanut budjetointia ja arkea ihan älyttömästi, kun ei tarvitse koko ajan juosta kaupassa. Käyn samalla aamiaisella Joensuussa, joten pyysin ystävän mukaan kahville ja kiertämään muutamat liikkeet keskustassa. Joensuun Robert's Coffee on aamuisin place-to-be, heidän americanonsa on aivan ihanaa. 

Samalla reissulla kävin ostamassa kehyksiä muun muassa Inka Ruskan taideprintille ja muille kettu- tauluille. Bongasin myös ruokakaupasta numeroilmapallot lapselle ensi vuodelle, tälle vuodelle tilasin Kätevästä Kädestä hopeiset heliumpallot ja ostin hopeiset numeropallot myös. Kylläpä aika menee nopeasti, vastahan hän oli ihan pieni ja nyt on jo mummoaan pidempi! Seuraavaksi menee minusta ohi. 

Lapsella on ollut melkoinen kasvupyrähdys, niin olemme vieneet kirppikselle todella paljon vaatteita, leluja, urheiluvälineitä ja kirjoja. Viemme vielä lisääkin, kun ehdimme käydä kaikki lelut, kirjat ja loput vaatteet läpi. Joensuun Noljakkaan aukesi viime vuonna lastenvaatekirppis The Little One ja otimme sieltä 10 viikoksi paikan. Paikka on siisti ja väljä, joka on aivan ihanaa - kukaan ei pidä ahtaista kirpputoreista, joissa ei mahdu liikkumaan tai selaamaan tarjontaa. Eli jos asut Joensuussa tai lähiseudulla ja tarvitset lapselle vaatteita ynnä muuta, niin käy The Little Onessa! Hinnat ovat siellä todella edulliset. Vaatteet ovat koottain, joten on todella iisi löytää juuri sitä kokoa mitä tarvitset. 

 

Allaolevassa kuvassa olen juuri lähdössä mieheni kanssa Dingon keikalle Las Palmasiin. Vitsit, mikä nostalgiatrippi! Tämä look oli aika cool ja tykkään kuvasta, vaikka tässä onkin vähän julmuri- ilme, heheh. Keikalla oli aivan älyttömästi porukkaa, mutta nuoria oli todella paljon ja moni oli tullut vanhempansa kanssa katsomaan Dingoa. 

Esiintyminen oli myös erilainen kuin nykyään on, yleisön laulattamista oli todella paljon ja toisaalta musiikissa huomasi, että aikaa on kulunut Dingon kulta- ajoilta. Olisipa hauskaa, jos joku toinenkin suomalainen bändi saisi aikaan vastaavan huuman kuin Dingo aikoinaan. 

Seuraava keikka, minne mennään, onkin ulkomailla asti. Muokkailimme hieman ajankohtaa ja matkoja, että saamme oltua paikan päällä hieman kauemmin. Samalla saimme hintaa huomattavasti edullisemmaksi, joka on aivan loistavaa, kun meillä on enemmän aikaa tutustua kaupunkiin syvemmin! Pitää vaan lapsen hoito sopia hieman pidemmäksi aikaa, kun hän ei halua lähteä keikalle mukaan. 

Keikkojen, ompelemisen ja taiteen lisäksi olen käynyt keramiikkakurssilla. Nautin aivan älyttömästi joka viikkoisesta kurssista savitöiden parissa. Meillä on ryhmässä todella hyvä yhteishenki ja ohjaaja on myös loistava. Vaikka minulle on käynyt useita mokia ja olen ollut ärsyyntynyt yhden saven työstämisestä, niin silti tekeminen ei ole lannistavaa, vaan sitä aina odottaa seuraavaa kertaa. Tämä karkeampi savi nimittäin kuivuu toisinaan liian nopeasti, joka tarkoittaa sitä, että työ halkeaa. 

Tässä murheenkryyni- savessa on hopeisia ja mustia pieniä pilkkuja. Se näyttää kauniilta! Olen tuosta savesta saanut onneksi muutamia ehjiäkin töitä, mutta useampi on myös haljennut. Oppia ikä kaikki, tällä savella tehdessä pitää huolehtia kunnollisesta muovittamisesta, että työt eivät kuivu liian nopeasti. Ylläolevia ei ole vielä lasitettu, vaan työt ovat raakapolton jälkeisessä tilassa. Tein tänne blogiin arvottavaksi kaksi juttua, niistä kerron enemmän sitten myöhemmin, mikäli lasitus onnistui! 

Allaolevassa kuvassa on toinen maljakko ilman kukkia, sillä pidin tuosta muodosta, vaikka se oli hieman haastava tehdä. Ylijääneestä palasta tein tuikkualusen kolmiulotteisilla sydänkuvioilla. Sydänkuviot kaulitsin sellaisella huopaisella koristenauhalla, joka joskus tuli saamani lahjan kääreessä. Seuraavaksi aion tehdä lautasia ja mieheni pyytämän perinteisen moussaka- padan. 

Kuten aiemmin mainitsinkin, niin täällä maalla näkee luonnonilmiöitä ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Kävimme kylällä kaupassa ja ihmettelimme helmiäispilviä matkalla. Ihan mielettömän kaunista! Tuli ihan sellainen olo, että onko tämä oikeasti totta? Näenkö oikein? Ihan kuin jostain elokuvasta. Aivan kuin maalaus ja uskomattoman kirkkaana hohtavat värit, vaikka helmiäispilviä olivatkin. En muista nähneeni ennen helmiäispilviä, mutta onneksi nyt saimme sellaisia ihastella muutamana päivänä peräkkäin. 

Luonnon ihmettelyn lisäksi olen viime aikoina kokkaillut yhtä sun toista. Meillä mies yleensä huolehtii kokkaamisesta, minä enemmän muusta. On kuitenkin ollut mukavaa kokeilla uusia reseptejä ja toki myös vanhoja tuttuja on tullut käytettyä. Tein eräänä päivänä pataleipääkin, sillä lapsi tykkää pataleivästä erittäin paljon ja se katoaakin parempiin suihin todella nopeasti. Lähiaikoina aion tehdä myös ruisleipää, sillä lupasin jakaa ystävälleni omasta ruisleivän juurestani osan. 

Avasimme viikonloppuna grillauskauden omalla pihalla! Grillasimme muun muassa vartaita ja nautimme ulkona olemisesta. Oli todella kaunis aurinkoinen pakkaspäivä, mutta kerrospukeutumisen vaivasta huolimatta oli ihanaa jutella liekkien ääressä ja ihan olla vaan ulkona. Tätä pitää tehdä enemmänkin tänä vuonna, vuodenajasta huolimatta! 

Elämä on hyvää. Minusta tuntuu, että viime päivinä paistanut aurinko on saanut sielunkin hymyilemään. Tällä viikolla onkin edessä lapsen synttäreiden järjestelyt, kirppikselle menevien juttujen lajittelua, siivoamista ja koristelua. Meillä on vähän erikoisemmat suunnitelmat tälle vuodelle ja tarjoilujenkin kannalta mennään vähän täyttävämmällä setillä kuin normaalisti. Aktiviteetin jälkeen kaikilla on varmasti nälkä, niin siksi näin. 

Hmm... Mitäs muuta täällä on tapahtunutkaan? No, ainakin sen verran, että ostin uuden tietokoneen! Edellinen tietokone porskuttaa edelleen todella hyvin, mutta en enää saa siihen Lightroomin ja Photoshopin uusimpia päivityksiä, vaikka itse ohjelmat pyörivät edelleen nopeasti. Uusi oli siis hankittava, sillä molemmista ohjelmista pitää pysyä kärryillä. Vanha MacBook Pro- läppäri etsii uutta kotia, kun minä jatkan omia juttujani tällä uusimmalla versiolla samasta koneesta. 

Mitä sinulle kuuluu? Mikä on ollut paras juttu tässä kuussa? Leppoisaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle! 

Jos pidit tästä ja muista postauksista, ota blogi seurantaan Blogit.fi:ssä!