Upea kirppislöytö - cropattu ja revitty farkkutakki

Tällä kertaa yhdistin takin ja mekon päivän asuun, sillä tein ihanan löydön kirppikseltä! En malttanut odottaa erilliseen kirppislöytö- postaukseen, joten pääsette jo nyt kurkistamaan mitä löysin. Kävin ensin Kuopiossa kirppiskierroksella ystäväni Katan kanssa. Kuopiossa kävimme CityPörssissä ja uudessa FOMO Second Handissa. Seuraavalla viikolla lähdimme toisen ystävän kanssa kiertämään Joensuun kirppiksiä, tosin kävimme vain Fleahousen keskustan ja teollisuusalueen kirppiksillä. Joensuussa on toki enemmänkin kirppiksiä, mutta uusi keskustan kirppis houkutteli! Kävimme myös teollisuusalueen kirppiksellä, kun oli aikaa ja minä en ollut vielä koskaan käynyt siellä. 

Farkkutakki - kirppikseltä

Mekko - Esmara by Lidl

Sukkahousut - Snag Tights

Olkalaukku - DKNY

Kengät - Minna Parikka

Kaulakoru - Unique Design by Maria

Voin sanoa, että kirppisonneni on jatkunut - vautsi vau! Viime vuonna julkaisin ensimmäisen isomman kirppis- haul postauksen ja oikeastaan siitä asti jokainen kirppisreissu on ollut onnekas. Mitä tämä on? En toki valita. Minusta on ihanaa, että kirppikseltä ei tarvitse lähteä tyhjin käsin. Seuraavat kirppiskierrokset painottuvat lasten kirppikselle, sekä Tallinnaan ja Pohjanmaalle, ellen käy tässä välissä muuallakin. 

Tässä asussa lähdin mummolaan eli mieheni porukoille pääsiäisenä, kun he pyysivät meidät syömään. Halusin päälle jotain helppoa ja mukavaa. Vähän kiirekin tuli, niin ei ollut kovin paljoa aikaa pohdiskella mitä sitä pukisi päälleen tänään. Sellaista se joskus on. Nappasin päälleni Lidlin pellavamekon, jossa on kerrostettu helma. Musta lyhyt mekko on malliltaan väljä ja mukava päällä. Kieltämättä tämä on hintansa haukannut jo moneen otteeseen, sillä tämä on nimittäin 14 euron pellavamekko. 

Mekon kaveriksi laitoin uuden takkini! Löysin Joensuun kirppiksiltä revityn farkkutakin! Aivan ihana. Olen jo jonkin aikaa haaveillut farkkutakista, jonka voisi tuunata, mutta tämä on hyvä tällaisenaan. Sovitin useita eri takkeja, mutta kaikissa oli liian lyhyet hihat tai koko oli liian nafti hartioista, sekä rinnoista. Löytämäni takki on cropattu pituudeltaan, eli helma osuu juuri oikeaan kohtaan mittasuhteissani. Takki on mukavan oversize. 

Hihat ovat juuri ja juuri tarpeeksi pitkät, muutaman sentin pidemmät voisivat vielä olla. Olen kuitenkin tyytyväinen ostamaani takkiin hihojen pituutta myöten, sillä kaikissa muissa takeissa hihat olivat varmaan viidestä viiteentoista senttiin liian lyhyet. Ja ah - revitty helma, revityt hihat ja muut yksityiskohdat tuovat sopivasti rockia ja rouheutta farkkutakkiin! 

Tämä takin reikäisyys ja revityt yksityiskohdat pistävät hymyilyttämään, sillä isällä olisi varmasti ollut jotain sanottavaa tästä. Hän käytti nimittäin aina farkkutakkia ja farkkuja, aina ihan loppuun asti. Käytännössä siis riekaleiksi asti, kun koneiden parissa työskenteli koko ikänsä. Sanotaanko näin, että hänellä oli erittäin voimakkaat mielipiteet jo valmiiksi revittyjen vaatteiden ostamisesta. Tietäjät tietää.

Revityt farkut olivat yksi lempivaatteistani teininä, mikään look ei ollut parempi kuin mustat revityt farkut ja t- paita bändi- tai american eagle- kuvalla. Nostalgian nimissä olisi siistiä joskus käyttää vastaavaa paitaa tai toppia jossain asussa. 

Farkkutakki sopii mekon kanssa hyvin yhteen. Onhan se vähän samankaltainen klassikko kuin nahkatakkikin, vaikka ei ehkä ole yhtä trendikäs aina. Ajoittain farkku on suositumpi materiaali kuin normaalisti, kuten tälläkin hetkellä. Kaupat pursuavat aivan samanlaisia farkkumekkoja, -hameita ja -takkeja mitä olen käyttänyt nuorena. 

Tänä päivänä farkkumekkoa, matalavyötäröisiä farkkuja tai ultralyhyttä farkkuhametta tuskin tulee puettua päälleen. Ihan tulee lapsuus mieleen, liikaa! Ei pidä kuitenkaan sanoa, ettei koskaan - joskus mieli voi muuttua. Liika ehdottomuus ja mustavalkoisuus on no- no aikuisilla ihmisillä. 

Tästä kokonaisuudesta tuli kyllä heittämällä suosikki! Olen viime päivinä käyttänyt farkkutakkia aina, jos on edes tarvinnut takkia. Mukavaa vaihtelua ja takki on upea, sopii asun kuin asun kanssa yhteen. En ainakaan toistaiseksi keksi asua, mihin tämä ei sopisi. Pidän tässä asussa myös punaisista yksityiskohdista, ne tuovat sitä jotain muuten mustaan asuun. Punaiset kengätkin sopivat tähän asuun, mutta nämä mustat Minna Parikan Raquel- korkkarit houkuttivat enemmän. Seuraavalla kerralla sitten punaisilla kengillä. 

Jos pidit tästä asusta, niin tsekkaa myös nämä asupostaukset: 

Ihana löytö kirppikseltä! 

Miten yhdistää väljä mekko ja neule niin, ettei vyötärö katoa? 

Päivän asu Minna Parikan Blondie- kengillä

Aurinkoista loppuviikkoa sinulle! 

Keramiikkakurssin onnistuneita ja epäonnistuneita töitä, osa 2

Aloitetaan toinen postaus henkilökohtaisella murheenkryynilläni! Ensimmäisen postauksen löydät täältä. Ideahan oli ihana - kolmiuloitteisia kukkia neliönmuotoisessa korkeahkossa maljakossa. Halusin tehdä pari maljakkoa, koska meillä muut maljakot ovat joko liian suuria tai niin pieniä, ettei niihin mahdu isompaa kimppua kerralla. Tämän tekeminen oli haastavaa ja monessa kohdassa tekisin toisin. Tein tämän samottisesta savesta levytekniikalla. Jos lähdet tekemään savesta tällaista kapeaa korkeampaa maljakkoa tai ruukkua, niin tee muotti ensin. Sitä et kadu. Tämä savi oli aika raskasta ja meinasi "valua kasaan", joten tuli kiire muotille - ohjaaja auttoi tässä, kun pidin maljakon muotoa koossa. Muotin kanssa kuivattelin tätä föönin avulla, että muoto pysyisi kasassa maljakon ollessa pystyssä. 

Maljakko kolmiulotteisilla kukilla oli hieman haastava

Pienen kuivattelun jälkeen maljakko pysyi kasassa ja pystyssä ilman apua, joten tein siihen kolmiulotteisia kukkia. Nämä olisi kannattanut tehdä muotilla, eikä käsin. Se oli nimittäin todella hidasta ja meni hieman yliajallekin. Mietin myös, että savi ehti todennäköisesti kuivahtaa hieman liikaa, joten pientä halkeamaa jäi jäljelle. Sain kuitenkin kukat kiinni keskustoineen ja jätin työn kuivumaan muovien alle. Maljakon sisälle jäi kuitenkin sanomalehtipaperiin kääritty pahvimuotti, joten se kuivui aika nopeasti. 

Noh, seuraavalla viikolla piti korjata nopean kuivumisen aiheuttama halkeama, jonka rikoin vahingossa isommaksi. Vautsi vau. Sain sen onneksi korjattua kostuttamalla työtä, sekä käyttämällä reilusti samasta savesta tehtyä savilietettä. Saviliete toimii ikäänkuin liimana eri pintojen välillä, joten sain palan kiinnitettyä sillä takaisin maljakkoon. Kolmiulotteisia kukkia irtosi vahingossa maalatessa ja viimeistellessä, mutta ne sain vielä kiinnitettyä takaisin. En uskaltanut uhmata kohtaloa ja maalata enää toista kerrosta kaikkiin kukkiin. Värit olisivat silloin paljon intensiivisempiä ja tasaisempia, mutta se päivä oli sellainen "kohelluspäivä" omalla kohdallani. Kaikki meni siis vähän sinnepäin. Tyydyin kohtalooni ja laitoin maljakon raakapolttoon meneväksi. Myös lasituksessa lähti yksi kukka irti, mutta liimasin sen jälkikäteen takaisin kiinni. 

Tästä viisastuneena tosiaan sanoisin, että aivan mahtava ja kaunis idea onnistuessaan, mutta hieman hankala toteuttaa. Olisi pitänyt ajatella loppuun asti, tajuta tehdä muotit etukäteen ja tehdä testi, olisiko kukat voinut tehdä eri savesta. Minusta olisi ollut ihana, jos kukat olisi voinut tehdä ja liittää tähän eri savesta tehtynä, mutta sitä emme ehtineet testata etukäteen, joten samalla savella mentiin. 

Toisaalta olisin voinut tehdä niin, että olisin tehnyt maljakon ja kukat erikseen. Silloin savella ei olisi ollut niin paljon merkitystä ja olisin voinut liimata kukat kiinni vasta valmiina kappaleina. Tuollaisena kohelluspäivänä se olisi voinut olla ihan hyvä idea. Haluan antaa vinkiksi, että mieti miten sijoitat kukat tai muut yksityiskohdat - mistä ja miten otat kiinni, kun täytät maljakon tai otat sen kaapista esille? Itse jätin yhdelle sivustalle reilusti tilaa, että maljakosta saa tukevan otteen. Muuten kukat kiertävät koko maljakkoa, mutta yhdellä sivustalla on kukkia vain maljakon yläosassa. 

Kuin suoraan 70- luvulta!

Tästä tuli aivan ihana! Yllätyin, että miten tasaiseksi sain pinnan hunajankeltaisella lasitteella. Tämä kipponen oli ihan vain testikappale, jonka tein maljakon ylijäämäpaloista. Koska miksipäs ei? Sinänsä en viehättynyt tuosta lasitteen sävystä, mutta tuohan on todella hieno värisävy ja yllättävän tasainen. Lasite oli helppo sekoittaa ja se pysyi hyvin sekoitettuna sen aikaa, että ehdin lasittaa rauhassa. Miellyttävä lasite käytössä, ei ollenkaan hankaluuksia. Sekä muoto, että värisävy tuovat mieleen 1970- luvun kuvat, elokuvat ja sisustuksen. Vaatteista puhumattakaan. Tästä tuli nätti. Jää meille käyttöön! 

Ristinolla mansikoilla ja mustikoilla

Parin epäonnistumisen jälkeen halusin kokeilla tehdä tästä savesta pienemmän jutun. Tein tällaisen ristinollan mustikoilla ja mansikoilla. Tähän inspiraatio löytyi TikTokista, jossa joku oli tehnyt vohvelin pohjaksi ja voinapin, sekä jonkun toisen palan sen toisen pelaajan nappulaksi. Maalasin pohjan kirkkaankeltaiseksi enkoopilla ja minusta on ihana, miten tuolta kuultaa tuo saven laatu läpi! Laitoin tähän kirkkaan lasitteen. Mustikat dippasin kauhalliseen siniviolettia lasitetta ja mansikat maalasin enkoopilla. Tein ekstrakappaleita varmuuden vuoksi, jos osa katoaa syystä tai toisesta. 

Tämä piti antaa lahjaksi. Jätin tämän keittiön pöydälle ja pojat ovat pelanneet jo viikkoja tätä niin, että aina toisiltaan huomaamatta käyvät laittamassa oman nappulansa. Ristinolla on tosin niin yksinkertainen peli ja ehkä pienemmille tarkoitettu, mutta käyhän se noinkin. Hyvä, että on käyttöä! 

Kuunsirppejä korukipoiksi

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin tein kaksi keramiikkatyötä arvottavaksi jollekin onnekkaalle. Tässä on niistä toinen. Tein näitä itseasiassa kaksi, sillä ensimmäiseen versioon tuli niin paljon patinaa ja tätä toista savea oli helpompi käsitellä. Ensimmäinen versio jäi yöpöydälleni, sillä en halunnut sitä antaa kenellekään. Tein tästä toisesta versiosta lähes samanlaisen ja tästä tuli hienompi! Alempana näet kuvista millainen ero näissä on pronssilasitteen kanssa, sillä ensimmäiseen versioon tuli patinaa enemmän, kun taas tässä arvontaan tulevassa kuunsirpissä pronssilasite on tasaisempi. Hieman patinaa on tässäkin. 

Tein molempiin kolmiulotteisen pinnan. Savessa minua viehättää sen sileyden lisäksi myös rouheus ja karheat pinnat, joista valo hohtaa eri tavalla. Pronssilasite on todella kaunista, mutta vaatii reilun kerroksen ollakseen enemmän metallinhohtoinen. Yhdellä pienemmällä kerroksella saa enemmän patinaa pintaan. Lasitetta voi myös pyyhkäistä reilummalla kädellä, mikäli haluaa lopputuloksesta patinaisemman. Tästä uudesta versiosta (yllä vasemmalla) tuli erittäin hyvä, lähes täydellinen. Alla näet ensimmäisen version sävyn ja patinan määrän. 

Haljennut keramiikkatyö ja lasitekokeilu

Minulle tuli vähän sellainen kupposkateus siskolleni, jolle tein lahjaksi kukkaruukun ja lautasen. Type O Negativen Wolf Moon on nimittäin yksi minunkin lempikappaleistani. Ajattelin tehdä myös itselleni samanlaisen lautasen, mutta pienempänä ja matalammalla reunalla. Tein tämän samottisesta valkoisesta savesta eli kuivumisen kanssa kävi niin, että tämä halkesi. Olin laittanut tämän toisen isomman työn kanssa saman muovin alle, joten tämä työ oli kuivunut liian nopeasti. Yritin korjata sitä ennen raakapolttoa, mutta nope - se ei enää auttanut. 

Ajattelin sitten kokeilla aamukaste- nimistä lasitetta, jota toinen kurssilainen kehui. Lasitteesta tuli todella kaunis, mutta toki halkeama näkyy edelleen! Ajattelin korjata tuon halkeaman niin, että laitan sinne liimaa ja saman sävyistä biohajoavaa glitteriä. Silloin halkeama ei ainakaan kasva käytössä.

Tekniikka on tuttu japanilaisesta kintsugi- tyylistä, jossa rikkoutunut astia tai muu asia korjataan korostamalla sitä rikkoutunutta kohtaa. Japanissa käytetään usein kultaa tai muita metalleja korjaamiseen, mutta oma versioni on vähän "köyhän miehen versio". Yllättäen minulla ei ole kotona välineitä metallin sulattamiseen. Kiinnostavaa se kyllä olisi. Kintsugi- tekniikka on mielenkiintoinen, mutta sen lisäksi ajatus on kaunis ja elämän arvoista kertova: se, mitä et saa täysin ennalleen, korjataan ja korostetaan arvokkailla metalleilla sen sijaan, että yritetään häivyttää ruukun tai muun tavaran historiaa näkymättömäksi. Pidän tästä ajatuksesta, se on aito ja konstailematon. 

Persoonallinen moussaka- pata puolisolle

Puolisoni haluaa opetella valmistamaan herkullista moussakaa ja pyysi minua tekemään padan harjoittelua varten. Halusin kokeilla tämän kanssa makkaratekniikkaa, josta ohjaajamme laittoi videon yhteiseen ryhmään. Dreijaaminen olisi myös ollut vaihtoehto, mutta en ollut varma ehdinkö opetella ja oppia sen tarpeeksi nopeasti. Olen käyttänyt dreijaa viimeksi teininä, niin ei ihan heti palaudu mieleen... Toiveena puolisolla oli hieman suurempi pata, mutta tästä tuli ehkä hieman liian suuri. Toisaalta voi tehdä isomman annoksen ja kutsua ystäviä syömään. 

Tästä tuli siisti ja ihan hieno siihen nähden, että tein tämän makkaratekniikalla. Opastusvideon avulla löytyi oikeat otteet, ettei pata levinnyt muodottomaksi. Olin niin keskittynyt tähän muodon tekemiseen ja saven hallintaan, että unohdin tehdä kahvat ja kannen. Ne tein seuraavalla kerralla. Onneksi työ ei ollut kuivunut liikaa, niin pataan sai vielä rivat kiinni! 

Kannen kanssa tein niin, että piirsin kaavan tuosta padan sisäosan ympäryksestä sanomalehteen ja tein sen mukaan makkarasta kannelle alaosan. Rikoin pintaa kunnolla ja laitoin savilietettä reilusti, että kiinnitys onnistuu kerralla. Niinhän se onnistuikin, eikä rengas lähtenyt enää irti. Olisin voinut vielä pyöristää kannen kulmia, mutta eihän se käynyt enää mielessäkään. Kannen nupiksi tein kantarellin, kun mieheni niistä tykkää. Maalasin enkoopilla muutaman kantarellin alun, sekä elävän pinnan koko kanteen. Puolisoni totesi, että on ainakin persoonallinen pata, vaikka tulikin ihan erilainen mitä alunperin ajattelin. 

Padan sisäosan lasitin kirkkaalla lasitteella varmuuden vuoksi, koska en tiennyt miten tämä toinen sivellinlasite käyttäytyy. Hyvä niin, sillä tätä unikonpunaista(!) sivellinlasitetta pitää olla todella reilut kerrokset, että se on punainen ja peittää koko pinnan! Tämä oli todellakin yllätys, että paksusta kerroksesta ja pariin kertaan kauttaaltaan sivellystä lasitteesta tuli paikoin liian ohut. En ymmärrä, miten se on mahdollista, kun maalasin tätä niin kauan ja huolellisesti, että pinnassa olisi varmasti tarpeeksi lasitetta. Kuten sanoin jo edellisessä postauksessa, niin minun on pakko kokeilla jonkun toisenkin firman sivellinlasitteita. Nämä eivät nyt vakuuttaneet, ei varsinkaan tämä unikonpunainen. 

Muutaman lapselle tekemäni joulukoristeen jätin näistä postauksista pois, mutta näissä kahdessa postauksessa oli kaikki työt, mitkä ehdin tehdä syksyllä ja tässä kevätlukukauden aikana. Kevätkausi meni jotenkin niin vauhdilla, että tuntuu kuin kertoja olisi ollut todella vähän. Ehkä päällimmäisenä jäi sellainen fiilis, että voisin kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin ja toisaalta etsiä enemmän tietoa, vaikka yllättyminenkin on ihan mukavaa. Lasitteiden kanssa on ollut hankalaa, mutta eihän niitä opi käyttämään, jos niitä ei käytä ja tee erilaisille töille. 

Samottisesta savesta tykkäsin todella paljon ja sitä todennäköisesti tilaan myös syyskaudella, jos kurssi jatkuu normaalisti. Mustasta savesta en ehtinyt tehdä kuin yhden lautasen, mutta se ei ehtinyt uuniin. Se vaikutti erittäin mielenkiintoiselta työstettävältä ja se on helposti muotoiltavaa. Olen joskus peruskoulussa tehnyt siitä muun muassa keksipurkin ja nukkuvan lohikäärmepatsaan. Musta savi on kyllä sotkuista työstettävää. Siitä huolimatta haluan kokeilla sitä myös dreijaamisessa, sillä sen pitäisi olla juuri sopivaa siihen hommaan. Kevätkaudelta minulle jäi vielä koko viiden kilon paketti koulusavea. En vielä tiedä, mitä siitä teen, mutta tallennan ideoita Pinterestiin ja puhelimeen aina kun tulee hyviä idiksiä vastaan. 

Täältä löydät ensimmäisen postauksen keramiikkakurssilta! Jos sinua kiinnostaa, miltä työt näyttivät ennen raakapolttoa tai lasituspolttoa, niin käy lukemassa tämä postaus meidän alkuvuodesta keramiikka- kuulumisten kera. 

Aurinkoista päivää sinulle! 

Tumma päivän asu nudenvärisillä Blondie- kengillä

Sunnuntaina oli ihanan keväinen keli! Jätin ensimmäistä kertaa kaulahuivin kotiin, se on aina kevään merkki. Kävimme sunnuntaina äänestämässä, mutta muuten olimme aikalailla kotosalla. Minulla oli iloinen ja keväinen fiilis, joten asu valikoitui osittain sen mukaan. Alunperin meinasin laittaa neulehameen erään paidan kanssa. Ulkona oli kuitenkin sen verran lämmin ja aurinko paistoi täydeltä terältään, että piti vaihtaa suunnitelmaa kevyempään. Hyvä niin, olisin muuten paahtunut autoon ja äänestyspaikalle! 

Nahkatakki - itsetehty

Paita - Urban Classics

Minihame - BikBok

Sukkahousut - Snag Tights

Nilkkurit - Minna Parikka

Laukku - Furla

Mustahan toimii aina ja minihameet kuuluvat kevääseen. BikBokin puuvillainen minihame pitsiyksityiskohdilla on ollut arkikäytössä ihana. Se on kuminauhavyötäröisenä hameena mukava päällä, vaikkapa myös siivous- sunnuntaisin. Olen viime vuosina tykästynyt uudelleen näihin röyhelöisiin hameisiin ja kerrosmekkoihin, ne vaan näyttävät taas hyvältä! Joskus mukavuus menee edelle. Varsinkin kotipäivinä leveät helmat, sekä hengittävät materiaalit ovat parhaita päällä. 

Mustan värin tyylikkyydestä huolimatta halusin tähän asuun väriä takin ja laukun muodossa. Olisi ollut mahtavaa, jos olisin voinut laittaa Minna Parikan Nena- kengät oranssina tämän laukun kaveriksi, mutta piha on edelleen ihan mutavelliä. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin yhdistämään asuun nämä Minna Parikan Blondie- kengät, sillä ne jatkavat jalkojen linjaa värillään, vaikka ovatkin nilkkurit. Vähän korkeampi maiharipohja toimii hyvin tähän vuodenaikaan. 

Oranssi laukku on Furlan Metropolis. Tämä oli joskus vuosia sitten niin sanotusti "it"- laukku vaikuttajien keskuudessa, monilla suuremmilla ja pienemmillä vaikuttajilla oli Metropolis olalla silloin. Omani ostin ennen huumaa, kun kävin Helsingissä Furlan liikkeessä etsimässä oranssia laukkua. Minullahan oli jo ennestään Candy- laukku kirkkaanpinkkinä, mutta ajattelin, että nuorekkaalta italialaiselta brändiltä saattaisi löytyä myös oranssi laukku. Oranssia laukkua ei ollut kumisena saatavilla, mutta kiiltonahkaisena oli tämä yksi jäljellä! Oli vielä alennuksessakin, kun oli viimeinen kappale. Eli hyvä vaan, että kysyin myyjältä, enkä vain vastannut että "kunhan katselen". 

Tämä oranssinsävy on niin herkullinen! Laukku on ollut paljon käytössä, mutta on edelleen kuin uusi. Furlan laukuissa parasta on se, että ne ovat laadukkaita ja järkevän hintaisia. Ei mitään tonnin laukkuja, vaan noin sadasta eurosta muutamaan sataseen. Pidän myös siitä, että laukut saa tarvittaessa lukittua. Metropolis- laukussa on tuossa etuosan metallipaneelissa lukko (keskellä, avain tuli mukana) ja Candy- laukussa vetoketjun saa lukittua vetimestään kiinni laukkuun erillisellä lukolla. 

Minna Parikan Blondiet ovat upeat, pitkään harkitut ja vasta onnekkaan sattuman kautta sattuivat tulemaan alennusmyyntiin omassa koossa. Näitä mietin todella kauan ennen kuin päätin ostaa, mutta kyllähän näille on käyttöä tullut - ja paljon! Minna Parikan kengissä on silloin tällöin ollut tällaisia kuviollisia nahkoja. Olen ylipäänsä kiinnostunut materiaaleista ja erilaisista nahkaprinteistä, niin tietenkin minulla on muutamat Parikat erilaisilla pintakuvioilla. 

Blondiet ovat aika sävy sävyyn kuvioidut. Tämä kuvio miellyttää silmääni todella paljon, mutta en ole varma miksi. Ehkä mieltä kutkuttaa jollain tasolla kenkien hillitty kuosi tai se, että kuvio on hieman tulkinnanvarainen pilkullisen tai vastaavan selkeän kuvion sijaan. Joka tapauksessa yksityiskohdat ovat kauniit ja nappanahka on miellyttävää, sekä kestävää käytössä. 

Nämä kengät taisivat olla oikea valinta tähän asuun. Kengät jatkavat hyvin jalkojen linjaa ja minulla oli muutenkin hyvä olo kaikkinensa tuona päivänä. Äänestyksen jälkeen oli ihana, kun puoliso vaan tuumasi katselleensa, että onpa kauniit jalat siellä äänestyskopissa. Minusta se oli niin ihanasti sanottu, varsinkin noin arjen keskellä! Jäi mieleen, kun tuli niin yllättävässä tilanteessa ja se hymyilyttää edelleen. Ehkäpä tämä on merkki minulle - ja sinullekin siellä ruudun toisella puolella, tehdä tai sanoa jotain mukavaa jollekin aivan yllättäen. Läheiselle tai tuntemattomalle. Kuka tahansa ilahtuu kohteliaisuudesta tai kauniista sanoista, sekä teoista. 

Jos pidit tästä postauksesta, käy lukemassa myös nämä asupostaukset: 

Pinkki on mustan paras kaveri

Poronnahka- harness ja mekko nahkatakin kanssa

Kaikkea hyvää siun viikkoon! 

Keramiikkakurssin onnistuneita ja epäonnistuneita töitä, osa 1

Aloitin viime syksynä uuden harrastuksen. Huomasin, että Polvijärven keramiikkakurssilla oli tilaa ja sinne tarvittiin lisää osallistujia, niin miksipäs ei? Ilmoittauduin siis samantien keramiikkakurssille! Olin aiemmin käynyt Joensuussa yksittäisillä kursseilla, jonka lisäksi olin peruskoulussa useina vuosina savitöissä. En kuitenkaan ollut niin intensiivisesti harrastanut, että olisin pro savitöissä, saati lasittamisessa. Useimmilla kursseilla nimittäin ohjaaja tekee lasittamisen. Sanoisin, että tekemällä oppii parhaiten. Joskus myös kantapään kautta. Keramiikkakurssille on ollut mukavaa mennä, sillä saven työstäminen on pääosin erittäin rentouttavaa ja erilaista käsin tekemistä, mihin olen normaalisti tottunut! 

Kurssiin kuului opiston puolesta viisi kiloa savea, mutta kaikki muut tarvikkeet, lasitteet ja enkoopit tilattiin yhdessä. Kulut jaettiin ryhmäläisten kesken. Saamamme savi oli koulusavea eli sellaista edullista savea, jonka koostumuksessa voi olla hieman eroja. Muut savet olivat omakustanteisia eli ne saimme valita itse. Valitsin itselleni paketin mustaa sileää savea ja valkoista savea samotilla. Molemmissa paketeissa oli 12,5 kiloa savea per paketti. Valkoisesta savesta jäi jäljelle pieni nöttönen, mustaa meni vain vähän tällä kaudella. 

Musta sileä savi on erinomaista muotoiluun, dreijaukseen ja pieniin yksityiskohtiin. Samotti tarkoittaa sitä, että savessa on pientä 0-0,5mm savihippua, "keramiikkasirua" mukana. Samottinen savi on helpommin muotoiltavissa ja kutistuu vähemmän. Esimerkiksi levytekniikassa samottisen saven paksuus on helpompi saada tasaiseksi kaulimalla, kun taas ilman samottia savea on hankalampi kaulita kauttaaltaan tasaiseksi. Myös makkaratekniikassa makkaroista on helpompaa saada paksuudeltaan samanlaisia verrattuna sileään saveen. Tiesitkö, että kaikilla on ns. käsialasta riippuen erilainen lopputulos makkaroiden kanssa? 

Samottia sisältävän saven huono puoli oli se, että se halkesi suht helposti, jos työ kuivui liian nopeasti. Kolme- neljä työtä minulta halkesi. Osan sain pelastettua, mutta yksi meni kokonaan pilalle ja toisen työn halkeaman ajattelin viimeistellä kintsugi- tyyliin glitterillä ja liimalla. Huolellinen muovittaminen oli siis erittäin tärkeää noissa tiloissa, mitkä meillä oli käytössä. Jokainen työ piti loppujen lopuksi muovittaa yksitellen, sillä kahdesta eri kokoisesta työstä pienempi halkesi, jos työt olivat saman muovin alla. 

Ensimmäinen keramiikkatyö ja tarvikkeiden testailua

No, jatketaas niiden töiden pariin tällä alustuksella! Jaan toki mietteitä pitkin postausta ja opittuja asioita, mitkä olisin halunnut tietää jo etukäteen. Alku oli vähän kankea kaikinpuolin. Ensimmäisenä työnä halusin tehdä vaahteranlehden ruskan sävyissä. Rakastan syksyä ja se on vuodenajoista parhain. Libra season, baby. Pitää sanoa, että tämän kanssa jouduin jo liimaamaan koukeroisen "varren" takaisin kiinni, kun pojat heittelivät kurpitsa- pehmolelua olohuoneessa. Sitä sattuu, sen jälkeen vaahteranlehti sai uuden turvallisemman paikan. 

Halusin tähän jäävän kunnolla kädenjälkeä eli värityksen tein siveltimellä (jää siveltimen jälkeä), sekä sienellä tuputtamalla (jää kolmiulotteinen "rosoinen" pinta). Sekoitin enkoopeista tummempaa ja vaaleampaa oranssia punaisesta ja keltaisesta, joka toimi itseasiassa yllättävän hyvin! Väritys voisi olla joiltain osin tasaisempi. Toisaalta tähän oli hyvä testata miten enkoopit käyttäytyvät urissa ja miten niitä voi kerrostaa, että lopputulos olisi vesivärimäisen sijaan tasaisempi. Tämän tein koulusavesta, joka sattui itselläni olemaan aika lötköä, kuten toisessakin työssä huomaa. Kirkas lasite oli aluksi liian paksua, joten lasite napsui ja halkeili varmaan viikon- kaksi lasituspolton jälkeen. Halkeillut lasite tarkoittaa siis sitä, ettei astiaa voi käyttää elintarvikkeiden kanssa. 

Merkityksellinen keramiikkaidea - lahjaksi läheiselle

Syksyn savityökurssilla tein isosiskolleni joululahjaksi kukkaruukun. Olimme vuotta aiemmin käyneet eräässä sisustusliikkeessä ja siskoni ihastui erääseen ruukkuun. Nappasin siitä kuvan siskon käännyttyä ja se ruukku toimi minulle inspiraationa. Tästä tein kuitenkin erilaisen, sillä kopiointi ei ole cool. Kysyin isosiskoltani, että onko hänellä joku ihana sana, lause, mietelmä tai merkitykselliset kappaleen sanat. Vastauksena sain muutamia eri vaihtoehtoja, joista valitsin itselleni tutuimman varmuuden vuoksi, koska yhdestä toisesta en ollut varma saisinko sen oikein. 

Type O Negativen Wolf Moon- kappaleesta nostin oman ja siskoni lemppari pätkän, jota jatkoin vielä kukkaruukkuun. Lautaseen painoin "Hey Wolf Moon, come cast your spell on me" ja kukkaruukkuun "Don't spill a drop dear, let me kiss the curse away". Jälkimmäisellä viitataan kappaleessa ihan muuhun, mutta minä viittasin siihen, ettei roiski vettä ohi ruukun. Sanat painoin leimasinsetillä hieman kosteaan pintaan eli kirjaimista tuli kuopat värille. Tekstin päälle laitoin mustaa enkoopia ja pyyhin ylimääräiset pois. Tässä vaiheessa kannattaa huomioida se, että työt näyttävät siltä kuin ne olisivat pilalla, mutta tuo musta väri pomppaa esiin vasta polttojen jälkeen. 

Minusta oli ihana tehdä siskolleni jotain, mille hänellä olisi varmasti käyttöä! Tiesin myös, että hän osaa arvostaa käsityötä, vaikka se ei olisikaan 100% täydellinen ja teollisesti tehdyn näköinen. Kirjoitin hänelle myös kirjeen käsin ja Wolf Moonin aikaan lähetin hänelle viestiä, että nyt muuten on Wolf Moon. Jos etsit ideoita, mitä voisit tehdä keramiikkakurssilla lahjaksi, niin tätä suosittelen! Tällä tavalla voit personoida melkein minkä tahansa tekemäsi työn juuri lahjansaajan mukaan. Siskoni piti tästä todella paljon ja pyysi tekemään toisen lautasen kukkaruukulle ilman tekstiä, kun hän ei raaskinut käyttää tekstitettyä ruukun alla. Annoin juuri tällä viikolla hänelle uuden lautasen kukkaruukun alle, tällä kertaa ilman tekstiä. 

Sammaleenvihreä lasite oli todella haastava lasituksessa - lasitteen aines laskeutui todella nopeasti eli käytännössä lasitetta piti hämmentää koko ajan, että pigmenttiä on riittävästi ja se levittyisi tasaisesti. Tätä lasitetta pitäisi kokeilla uudelleen. Lasite sai näiden kertojen jälkeen lorauksen etikkaa, joka vaikuttaa niin, että lasite ei painu pohjaan yhtä nopeasti. Lasite on myös helpommin sekoitettavissa. 

Yllä- ja allaolevassa kuvissa näet kuunsirpin, jonka yritin tehdä koulusavesta. Kuten näet, niin sillä savella oli todella vaikeaa saada tasaista levyä ja lopputulos oli aika vinkura. Kuunsirpissä käytin samaa lasitetta ja voi voi. Ei siitä kaunis tullut. Todennäköisesti dippailin ja valutin tätä liian nopeasti sen lisäksi, että en pystynyt sekoittamaan lasitetta samalla. Törmäsin TikTokissa ammattilaiseen, joka käyttää saman firman matalapolttoisia lasitteita. Hän oli maininnut videoissaan, että keramiikka imee lasitetta noin viidestä kymmeneen sekuntiin, joten sitä kokeilen syksyllä, jos kurssi jatkuu normaalisti. 

Keramiikkakurssin onnistumisia ja epäonnistumisia

Vaihdetaanpa välillä saveen, jossa on samottia! Ylläolevasta kuvasta näet, miltä samotti näyttää. Tässä valkoisessa savessa se näkyy mustina, hopeisina ja punertavina pieninä pilkkuina. Tämän saven työstäminen oli miellyttävää, mutta aluksi tuli mokia, kuten kuvasin aiemmin erityisesti kuivumisen osalta. Halusin tehdä savitöissä jotain myös tänne blogiin arvottavaksi. Mikä olisi sopivampaa arvottavaa Moon Shaped Little Box- blogissa kuin kuusta inspiroituneet korukipot? Kyllä, kipot. Tein kaksi erilaista ja todennäköisesti lisään vielä lahjakortin niiden lisäksi arvottavaksi. En vaan vielä tiedä, että minne. Jos olet miettinyt, mistä blogini nimi tulee, niin lue täältä. 

Tähän täysikuun malliseen koruastiaan halusin ehdottomasti keltaisen pohjan ja kirkkaan lasitteen. Tein pohjaan käsin pientä kolmiulotteisuutta, kuun kraattereita. Pidän tästä kokonaisuudessaan, yksi onnistuneimmista töistä. Koruille tätä ajattelin, mutta voihan tähän laittaa vaikkapa avaimet, pinnejä, karkkeja tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka niitä itselle tärkeitä asioita ja muistoja. Tämä savi on niin kaunista, että vaikeuksista huolimatta tästä saattoi tulla lemppari! 

Mitä tehdä ylijäämäpaloista? 

Valmiiksi kaulitusta ylijäämäpalasta tein tuikkualusen, johon painoin lahjan mukana tulleella huopanauhalla sydänkuvion. Halusin testata tähän aiemmin epäonnistunutta appelsiininväristä lasitetta. Tätä pitää siis dipata useamman kerran lasitteessa tai odottaa kauemmin, koska muuten lasite jää läpikuultavaksi ja värittömäksi! Huomaat sen alempana. Onnistuessaan lasite on tuollainen ihanan räväkkä ja syvä oranssi, mutta kuten näkyy - pyyhin valumia varovasti noista vaaleista kohdista. Eli valumat olisi kannattanut jättää paikoilleen. Liian ohut kerros jäi, mutta se toi patinaa tähän työhön. 

Tein samalla testin jämäpaloista makkaratekniikkaan. Tein sateenkaarimagneetin pilvellä. Testasin tähän turkoosia, keltaista, punaista ja vaaleanpunaista (sekoitettu valkoinen + punainen enkoopi) enkoopia. Sateenkaaresta tuli söppänä. Meinasin antaa tämän lahjaksi, mutta en raaskinut. Pidän tuosta mallista ja siitä, miten tuossa pilvessä näkyy tuon saven pilkut. Aika tasaista makkaraa tällä savella sai verrattuna sileämpään saveen. 

Maljakko ja kokeilu sivellinlasitteella

Sininen maljakko sai inspiraationsa pakasterasiasta. Neliö pyöristetyillä kulmilla miellyttää omaa silmääni ja tein itseasiassa kaksi maljakkoa tällä mallilla. Tähän otin sen onnistuneemman, jätin toisen kakkososaan, ettei tässä postauksessa ole liikaa epäonnistuneita. Sivellinlasitteet olivat minulle täysin uusia ja ostin kaksi erilaista testattavaksi tällä kevätkaudella. Myyvällä yrityksellä ei ollut kumpaakaan haluamaani sivellinlasitetta varastossa, joten he myivät tilalle sellaiset, jotka ovat suht lähellä haluttuja lasitteita. Kumpikaan ei ole ihan sitä mitä halusin, mutta sinnepäin. Parhaat vastineet niistä, mitä oli saatavilla ennen kurssin loppumista. Tästä syystä yritän etsiä vastaavat lasitteet tässä kesän aikana muualta, jos jollain firmalla olisi vastaavat varastossa asti. 

Tästä lasitteesta piti tulla sellainen tähtitaivas- tyylinen, mutta jälkeenpäin luin, että yksi kerros sivellinlasitetta on liian vähän. Ilmeisesti sivellinlasitetta pitäisi kerrostaa muutaman kerran eri suuntiin, jotta lopputulos olisi tasainen ja halutun paksuinen. Sivellinlasite pitäisi olla koostumukseltaan helposti levittyvä, ei siveltimenvedoilla "kökkööntyvä" ja kuiva.

En tiedä, tästä lasitteesta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, kun osalla ryhmäläisistä oli aivan erilaisia kokemuksia toisen firman sivellinlasitteista. Pitää kokeilla itsekin, niin tietää. Nämä eivät nimittäin ole ihan halpoja, vaan pieni purkki maksaa 15-20 euroa. Se mikä tässä lasitteessa oli hyvää, niin tuo sinisen sävy on kaunis tasaisena ja kolmiulotteinen efekti on varmasti hieno tasaisempana. 

Ja hei, tässä vasta kokeilu onkin, tämän piti olla pääosin oranssi! Kokeilin tehdä tähän villalangan avulla kukkamaista kuviota. Keskiosan lasitin läpikuultavalla lasitteella ja "kehysten", sekä reunojen olisi pitänyt hohtaa sähäkän oranssina. Eipä hohda ei. Tämä oli ihan floppi. Ei toiminut lasitteet, enkoopi jäi parista kohtaa liian paksuksi ja pohja halkesi läpi reunasta reunaan liian nopean kuivumisen takia. Oppirahoja, oppirahoja. Nyt en tiedä, mitä tälle tekisin? Haljenneena ei oikein kestä missään käytössä ja eihän tämä ilo silmälle ole, niin hmmm... Tarvitseeko joku taiteilija savityötä rikottavaksi? :D 

 Upotan tähän vielä tekemäni videon, jossa on osa töistä, niin ei jää epäonnistuminen viimeiseksi. Jotkut ovat samoja kuin tässä postauksessa, mutta osasta kerron enemmän vasta seuraavassa postauksessa. Upotettu video pitäisi olla katsovissa kaikille ilman, että tarvitsee kirjautua mihinkään sovellukseen. Mikä näistä oli siun lemppari ja käytkö sinäkin keramiikkakurssilla? Toinen osa tulee pian! 

@moonmillalila Ens viikolla loput työt kotiin ja syksyllä jatketaan harjoituksia! 🫡 #keramiikka #savityöt #savityö #harrastukset #pohjoiskarjala #polvijärvi #käsityö ♬ Soft Sunlight (Lofi) - Prodbyecho